Onnellinen hölmö

Mun piti jo eilen pistää kuvia meidän tiistaiselta pyörälenkiltä, mutta penkin universumin ennätys kiilasi postausjonossa ohi. Eihän sen niin ole niin päivän päälle, pyöräily on ikuista!
Tällä viikolla päivät on mennyt lähinnä niin, että istun tietokoneella ja tuijotan vilkkuvaa kursoria kandi-tiedostossa ja välillä vähän feisbuukkaan. Pienet ja vähän isommatkin ulkoiluhetket on ollut siis äärimmäisen tervetulleita. Rahkaäijä suunnitteli reitin ja mä poljin onnellisena hölmönä perässä, kuten aina. :D

Onnellisen hölmön elo tarkoittaa yleensä myös sitä, että välttyy ikäviltä pyöränhuoltotoimenpiteiltä ja satulan jumittuessa Rahkaäijä joutui töihin. Putki oli kuitenkin jäätynyt sen verran napakasti kiinni, että satulaa ei tosiaankaan tarvinut laskea. En olis halunnutkaan!

Hmm, ajaisko tänään Jyväskylään? Jos et muuten tiedä miltä tuntuu, kun silmä karsastaa ja kaiken näkee kahtena, katso tarkkaan motarilla olevaa pakettiautoa. Maailma näyttää siltä. 

Kuten jo aiemmin todettu, metsässä on edelleen hyvin vähän lunta, eikä talvipolut ole täten vielä ihan parhaimmillaan. Kun tämän yhdistää liian korkealla olevaan satulaan, hermostuminen oli melko lähellä. Mutta tämmösenä fine ladyna hillitsin hermoni vähän haastavammassa maastossa ja olin iloinen, kun loppulenkillä oli helpompaa, enkä törmännyt jokaiseen edessä olevaan kiveen.

Koskaan ei saa mennä konkelon alle! Se voi romahtaa koska vaan! Nih!

Poljettiin Hervannasta Pehkusuolle, joka on suorastaan kuuluisa talvipoluistaan. Joskus viikonloppuina Pehkiksellä saisi melkein olla liikennevalot, kun ulkoilijoiden ja pyöräilijöiden trafiikki on niin kova. Pehkusuolta ajeltiin muutamien mutkien kautta Särkijärvelle. Liukas järven jää herätti sisäiset lapset ja kaikenlainen kurvailu, liirailu ja kaatuilu oli hetken maailman suurinta hupia.

 Rahkaäijä sai vanhana bomberina aikaan paljon näyttävämpiä takarenkaan heittoja, mutta en mäkään ihan huono ollut! Ihan tavallinen lenkki muuttui hauskaksi potenssiin sata, kun pääsi vähän hölmöilemään. Valitettavasti mailleen painuva aurinko ja kurniva maha olivat sitä mieltä, että olis korkea aika mennä jo kotiin.

Mulle elämän ihanuus näyttäytyy juuri tollasina hetkinä, kun alla on paras fillari, joka tekee juuri sitä, mitä sen laittaa tekemään, aurinko on laskemassa ja Rahkaäijä nauraa mun hölmöilyille. Kaikki hyvin!

Rahkalaskuri: 661

Penkin universumin ennätys!!!

STOP THE PRESS! Tiina Jylhä, tuo tämän vuosikymmenen suurin voimanostolupaus, penkkasi Iltalehden videolla 100 kiloa. Kyllä, sata kiloa. Videotodiste täällä. (Suoritus kohdassa 1.40) Ilmeisesti loukkaantumisriskin tai tähtien asennon vuoksi suoritus tehtiin smithissä, tanko ei ihan käynyt rinnalla ja  koutsi Tape Valkonen piti hellästi tangosta kiinni koko suorituksen ajan. Mutta sata kiloo hei!

Ei täällä Hervannassakaan mitään ripuliranteita asu! Tänään Nekalan HH Gymillä nimittäin nähtiin todellinen jännitystrilleri, kun Rahkamuija päätti penkata Tape Valkosen heilan suohon. Mutta koska Tiina vois olla mun mummo tai vähintään äiti, päätin nokittaa 10 kilolla. Varmistajana tietenkin toimi Rahkaäijä, meikäläisen oma Tape! 

Rahkaäijällä ja Tapella taitaa olla muutakin yhteistä, kuin komea kalju.

Ennätysyritystä oli todistamassa useita henkilöitä, muun muassa salin vakiovarustukseen kuuluva voimanostotuomari. Kyseessä on siis äärimmäisen virallinen ja vahvistettu ennätys vajaassa ja varmistetussa smith-penkissä!

Penkkiennätykseni parani tämän illan myötä siis yli 100 prosenttia! Mitenköhän saisin muihin liikkeisiin vastaavan kehityksen?

Rahkalaskuri: 660

Maanantain turinat ja murinat

Olen viime aikoina potenut pientä työmatkapyöräilytuskaa, koska tällä hetkellä ainoa kelvollinen reitti sisältää pelkästään kevyen liikenteen väylillä kihnuttamista ja sellainen ei nappaa. Maantiepyöräilykausi on asia erikseen. Eilen Rahkaäijä kuitenkin keksi, että nopein ja lyhyin reitti Hervannasta Ikeaan menee suoraan Särkijärven poikki. Koska järvi on nyt tukevasti jäässä ja lunta jäällä vain pieni kerros, oli työmatka ihan tosi helmi! Melkein jäin kurvailemaan jäälle loppupäiväksi, mutta lopulta sunnuntaipalkan kutsu oli liian houkutteleva.

Kesällä voi sitten uida yli.

Myös leuanvedon kutsu oli tänään aivan liian houkutteleva, eikä mikään estänyt treeniä! Leuanvedossa on ollut muutaman viikon motivaatiokuoppa, mutta siitä pääsee yli vaan vetämällä leukoja. Mulla motivaatiokuopasta ylös kömpiminen onnistuu lyhyillä sarjoilla, mutta ne vaatii tietysti vähän lisäpainoa. Olis muuten varaa ottaa vähän lihaa peräosastolle, että lisäpainovyö pysyisi paremmin päällä. :D

Edellisessä postauksessa kyseltiin vinkkejä ojentajatreeneihin. Mä yritän pitää sen linjan täällä blogissa, että en liiemmin ala ketään neuvomaan, mutta mielelläni kerron miten ite teen asiat. Olen ihan amatööri, enkä siksi oikea ihminen neuvomaan ketään.
Ojentajat, eli tuttavallisemmin takaläskit, oli oikeastaan syy siihen, miksi päädyin salille. Mulla oli ojentajalihasten tilalla höllyvät lötköpussit ja niistä halusin eroon. Nyt lötköt on vähän pienentyneet ja täyttyneet lihaksella. Mullahan ei siis ole erikseen mitään käsipäivää, joten ojentajatreeni tulee aina esimerkiksi penkin tai olkapäiden jälkeen. Molemmissa tarvitaan ojentajaa, joten ihan tuoreita lihaksia ei tarvitse lähteä tuhoamaan. Mun ikuinen lemppari on pushdown taljassa, sillä saan aina tuntumaa.

Toinen vakkariliike on "pumppailu taljassa", oikeasta nimestä ei mitään hajua. :D Siis vähän niin kuin ranskalainen punnerrus seisaaltaan. Tässä joudun yleensä kovasti keskittymään, että teen työn ojentajilla, enkä millään muilla lihaksilla.

Kickbackia teen harvemmin (koska se on vähän nössöö...), samoin ranskalaista punnerrusta (koska se on rankkaa kyynerpäille ja ranteille), mutta toisinaan teen alkuun dippejä. Dippejä en kuitenkaan pysty tekemään niin massiivista määrää, että se kävisi ojentajatreenistä. Dipit penkkiä vasten on taas huomattavasti helpompaa ja niitä teinkin muutaman sarjan vielä muiden ojentajaliikkeiden päälle. Tässä yhteydessä en voi olla muistuttamatta dippitieteen dosentin R. Ahkamuijan kehittämästä dippi-elämäntavasta, johon voi heittäytyä täysin ojentajin mukaan! Oldie but goldie. :D

Ja sitten ihan pari sanaa siitä, kuinka käyttäydytään salilla. Kenellekään ei voi tulla yllätyksenä, että tammikuisena maanantai-iltana seitsemän aikaan on salilla varmasti jokunen kanssatreenaaja. Tänään kuitenkin eräs salin vakiokalustoon kuuluva treenaaja otti tilanteen aika raskaasti ja vittujen ja saatanoiden säestämänä kuulimme, kuinka yhtään käyttökelpoista tankoa ei ole vapaana. Kuulostaa hauskalta tilanteelta, mutta sillä hetkellä ei ollut erityisen huvittavaa, kun jenkkijääkaapin muotoinen bodari raivoaa samassa huoneessa pää punaisena, kuinka koko sali on perseestä ja muut treenaajat on paskanaamoja ja höpöhöpötreenaajia, jotka vaan homoilee. Kunnon roid rage. Onneksi mulla ei sillon ollut yhtään tankoa käytössä.

Tangot oli tehokäytössä.

Ottamatta yhtään kantaa siihen, kuka on höpöhöpö ja kuka ei, pisti pahemman kerran ketuttamaan kyseinen tilanne. Omissa silmissäni miehen arvostus putosi ihan nollaan ellei pakkaselle, mutta enemmän harmittaa se, että jos kuulolla sattui olemaan vasta saliuransa aloittaneita kanssatreenajia. Olisin varmaan kakannut housuun pelosta, jos olisin ollut vasta ekoja kertoja salilla. Mä ainakin arvostan ihan jokaista kanssatreenaajaa niin paljon, että jaksan odottaa vuoroani ja ymmärrän sen, että treenaajia on monen tasoisia. Kenenkään toisen treeni ei ole yhtään sen vähäpätöisempää, vaikka funktiona ei olisikaan kasvaa hulluksi lihakasaksi. Valoja päälle nyt!

Kyykkäsin ja sorruin.

 Treeni, siis ihan kaikenlainen liikunta, on siitä mukava asia, että se poistaa kaiken kiukun ja väsymyksen ihan kuin joku taikasauvalla huitois. Työpäivän jälkeen väsytti niin paljon, että ihan hetkeksi ummistin silmäni, mutta ne päikkärit ei kestäneet kuin noin seitsemän minuuttia, kun salille-lähtö-Slayer pärähti soimaan. Reilun tunnin päikkäreitten jälkeen olisi väsyttänyt entistä enemmän ja suussa olisi maistunut koiran kakka, mutta reilun tunnin salireenin jälkeen olo on taas ihan lyömätön ja suussa maistui vain könttinen vaniljapalkkari.

Nyt lähtee!

Ihan kuin olisin kirjoittanut saman jutun ennenkin, mutta jalkatreeni sisälsi (boksi)kyykkyä, maastavetoa ja vähän pumppailua loppuun. Kaava on kuitenkin hyväksi todettu, joten miksipä luopua? Vaihtelua totta kai pitää olla, mutta mä luulen, että moni ei uskalla pitäytyä hyvältä tuntuvassa saliohjelmassa, koska ajatellaan, että sateenkareen päästä löytyy varmasti joku kultainen perslihas, jos vaan jaksaa kokeilla eri ohjelmia loputtomiin. Mä olen kokeillut kaikki yksijakoisesta viisijakoiseen ja jopa 2+3-jakoisen, mutta 5/3/1 on se ohjelma, joka vihdoin tärppäsi. Jos maltan, vaihtelun vuoksi vuoksi voisi keväällä tehdä muuta, mutta tähän uskon palaavani ainakin silloin, kun pitää saada voimaliikkeisiin buustia.

Rintalihat oli niin jumissa, että teki pahaa pitää käsiä levällään. Hyvin venytelty. Eikun...

 5x10 mavesarjat yritin huvin vuoksi tehdä lyhyillä (n.1-1,5 min) palautuksilla ja neljännen sarjan jälkeen melkein laatta lensi, kun tuntui jotenkin niin inhottavalta. Ja nimenomaan inhottavalta, ihan kuin olisi jotain intervalli-juoksua vetänyt. :D

Lepo!

Ja kuin tilauksesta keli lämpesi tänään melkein hellelukemiin, kun viime postauksessa uhosin pakkaselle. Rahkaäijällä oli tänään yläruumis-reeniä ja palkkaria hörppiessä äijä leuhki pumpissa olevilla käsillään ja mun oli pakko yrittää vähän nokittaa. Oikein virallinen hihattoman tammikuun kuva!

Hihattomassa on kaksi puolta. Hauis ja ojentaja.

Ja sitten tulee tunnustus. Rahkamuija sortui. Siirryin eilen pimeälle puolelle. Olin käymässä vanhempieni luona, istuin keittiön pöydän ääreen ja nöyrästi pyysin pikkuveljeltäni opastusta, miten käytetään Instagramia.  @rahkamuija, varsin yllättävät nimen keksin itselleni. Tunnin käyttäjäkoulutuksen jälkeen olin valmis hyppäämään sekaan. Ensin kuitenkin seurasi luento siitä, millaiset kuvat on liian noloja ja millaiset sopivia. Pyöräkuvat ei kuulemma kiinnosta ketään. :D Mua ainakin kiinnostaa!

Kuinkahan monta kertaa olen täällä blogissa dissannut Instaspämmiä ja nyt olen siellä itekin.  Kuvio on kuitenkin tuttu muistakin some-jutuista. Olen naureskellut muun muassa meselle, facebookille ja blogeille, mutta jopa vuosien harkinnan jälkee olen kaikkiin sortunut. IRC-gallerissa olin puoli vuorokautta, mutta sekin oli ihan riittävästi. Sisäinen galtsuteini pääsee nyt varmaan valloileen ja mikään ei estä Instaspämmiä! Paitsi, että blogiin Instaspämmi ei ainakaan ulotu niin kauan, kunnes keksin miten saan kuvat bloggeriin. :D Ja mikä parasta, ig:n ansiosta elämästä tulee paljon hohdokkaampaa, eväiden pakkailu kuulostaakin niin tylsältä, #mealprepping on paljon khuulimpaa ja #squat tekee paremman pyllyn kun kyykky! Iiih, #yolo!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 654

Pakkanen ei nujerra kovia muijia (eikä äijiä)!

Mun mielestä aamuisin on yleensä mielekkäämpääkin tekemistä, kuin raahautua 21 asteen pakkaseen pyöräilemään. Tänä aamuna taisi olla vielä aivot offlinessa, kun Rahkaäijä houkutteli seuraksi Suolijärven ympäriajoon, ja huomasin vastaavani myöntävästi. Sen verran kuitenkin sähköt oli päällä, että ymmärsin vetää kevyttoppapuvun alle kolme kerrosta vaatetta. Silti kaipasin taas pakaranlämmitintä!

Aurinko ei ollut vielä noussut, kun lähdettiin, mutta valoille ei ollut enää tarvetta. Suolijärven polut alkaa ihan muutaman polkaisun päästä kotiovelta, ei siis tarvitse ajaa mitään näännyttävää siirtymää päästäkseen metsään.
Hervannan Sunny Beachilla oli varsin rauhallista heti aamusella ja kaahattiin rantapolulle, kuin pahaisetkin lainsuojattomat. Suolijärven rantapolkua ei saisi ikivanhojen kylttien mukaan ajaa fillarilla, mutta se on ilmeisesti joku kaupungin keksimä oma sääntö, joka ei perustu mihinkään, niin meidän kaltaiset out law bikerit vähät välittää kieltokylteistä. Vastuu täytyy tietenkin itse kantaa, kun lähtee "kielletylle" fillaroimaan. Oma vika, jos kaatuu kivikkoon tai putoaa suohon ja ei kannata ajaa niin kovaa, että kenenkään koira tai mummo jää alle. Jälkimmäiset suurempi turvallisuusriski.

Metsässä oli vielä yllättävän vähän lunta, ja aamun luontoääni olikin kiviin kolisevat polkimet. Mutta ei se mitään, meno oli silti mutkatonta ja mukavaa! Päivä alkoi myös varmasti skarpimmin, kuin jos olisin jäänyt tuplapeiton alle koomailemaan.

Hihattoman tammikuun avauspostauksessa epäiltiin, että hihattomuus muuttuu jo epämukavaksi näin kylmällä kelillä. Vielä mitä! Nythän on hihattomat kelit suorastaan parhammillaan. Siitä todisteeksi käytiin eräänä päivänä salitreenin jälkeen  nappaamassa pari hihatonta kuvaa Iidesjärven rannassa. Kauempana joku lintubongari kuvaili maisemia, ei ole varmaan koskaan ennen tämmösiä haukkoja bongannut, vaikka Iidesjärvi onkin kuuluisa tirpoistaan. Heh, olinpas nokkela!

Tän posen nimi on tuplat pakkasessa.

Talvikin lähtee nopeammin, kun sille vähän heristää nyrkkiä!

Kun kerran on annettu uudenvuoden lupaus hihattomasta tammikuusta, se viedään tyylillä loppuun asti! Pitkähihaisissa ehtii treenaaman sitten koko loppuvuoden!

Hyydyttääkö pakkanen aamulenkkihimot? Uskallatko jo hortoilla järven jäällä vai pelottaako kylmä kylpy? Tykkäätkö lintujen tai haukkojen bongailusta? Miten hihaton tammikuu sujuu? Kerro!

Rahkalaskuri: 648

Puheenvuoro gekolle

Moi, mun nimi on Urkki. Mä oon ohutvarvasgekko. Kuten nimikin kertoo, mullon tosi ohuet varpaat. Varpaat on siitä kätevä juttu, että niiden avulla on kiva kiivetä vaikka kannon päälle, mutta lasiin ne ei oikein pure, en voi siis karata mun aavikolta.

Tänä aamuna oli pakko ottaa vähän lepiä, kun oli aika rankka yö pilkkitoukkien kanssa. 

Asun siis pienellä aavikolla, jota ympäröi lasiseinät. Lasin takaa kuluu aika usein kaikkia ääniä ja jotkut jättiläiset liikkuu siellä, mutta mä en välitä niistä. Oon asunut tällä aavikolla nyt 2,5 vuotta, sitä ennen punkkasin jonkun helsinkiläisen äijän aavikolla. Muutin tälle aavikolle kahden tyttöystäväni kanssa. Tai en mä tiedä, onks ne mun tyttö- vai poikaystäviä. Toinen niistä, Anita, kuoli viime keväänä. Yhtenä aamuna se vaan pötkötti ihan reporankana raajat levällään hiekalla ja menin kysyyn siltä, että tulisko se mun kans hiekan alle päikkäreille, mut se ei enää puhunut mitään.
Nyt täällä asuu mun kanssa vielä Sylvi, mutta se välttelee julkisuutta, niin en puhu siitä sen enempää nyt. Mitä muhun tulee, mä oon vähän sellanen maanis-depressiivinen luonne. Toisinaan mua ei kiinnosta yhtään mikään ja makaan vaan pronssilautasen alla ihan rauhassa. Silloin aina kuulen, kun jättiläisistä se, jolla on kimeämpi ääni, panikoi, että oonkohan kuollut. Se ei vaan ymmärrä, että tykkään ottaa ihan relasti välillä.

Tsiikailen täältä kannon alta ihan rauhassa maailman menoa.

Sitten toisinaan mut valtaa hullu draivi ja huutelen öisin (haluaisin kuulostaa joltain tyrannosaurus rexiltä, mutta oikeesti kuulostan ihan pikkulinnulta, tsirp tsirp!) ja kaivelen hiekkaa ja painin ruokaeläinten kanssa ja jahtaan Sylviä. Mut ei semmosta aina jaksa, joskus on vaan ihan kiva levyttää hiekalla ja ottaa arskaa nahkaan.
Mun luonteeseen kuuluu myös se, että jos jättiläisille tulee toisia jättiläisiä kylään, me mennään aivan saleen piiloon, eikä todellakaan näyttäydytä koko iltana. Ei vaikka, mitä herkkuja olis tarjolla! Jos siis näet jossain lemmikkikaupassa tyhjän aavikkolaatikon, siellä varmaan asuu jotain mun serkkuja.

Nää ei mene ahvenille, mä aion syödä ne!

Mä oon ihan lihansyöjä ja tosi ylpeä siitä. Jättiläiset antaa aina kaikkee safkaa meille. Tykkään tosi paljon kenttäsirkoista, mutta niiden täytyy olla tosi pieniä, koska mua alkaa vähän jännittään, jos ruoka onkin mun pään kokonen. Mieti nyt ite, jos pitäis syödä oman pään kokonen pihvi, joka kävelee ja pomppii! Kotisirkoista en taas pidä yhtään, ne ei jotenkin ole mun makuun. Jauhomadot on ihan okei, mutta tosi paljon nautin pilkkitoukkien eli kärpästen toukkien mutustelusta. Ne on mukavan pieniä, eikä lähde liian hanakasti karkuun. Joskus kesällä se kimeä-ääninen jättiläinen pyydystää meille heinäsirkkoja. Ensin ne pomppi karkuun aavikolta, kunnes jättiläiset keksi katkoa niiden pomppujalat. Sain vähän tasotusta! Kerran myös jättiläiset laittoi pari muurahaista meille ruuaksi, mutta ne ei ollut yhtään kivoja, halusin vaan mennä piiloon niitä.
Mun elämä on tosi jees, enkä sillain kaipaa mitään ihmeellistä, kunhan liharuokaa ja hiekkaa riittää elämän loppuun asti, niin olen tyytyväinen!

Rahkalaskuri: 646

Jyystöpossua ja jalkajyystöä

Vapaapäivä pitää aina käyttää hyvin harkiten ja eilen se tarkoitti residenssin siivoamista, jalkatreeniä ja kokkailua. Parin tunnin "puhtaanapitoprosessi" oli hyvä alkulämmittely salille, meni jo melkein kestävyysharjoittelun puolelle, kun kämppä oli päässyt niin räjähtäneeseen kuntoon.
Siivoaminen ja jalkatreeni on oikeastaan hyvin samanlaisia juttuja, itse prosessi on varsin epämiellyttävä ja tulee hiki ja vähän jo ketuttaakin, mutta lopussa tuntuu hyvältä ja on mukava siirtyä sohvalle muistelemaan urakkaa. Ja kumpaakaan ei voi tehdä liian usein. Paitsi siivoamisen kanssa ei kannata liioitella, ettei tule ylikuntoa.

Jalkatreenissä first things first ja homma alkoi boksikyykyllä ja mavella. Kyykyssä en edes laskenut sarjoja, tein vain niin monta, että viimeiset tuntui jo tarpeeksi ikäviltä. Maastaveto ei oikein lähtenyt, mutta pistetään huonon tangon piikkiin.

Kuulin viime viikolla salilla villiä juorua persespesiaali-liikkestä, joka räjäyttää takamuksen uuteen muotoon ja kasvuun. Persespesiaali-liike paljastui lukuisista blogeista tutuksi lantionnostoksi, jota en ole koskaan edes kokeillut, kun se näyttää niin pelleilyltä. Peräspessu-suosittelijalla oli kuitenkin varsin hyvin evidenssiä puhua liikkeen puolesta, joten tein muutaman koeluontoisen sarjan maastavedon jälkimainingeissa. Tällä hetkellä peräni on ainakin sitä mieltä, että kyseessä tosiaan on varsin spesiaali liike, joka menee suoraan kohteeseen. Au!

Mun on ollut vähän vaikea orientoitua tekemään kotona mitään jumppailuja polvelle, kun käsitys lihaskuntotreenistä on muokkautunut hieman erilaiseksi tässä vuosien varrella. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä kompromissin ja teen jalkajumppailut salilla treenin päälle. Erityisesti etureiden sisäsyrjällä oleva lihas (vastus medialis) pitäisi saada vahvemmaksi.  Tähän sainkin oikean täsmäliikkeen, kun hoksasin kysyä asiaa sellaiselta kanssatreenajalta, joka tietää monesta asiasta paljon. Kyllä se uskottava on, kuminauhallakin tehtävä liike tuntuu jossain, kun tarpeeksi hinkkaa!

Jalka koukkuun ja sitten suoraksi taakse. Ja uudestaan.

 Rahkaäijällä on menossa laihis, mutta siitä huolimatta tai johtuen äijä painaa salilla kuin raivohärkä ja rauta liikkuu varsin mukavasti. Kuvien ottaminen blogiin on kuulemma se treenin rankin osuus.

Dieettaajamme vetää paljon pakastevihanneksia, tomaatteja, lihaa ja rahkaa, mutta eilen oli saatava jotain tosi herkullista. Pulled pork on tullut viime aikoina vastaan vähän joka paikassa ja tätä muotilihaa haluaa syödä kaikki. Pulled porkin suomenkieliseksi nimeksi oli ehdotettu nyhtöpossua ja sitä mekin päätettiin valmistaa illaksi. Possun lötkö meni uuniin puolen päivän jälkeen ja uunissa ollessaan ruuan nimi muuttui ensin nyhtöpossusta vetopossuksi ja se muokkautui vielä jyystöpossuksi. Niinpä kahdeksan aikaan illalla uunista ulostautui todella herkullisen murea köntti jyystöpossua, joka nautittiin sämpylöiden päällä.

En varsinaisesti ihmettele, miksi jyystöpossu maistuu kansalle, koska se oli ihan mielettömän hyvää! Kilo lihaa oli hetkessä hävinnyt neljän ahnaan syöjän suihin. Ihanuudestaan huolimatta jyystösika ei kuitenkaan taida vakiinnuttaa paikkaansa dieetti-Rahkaäijän ruokavaliossa, sen verran siinä kuitenkin on rasvaa. Mutta lauantai-illan herkkuna se toimi äärettömän hyvin!

P.S. En mää malttanutkaan lopettaa...

(Nollasin laskurin jo kerran, melkein tuli jännetupin tulehdus, kun piti naputella ajantasalle.)

159 kiloa myöhemmin

Varoitus! Lukeminen voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssi-oireita!

Vuosi sitten, kun kotiuduttiin häämatkalta Kaliforniasta, korkkasin vuoden 2013 ensimmäisen rahkan. Ensin keräsin rahkalaskuria tukkimiehen kirjanpidolla paperille, mutta pian Rahkaäijä klikkaili Deal Extremestä tulemaan naksuteltavan laskurin, joka roikkui jääkaapin ovessa. Siitä lähtien laskuri on naksunut joka päivä, varma en ole, mutta väitän syöneeni ainakin yhden rahkan joka ikinen päivä vuoden ajan. Vuosi on kulunut ja tänään töissä vedin viimeisen rahkan. Rahkalaskuriin jäi täten lukema

636 Rahkaa

- on 159 kiloa rahkaa, noin 2,5 kertaa syöjän painon verran

- tarkoittaa noin 1,7 rahkaa päivässä.

- on maksanut noin 515,2 euroa (purkin hinta 81 senttiä). 

- sisältää 95 400 kaloria.

- sisältää 15,9 kiloa proteiinia.

- sisältää 6,84 kiloa hiilihydraattia (eli sitä laktoosia).

- sisältää 477 grammaa rasvaa.

Ei, se ei ole puu, joka varjostaa ikkunaasi, vaan jättimäinen rahkatorni.

- jos rahkat pinottaisiin yhdeksi torniksi, torni olisi 44,5 meträ korkea, eli siis yli kolme metriä korkeampi kuin Hervannan Mikontalo, jossa on 12 asuinkerrosta.

- jos rahkat laitettaisiin peräkkäin jonoon, jono olisi 60,4 metriä pitkä. 60 metrin juoksun maailmanennätys on muuten 6,39 sekuntia.

60 metrin ennätysmies Maurice Greene juoksee tässä rahkamatkan maailmanennätystä.

- tekee noin 6,35 kiloa roskaa (purkki tyhjänä painaa noin 10 grammaa)
- jos kaikki rahka pakattaisiin yhteen jättimäiseen rahkapurkkiin, olisi se 60 senttiä korkea. Saavillinen rahkaa. <3

- vaatii ihan tuhottoman määrän lisukkeita. Niin paljon, ettei kehtaa edes laskea!

Vuoden aikana rahkaa on tullut syötyä muun muassa mustikoiden, ananaksen, mustaherukoiden, mehukeiton, jugurtin, banaanin, viinirypäleiden, kiisselin, salmiakkijauheen, Pepsin, omenahillon ja raakakaakaojauheen kanssa. Vain mielikuvitus on rajana! Rahka toimii myös hienosti dippinä, kun sekaan heittää valmiin dippimausteseoksen. 

Kesällä tuoreet marjat oli tosi pop, nyt lähinnä pakastemarjat. 

Mitäs nyt, kun vuosi tuli täyteen? Rahkansyönti jatkuu entiseen malliin, mutta laskemisen lopetan, sillä tuloshakuisuus vie fiiliksen rahkan syömisestä. ;)

Sähläri mavettaa

Rahkamuijassa on aina ollut vahvasti sählärin vikaa. Vahinkoja vaan sattuu ihan vahingossa melkein päivittäin, joskus vähän pienempiä ja toisinaan isompia. Viikonloppu oli todellista sohelluksen kulta-aikaa, ensin meni puhelimesta näyttö rikki (ei pahasti, mutta kuitenkin) ja sitten joutui tabletti pyykinpesukoneeseen. Soitin eilen jälkimmäisestä vakuutusyhtiöön ja vakavasti harkitsin keksiväni jonkun toisen syyn tabletin vioittumiselle, mutta päättelin, että muutama kierros pesurummussa on jo niin hulvaton juttu, että se on pakko kuulostaa todelta. Koska Nexus a.k.a. Nekku oli melkein kasvanut jo kiinni käteeni, kestin kaksi päivää ilman ja eilen noudin kaupasta uuden. Paljon ehtii, kun koko ajan sählää, vai mitenkäs se Rahkamuijan slogani menikään...

Takuuvarma hyvän mielen palauttaja oli ruisleivät avokadolla ja savusiialla. Arkipäivän kurmeeta!

Tiistain kunniaksi reenirintamalla oli taas luvassa maastavetoa, mutta vaihtelun vuoksi kävin jumppailemassa yliopiston salilla Atalpalla, jonne sovittiin treffit ystäväni Miljan kanssa. Kun kaksi kiireistä naista yrittää sovittaa aikataulujaan yhteen, on aina varminta tavata salilla. Ja aina voi huijata saliseuralaisen kuvaajaksi!

Melkein jo puolet hihaton tammikuuta ohitse, siksi noin ylimielinen ilme. :D Mites muitten hihaton? Ei kai ole tullut sortumisia?

Hulluttelin, ja laitoin kiekot epäjärjestykseen. 

Joulun flunssan jälkeen olen yrittänyt pitää huolen siitä, että syön ihan reilusti ja nukun tarpeeksi. Nyt alkaa taas tuntua siltä, että voimat on palautumassa. Sunnuntai-iltana oli pitkästä aikaa oikein hyvä olkapää-selkä-käsitreeni ja tänäänkin tanko liikkui varsin ripeästi. 5/3/1-ohjelma mukaiset vetosarjat oli 3x85 kg, 3x95 kg ja 3+ x105 kg. Kun olin lähdössä kotoa salille, Rahkaäijä käski nostamaan viimeisessä sarjassa kahdeksan, mutta pistin vielä kerta kiellon päälle. Moneen viikkoon ei ole blogissa ollut yhtään mave-videota, korjataan vääryys nyt!

Jälleen kerran tuntui, että viimeinen nosto oli ruma kuin mikä, mutta ei se taas videolla yhtään niin kuvottavalta näyttänyt. Alemmas tarttis vieläkin päästä, tämmösenä pitkäjalkasena ja jäykkänä staili on hieman tommonen suorin jaloin toistot läpi.

Näin nostat tangon ajatuksen voimalla. 1. Ota hyvä asento. 2. Levitä kädet. 3. Kutsu tanko ylös lattiasta. Huom. Tanko ei nouse, jos et oikeasti usko siihen. 

Maven jälkeen tein muutamat sarjat boksikyykkyä ja tällä kertaa boksina toimi oranssi muovituoli. Meinasi kipata joka kerta, kun istahdin siihen tangon kanssa. Hehkutin salilla, kuinka treenaamiseen on tullut taas järki, kun sai kyykyn edes jollakin tapaa mukaan reeneihin. Pienestä se on kiinni!
Ihan poikkeuksellisesti tein myös vatsoja ja se on ihan maininnan arvoinen juttu, koska aika usein "ny ejjaksa!". Terveiset myös sille kanssatreenaajalle, joka oman vatsatreeninsä ohessa huikkasi lukevansa blogia. :)

Mulla on ihan sellainen olo, että tästä tulee aivan hullun hyvä treenivuosi! Onks sulla samanlainen olo?

Rahkalaskuri: 632

p.s. Rahkalaskuri tulee vuoden ikään torstaina, silloin luvassa suurta rahkajuhlan tuntua! 

Talvipyöräily-spesiaali

Vaikka talven uhattiin olevan jo peruttu, ainakin Tampereella on nyt lunta ja pakkasta. Muuten talvi kiinnostaa mua kun kilo kaalia, mutta talvipyöräily antaa onneksi syyn pitää talvesta edes vähän. Pyörää ei ole mitään järkeä haudata talveksi pyörävarastoon, vaan pyöräilykausi jatkuu ympäri vuoden. No okei, maantiepyörä voi odottaa vielä muutaman kuukauden.
Mä ajan talvella työ- ja koulumatkoja jäykkäperäisellä xc-maastopyörällä ja huviajoa täysjoustomaasturilla. Tänään oli heti aamusta kunnon rapsakka talvikeli, joten lähdettiin pienelle lenkille. Pieni siitä tosiaan tulikin, koska aiottu reitti metsässä oli vielä ihan läpimärkä, Rahkaäijän sanoin "kuin lämpimään norsun paskaan olisi ajanut." :D

Miinus ykstoista näytti mittari aamulla.

Ensimmäiselle kunnon pakkaslenkille pukeutuminen on aina yhtä suurta arpajaista, mitä kannattaa pistää päälle, ettei tule liian kylmä, mutta raivokuuma on toisaalta pyöräilijän pahin vihollinen. Luotin tänään kolmikerrostaktiikkaan, alle pitkikset ja merinovillapaita, väliin fleecekerrasto ja päälle kevyttoppa-asu. Mun talvipyöräilyvaatteet ei ole erityisen high end -kamaa, mutta tällä setillä pärjää aivan hyvin.

Kerttu Koitila treenasi joskus blogissaan samanlaisissa pöksyissä! Merivillainen paita on kotoisin Partioaitasta ja se on aivan timangia.

Jahti-paita. Ei lisättävää.

Koska mun reisiosasto on hyvin herkästi palelevaa sorttia, on ihan ehdotonta, että jaloille ei tule kylmä. Tänäänkin joku berberin lämmitin olisi ollut poikaa! Täpärissä mulla ei ole lukkopolkimia, joten talvella ajokenkinä toimii pääasiassa maiharit. Ehdotonta plussaa on se, että kengissä on vähän vartta. Mikään ei ole kamalampaa, kuin se, että hyytävävässä talvikelissä nilkkoihin, ranteisiin tai selkään käy viima. Hanskaosastolla luotan rapuhanskoihin, jotka on ilmeisesti hiihtäjille suunniteltu. Sormet kolmessa kolossa, ei tule kylmä, mutta jarruttelu ja muu toiminta kuitenkin onnistuu.

Pääosastolla on oltava myös riittävästi lämmikettä, tänään korvia ja aivoja lämmitti puffi-huppu ja sen päälle ohut pipo. Puffi lämmittää poskia vähän huonosti, joten toisinaan olen käyttänyt myös ihan kypärähuppua, joka laitetaan esimerkiksi moottorikelkkakypärän alle. Itse tykkään pitää jonkinlaisia laseja ajaessa, ettei viima käy silmiin. Tänään mulla oli Lidlistä ostetut lasit keltasilla linsseillä, mutta myös rautakaupasta haetut turvalasit kirkkailla linseillä on aivan passelit.

Valmiina lähtöön!

Joskus on vähän vaikea sisäistää sitä, että myös talvikelillä tarvii olla juomaa mukana. Toisinaan pyöräily hankessa on tosi raskastakin ja kylmä, kuiva pakkasilma haihduttaa hengityksen mukana enemmän kosteutta, kuin lämpimällä kelillä. Mutta olen kantapään kautta oppinut, että jos pullon laittaa pulloteliseen, kohta vesi on yksi iso jääkalikka. Tänään juomat oli siis mukana repussa, ja ei povarissa oleva piilopullokaan huono vaihtoehto ole!

Poluilla ajaminen on 10x helpompaa talvella, koska lumi on armollisesti tasoittanut juurakot. Viime talvena Suolijärvellä.

Mitä tulee varustepuoleen talvella, ajan yleensä alkutalven ilman nastarenkaita maastossa ja vasta kevättalven pääkallopoluille laitan nastat. Tällä hetkellä pyörässä on Nobby Nick -renkaat, niissä on hyvä nappulakuvio, mutta se ei ole liian tiheä, että hamstraisi kaiken lumen nappuloiden väliin.

Nobby Nickit 

Uuden mallin Vuorikuninkaat, Rahkaäijä käyttää näitä välikauden renkaina, ettei vaan vanhan mallin kunkut kulu.

Ehdoton talvipyöräilyrengas on kuitenkin vanhan mallin Mountain King, joka on suorastaan legendaarisessa asemassa nykyään. Koska renkaita ei valmisteta enää, käydään niistä katkeraa ja veristä kauppaa netissä, sillä ne ovat painonsa arvosta kultaa! Jos saat vuorikunkut jostain käsiisi, älä luovu niistä koskaan!
Mitä tulee nastarengas-osastolle, Rahkaväki suosittelee vain ja ainostaan Ice Spiker Pro -renkaita, jotka ovat riittävän leveitä. Yhtenä kamalana talvena sorruin käyttämään jotain kapeita nokialaisia nastarenkaita ja näen siitä talvesta yhä painajaisia. Ylipäätään kannattaa valita talveksi levein mahdollinen rengas.

Vasemmlta oikealle: Ardent, liian tiheä kuvio, lumi jää jumiin. Joku susipaska nokialainen nastarengas, kapea kuin mikä, kelpaa korkeintaan syklorossiin. Vuorikuningas I, rengaskokelman palvottu sankari.

Jääpiikittäjä Ammattilainen., 2,35'' leveänä.

Koska talvella valoisaa aikaa on melko niukasti, joutuu pyörälenkille lähtemään toisinaan vasta pimeällä. Mutta se ei ole este, eikä oikestaan edes hidaste, kun on hyvät lamput pyörässä. Rahkaäijä on tilaillut kunnon valonheittimiä Deal Extremesta ja meiltä löytyy soihtua joka lähtöön.

Vasemmalla näkyvä seitsemän ledin lamppu on oikeasti jo melkoinen valotykki, joten sitä käyttäessä ei edes huomaa päivänvalon puuttumista. Parasta valosetti on se, että ohjaustangossa on lamppu, jossa on leveä valokeila ja kypärässä vähän kapeammalla keilalla, tällöin näkee lähelle ja kauas.

Pimeässä voi tulla vasta vaikka lumiukko.

Parhaimmillaan talvipyöräily on sitä, että fillari kulkee aivan ilmaiseksi kilometritolkulla jatkuvilla ihanilla poluilla ja elämä hymyilee, mutta pahimmillaan taas sitä, että kevyen liikenteen väylää ei kukaan ole aurannut ja eteneminen on aivan hirveen työn ja tuskan takana, lunta sataa silmiin ja vastatuuli vatuttaa. Mutta kuten kaikissa rakkaissa harrastuksissa, hyvät hetket ja lenkit antaa niin paljon, ettei muutama floppi tee yhtään mitään.

Mitkä on sun kikat ja niksit talvipyöräilyyn? Kerro!

Rahkalaskuri: 628