Hyvä iltalenkki, huono smoothie ja kirje menneisyydestä

Vaikka jo lehdet putoilee puusta ja ensimmäiset hätäiset kurjetkin on bongattu, ei silti maantiekausi ole vielä ohi. Pidän siitä kynsin ja hampain kiinni siihen asti, että näpit jäätyy ohjaustankoon. Eilen oli kuitenkin vielä melkein kesä, kun lähdettiin Eltsin kanssa polkemaan Teiskon kuoppaisia teitä.

Mää ja kesäkuteet

Viime viikon pyöräretkemme ei varsinaisesti ollut mikään kreit suksee, Vehoniemestä lähtiessä alkoi kevyesti ripsiä vettä ja se yltyi järkyttäväksi kaatosateeksi, jota kesti lähemmäksi tunnin. Kun kaikki vaatteet oli läpimärkiä, oli loppumatka varsin viileä ja musta jo vähän tuntui, että kylmyys hyydytti koko muijan, eikä läppä todellakaan lentänyt totuttuun malliin.

Eltsi ja kesäkuteet

Tällä kertaa keli suosi meitä, eikä pieni tuulikaan haitannut ollenkaan. Keskivauhti oli kaikkea muuta kuin kova, mutta tärkeintä olikin jatkuva pölötys, hiljaista tuli lähinnä suuremmissa ylämäissä. Eltsi tuli moikkailemaan allekirjoittanutta bloggaajaa Pirkan Pyöräilyssä ja sen jälkeen jäi ajatus hautumaan yhteisestä pyörälenkistä, joka viimein saatiin viime viikolla toteutettua. Ihmeellistä, kuinka blogi voi tuoda näin kivoja ihmisiä elämään!

Viitapohjantie oli paikoin täynnä halkeamaa, kuoppaa ja töyssyä, mutta maisemat korvasivat pienet kosmeettiset haitat.  

53 kilometrin lenkin jälkeen heitin vielä Eltsin kotiin ja poikettiin Rahkaäijän kanssa Prismassa. Jo muutama viikko sitten olin ostamassa kokeilumielessä Fastin uutta proteiinismoothieta, mutta silloin se jäi jostakin syystä kauppaan. Nyt nappasin ostoskoriin mansikan makuisen juoman, koska ajattelin, että sen täytyy olla tosi hyvää! Metsään meni, litku oli kuin mansikan makuista vettä ja vielä ihan liian makeaa sellaista. Makeutus oli mennyt todella överiksi ja koostumus ihmetytti. Odotin, että se olisi ollut vähän paksumpaa, eikä yhtään niin vetistä. Jos tämän oli tarkoitus olla se viimeinen niitti, jolla proteiinituotteet ujutetaan kansan syvien rivien käyttöön, niin tuskin tulee onnistumaan.

Rahkaäijänkään mielestä ei jatkoon.

Sitten asiasta aivan kolmanteen. Maanantaina postiluukussa odotti kirje vuosien takaa. Kesällä 2003 tehtiin perheen kanssa viikon reissu Lappiin. Viimeinen yö vietettiin Oulussa ja siellä poikettiin myös Tietomaassa, joka on Heurekan tyylinen tiedekeskus.

Jäätölöö Ranuan eläinpuistossa, vieressä nykyisin niin salskea veljeni Aapo.

Napapiirillä on joululahjoja kesälläkin. Tohon aikaan mulla oli joku huivi päässä melkein yötä päivää, niitä löytyi lukuisia eri väriä.

Tietomaassa oli mahdollisuus lähettää itselleen kirje tulevaisuuteen ja muistaakseni valittavana oli lähetys viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Tietysti tahdoin raapustaa terveiset tulevaisuuteen, vaikka siinä vaiheessa kymmenen vuotta tuntui ikuisuudelta, jota ei koskaan tulisi. En ihan tiedä mitä päässäni on liikkunut, kun niin vähän sain tekstiä aikaan, sillä noihin aikoihin äidinkielen ainekirjoitukset olivat puolen vihkon pituisia ja tuolla kyseisellä reissullakin pidin hyvin laveasanaista reissupäiväkirjaa.

Terveisiä Aapolle!

Puuttuikohan Tietomaan kirjoituskoneesta mahdollisesti välimerkit, kun ei niitäkään sattunut tulemaan mukaan? Erityisesti jäin kuitenkin pohtimaan ensimmäistä lausetta "Toivottavasti olet oikein onnellinen" ja sen syvempää olemusta. Tuona kesänä takana oli melko hankala viides luokka, luokan tyttöjen kanssa oli paikoin sukset vähän ristissä ja muullakin saralla kevät oli murheentäyteinen. Kouluun ei huvittanut mennä takaisin yhtään, edessä oli vielä pitkä vuosi ennen yläasteelle pääsemistä ja murrosikäkin jo painoi päälle.
Olisiko sitä esiteini-ikäisen kaaosta yhtään helpottanut se, että olisin voinut tietää, että kymmenen vuoden päästä olen todellakin oikein onnellinen, onnellisempi kuin koskaan? Pikku-Anni ei olisi varmasti uskonut, että kymmenen vuoden päästä se jo viettää ensimmäistä hääpäivää ja on töissä lapsuudensa lempikaupassa. Voisinpa nyt lähettää kirjeen kymmenen vuoden päähän, siinä saattaisi olla vähän enemmän sanottavaa!

Tää menneisyyden muistelija lähtee tästä ihan kohta mökille moikkaamaan isovanhempia ja huomenna Rahkaäijän kanssa suunnistetaan jonnekin, missä on paljon kloorivettä, hyvin varusteltu kuntosali ja buffet-pöytä katettuna. Pieni huilaustauko onkin paikallaan, kun tää lomailu on niin kiireistä puuhaa. ;)

Mitä sä olisit sanonut 10 vuotta sitten nykyminälle? Tai nykyminä sanois menneisyyden minälle? (Meneepä syvälliseksi.:D) Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 396