On kaikki niinkuin ennenkin

Rahkamuija on palannut kaupunkiin ja kesälomittaja saa jättää kirjoitushommat ainakin vähäksi aikaa. Rahkaäijällä oli selvästi bloggaajan eleet hallussa peilikuvista lähtien, joten kenties lomittaja tekee joskus paluun näppäimistön ääreen.

Tahtoisin kuitenkin korostaa, että Rahkamuija ei suinkaan ollut hermolomalla, vaan Rahkaäijän siskon, Siljan, luona kyläilemässä Helsingissä. Sateinen keskiviikko koluttiin läpi suunnilleen jokainen keskustan rättikauppa, mutta ei löydetty juuri sitä, mitä oltiin etsimässä. Sen sijaan löydettiin Forumista sushiravintola, joka elvytti tehokkaasti mieltä ja ruumista. 12 eurolla sai lautaselleen 12 pötkylää, jotka hävisit aivan hetkessä. Huomasivat varmaan, että Rahkamuija tykkäsi safkasta, sillä tänä aamuna luin lehdestä, että kyseinen Itamae Sushi avaa ravintolan tänne Tampereellekin.

Keli ei ollut lainkaan otollinen leuatukselle, joten sporttailuhommat piti hoitaa sisätiloissa. Eilen aamulla tein Siljan opastuksella tutustumismatkan Kumpulan kampuksen salille. Tampereella molempien yliopistojen liikuntatilat ovat tulleet tutuiksi, joten tokihan "kilpailijankin" sali oli tsekattava.

En ole varmaan koskaan tarpeeksi vanha ymmärtämään sitä, että tossa on monella tonnilla juoksumattoo ja kaiken maailman sohvapyörää. Ja sitten salilla on yksi penkkipaikka.

Vuorossa oli jalkatreeni, ja ensin huolestuin, kun silmiin ei osunut lainkaan kyykkyhäkkiä, mutta löysin kuitenkin paikan, jossa kyykätä. Tanko oli liukas ja pysyi käsissä suunnilleen yhtä hyvin, kun märkä kastemato, mutta se ei todellakaan ollut mun kyykyn suurimpia ongelmia. Propleemat on nyt jossain ihan muualla, esimerkiksi jäykässä kyykkääjässä. En jaksanut jäädä huonoa kyykkyä sen enempää murehtimaan, vaan siirryin maastavedon pariin.

Koko salin heikoin lenkki oli mielestäni levypainot. Missään ei näkynyt Leokoa tai muuta asiallista rautaa, vaan kaikki painot olivat kahvallisia kiekkoja, jotka ei mun mielestä ole mistään kotoisin maastavedossa. Noissa painoissa levyn halkaisija kasvoi painon mukaan, joten esimerkiksi 20, 15 ja 10 kilon limput tankoon laittaessa vain kaksikymppinen kolahtaa lattiaan mavessa. Ainakin mun mielestä maveromut on paljon "tasapainoisemmat" ja helpommin käsiteltävät, kun kaikki isommat limput ovat samaa halkaisijaa.

Tämäkin oli sellainen kastematotanko, ristiote siis käytössä

Vähän tsuumamalla löydän sisältäni Luciferin

Moinen pikkuseikka ei kuitenkaan pilannut treenielämystäni, kun tankoon ei edes tarvinut laittaa kuin 65 kiloa viittä kympin sarjaa varten. Rahkaäijä valittelee, ettei ole saanut kunnon tuhoja jalkoihin nykyisellä ohjelmalla, mutta mä en ole huomannut samanlaista ilmiötä. Perä tärisi aika tavalla viiden sarjan jälkeen ja tänään takareisissä ja pakaralihaksissa on hieman kivuliaita tuntemuksia.

Leuanvetotanko ei edes päässyt kuvaan, niin korkealla se on.

Silja on valittelut, että Kumpulan salin leuanvetotanko on aivan naurettavan korkealla ja sitä se todellakin oli, vielä korokkeeltakin oli vähän loikattava, jotta sai otteen tangosta. Vetelin treenin loppuun vielä kolme sarjaa leukoja. Koko kesänä ei ole tullut vedettyä leukoja treenimielessä ja huh huh, kun olikin hapottavaa hommaa. Kun ihan tosissani yritin, sain kuusi ja puoli. Voisi olla aiheellista jättää ylätaljailut vähäksi aikaa ja siirtyä leuanvedon pariin.

Pienistä puutteista huolimatta oikein kelvollinen sali, Rahkamuijalta yläpeukku Kumpulan kampuksen kuntosalille!

Treenin jälkeen aika alkoi madella huomattavan hitaasti, sillä päivän päätapahtuma oli vasta edessä. Rahkaäijä toinen sisko Anni ja miehensä Tuomo lähtivät heti meidän häiden jälkeen viime elokuussa Siperian junalla kohti Aasiaa. Pariskunnalla vierähtikin omalla häämatkallaa vuoden verran ja tällä viikolla oli kotiin paluun aika. (Anni piti alkumatkasta blogia, jota voi tsekkailla täältä)

Aasian matkaajat saapuivat eilen iltapäivällä Puistolan juna-asemalla ja vannon, ettei pitkään aikaan ole sillä laiturilla nähty yhtä riemukasta jälleennäkemistä! Siljan kokkaama kotiinpaluulounas teki reppureissaajat superonnellisiksi, viimeisen 353 päivään ei nimittäin ruokapöydässä ollut näkynyt perunaa, uunilohta, silliä, porkkanaraastetta ja ruisleipää. Ensimmäinen ruisleipäpala oli suorastaan suuri spektaakkeli!

Hetki oli autuas

Mulla oli tänään aamupalapöydässä rahkaa lusikoidessa lähes samanlainen auatus hetki, sillä en syönyt eilen ollenkaan rahkaa. Moista järjettömyyttä ei ole tapahtunut muijamuistiin, mutta onneksi jo tänään elämä on ennallaan. Ennallaan on myös varmasti HH-Gym, sillä tälle lomapäivälle ei ole enää muuta ohjelmaa, kuin salitreeni. Kelpaa!

Hauskaa viikonloppua!

Rahkalaskuri: 386