Viiden tähden viikonloppu

Vietettiin viikonloppu Peurungan kylpylähotellissa. Juotiin kuoharia järvinäköala-parvekkeella ja lässytettiin porealtaassa. Kuvia ei edellä mainituista hääpäiväpakollisuuksista löydy, mutta muista reissun aktiviteeteista löytyy satunnaista kuvasatoa. Peurungasta ei ole sanottavana yhtäkään poikkisanaa, kaikki pelas aivan mainiosti. Jos pitää rauhallisesta meiningistä (muut asiakkaat on sotaveteraaneja), on paikka aivan varma valinta.

Suurta rakkautta jo pari vuosikymmentä!

Perjantaina matkalle osui ihan yllättäen Pandan tehtaanmyymälä. Oikeesti, missä muualla on ilmasia karkkimaistiaisia? Tein taktiset ja vedin sokeriähkyt jo kaupassa, joten ei tarvinut ostaa yhtään puolen kilon lakusäkkiä automatkalle. Ovelaa, mutta näppärää!

Miten juna on mahtunut tonne?

Rahkaäijän jonkinlainen lapsuuden unelma on ollut käydä Pönttövuoren vanhassa rautatietunnellissa, joka on 1,2 km pitkä ja se on poistettu käytöstä parikymmentä vuotta sitten. Tommoset kylmät, pimeet ja kosteet luolat ei kuulu ihan mun lempparilomakohteisiin ja jäinkin luolan suulle odottaan, kun Rahkaäijä käveli puoleen väliin ja takasin.

Toinen pää näky, mutta sinne on silti aika pitkä matka

Perjantaina tsekkattiin Peurungan kuntosalit. Ensimmäisessä olis ollut "uudet ja laadukkaat TechnoGym-laitteet" ja toisessa ilmanpainelaitteet, mutta päädyttiin ihan "voimailusalille". Se oli tosi asiallinen punttis!

Paras hotellisali, jonka mä oon kohdannut!

Ojentajatreeniin tuli ihan uutta buustia, kun sai koko pakan liikkeelle.

Nimeni on Kalle. Kippari-Kalle.

Hotellihuoneen kanssa kävi ennennäkemätön tuuri, kulmahuonen järvelle päin. Ja minibaariin ladattiin omat eväät! Otin muuten molempina aamuina oman rahkan mukaan aamupalalle, ei lainkaan kaavoihin kangistunutta. :D Miks hotellit ei saa aamupalalle rahkaa tarjolle, vaikka se on niin in ja pop ja muuten aamupala-buffetista löytyy kaikkea mahdollista?

Peurunkajärvi

Kolme tärkeintä mahtu jääkaappiin, muut ruuat olkoon vaikka parvekkeella.

Lauantaina päätettiin pyörähtää fillareilla Jyväskylässä syömässä ja löydettiinkin aivan järkyttävän hyvä thaimaalainen ravintola Muang Thai ihan keskustasta. Ravintola oli ihan täynnä, enkä varsinaisesti ihmettele, koska buffet-pöydän anti oli parasta itämaista safkaa, jota olen koskaan syönyt.

Round one

Paluumatka ei sitten mennytkään ihan putkeen, kun tultiin pidempää reittiä takaisin ja navigaattori olisi halunnut ajattaa meidät melko rouhean hiekkatien läpi, eikä sinne ollut mitään asiaa maantiepyörillä. Vaihtoehtoinen reitti pidensi matkaa entisestään ja erityisen epäkiitollisen siitä teki 4-tien laidassa ajaminen, hirveä meteli ja kapea piennar. 

Rahkaäijä ja viheliäinen puhelimen navigaattori

Viimeisen 10 kilometrin aikana vanha tuttuni, pyöräilyraivo, ilmestyi paikalle ja Rahkaäijä ajoi suosiolla edempänä, kun taannuin 13-vuotiaan tasolle ja  sihisin, kiroilin ja karjuin pyörälleni ja koko maailmalle. Kun pääsin hotellille ja sain pyörän pois silmistani, olin taas ihan tyytyväinen elämään.

Tänään paluumatkalla oli vuorossa toinen Rahkaäijän vaatima turistikohde, Laukaan Hitonhauta. Hautaa (tai jotain rotkoo, mikä sen piti olla) ei löydetty, mutta hirvikärpäsiä oli ainakin ihan hitosti. Yleensä välttelen hirvikärpäsaikaan kaikkia paikkoja, joissa on enemmän kuin kolme puuta samalla hehtaarilla, koska hirvikärpäset kuuluu ihan mun kärkivihollisiin. Metsään mennessä kääräisin nokkelan turbaanin päähäni estämään hirvikärpäslegioonan muuttoa mun tukkaan, mutta hiusten sijaan ne menivätkin heti paidan alle. Ei naurata, pysyn sisällä tai urbaanissa kaupunkiympäristössä seuraavat kaksi kuukautta.

Mullon tämmönen lahko. Siihen pääsee mukaan, kun kääräsee t-paidan hiuslenkillä päähän ja liittyy vihaamaan hirvikärpäsiä.

Melko kauan harkittiin vielä kolmattakin yötä, koska tekeminen Peurungasta ei olisi loppunut, eikä hotellihuoneessa makoiluun kyllästy varmaan koskaan. Ihan kivaa on silti välillä tulla kotiinkin, täällä mahtuu jääkaappinkin vähän enemmän tavaraa eikä aamupalalla ole niin kovaa eläkeläisruuhkaa.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 403

P.S. Rahkamuijahan on myös Feisbuukissa, et sielläkin voi seurailla, jos tahtoo. Pakko ei oo!