sunnuntai 18. elokuuta 2013

On ihan OK olla aloittelija

Kevyesti vierastan sitä, että internetissä jokainen on asiantuntija, joka on pätevä neuvomaan muita. Kaksi kuukautta salilla pyörineet tyypit jakaa ihan tärkeenä treenineuvoja ja valitettavasti jossakin on kuitenkin joku, joka nielee kaiken edes purematta. Pieni (media)kriittisyys ei todellakaan ole pahitteeksi myös treeniblogejakin lukiessa. Siksi mää oonkin yrittänyt pitää kaikenlaisen muiden neuvomisen poissa tästä blogista, koska mielestäni parin vuoden treenikokemus ei anna edellytyksiä jakaa omia tyhmiä metodeja eteenpäin. Totta kai voin heittää neuvoa kysyville kavereille hyväksi tietämiäni tipsejä, mutta sillonkin yritän korostaa, että en ole alan ammattilainen (pyöräilyssä enkä salitreenissä), vaan innokas amatööriharrastelija, joka kylläkin haluaa jakaa liikunnan ilosanomaa eteenpäin.

Vähän aikaa sitten kommenttiboksissa kyseltiin neuvoja aloittavalle treenajalle ja koska tee just näin -neuvontalistat aiheuttaa vaan suurta naampalmua, ajattelin että voisin kertoa, millainen oli oman salitreeniurani alku ja mitä tekisin toisin. Jokainen voi sitten tämän jälkeen päättää, kannattaako uskoa. Kuvituskuvat on tämän päiväisestä jalkatreenistä.
"Kohta poimin tän tangon, kun puolukan konsanaan"
Ennen Rahkaäijän tapaamista olin jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut salitreenistä, mutta käsitykseni oli lähinnä se, että salilla on outoja laitteita, joita en osaa käyttää. Tästä syystä en koskaan uskaltanut lähelläkään kuntosalia, vaikka huomattavasti timmimmät ojentajat kiinnosti.

Rahkaäijän hellässä huomassa pääsin tutustumaan salitreenin saloihin ja aloitin painojen kanssa heilumisen taloyhtiön salilla, jossa on muutama kone ja lajitelma käsipainoja. Siellä sai ihan rauhassa harjoitella, koska muodostin muista treenaajista suuren ongelman. "Kaikki varmaan tuijottaa, koska en osaa mitään." En mää ainakaan kato selkeästi aloittelijalta näyttävää millään lailla halveksien, korkeintaan yritän hymyillä rohkaisevasti, koska onhan se nyt siistiä, että tyyppi on löytänyt uuden ja kivan harrastuksen Mutta mulle oli oikein hyvä alottaa ihan omassa rauhassa ja siirtyä "oikealle" salille vasta, kun tiesin miten käsipainoa pidetään kädessä.  (Pakkotoiston Salikomediaa-ketjusta saa lähinnä sen kuvan, että alottelijoiden pilkkaaminen on salijengin suurin hupi, mutta Pakkis ei varsinaisesti muutenkaan ole mikään todellisuuden suora ilmentymä.)
Aina sama show ennen sarjaa, mites päin ristiote olikaan äsken ja miten pistän sen nyt? Kahdeksan toistoo 87,5 kilolla, ei hassummin!
Mua ei ole koskaan juurikaan kiinnostanut ottaa neuvoja vastaan läheisiltä ihmisiltä ja alussa treenaaminen oli yhtä suuttumista ja huutamista, kun Rahkaäijä yritti meikäläistä neuvoa ja hermohan siinä meni. Jälkeenpäin ajatellen olisi säästänyt kaikkien osapuolien hermoja, jos olisin ihan vaan nöyrästi kuunnellut kokeneemman vinkkejä kiukuttelun sijaan. Esimerkiksi maastavetoa en aluksi suostunut tekemään lainkaan, samoin kyykkäämään pääsin vasta isojen vääntöjen jälkeen. Nykyisin en voisi kuvitellakaan, että nämä kaksi liikettä puuttuisivat treeniohjelmasta.
Vinkki: Jos haluat olla uskottava treenibloggaaja, käytä nyt edes sen verran isoja painoja, että ne näkyy tolpan takaa.
Siitä olen salaa ylpeä, että ohitin kokonaan alkuvaiheen, jossa hinkataan vaan koneissa. Alusta pitäen Rahkaäijä potki mut vapaiden painojen pariin ja mahdolliset koneet olivat vaan lisänä. Esimerkiksi rintaa en ole koskaan treenannut koneella, enkä usko mitään menettäneeni. Jos joku neuvo on pakko antaa aloittelijalle, niin näe se vaiva, että opettelet treenaaman vapailla painoilla. Mielestäni pelkillä koneilla hinkkaaminen päästää ihmisen turhan helpolla, vapaiden painojen heiluttelu voi olla aluksi vaikeampaa, koska käsipainossa ei lue, mitä sillä tehdään ja mihin liike vaikuttaa, vaan se pitää ihan itte opetella.
5x10 etukyykkyä, kaikkea muuta kuin mukavuusalueella.
Rahkaäijälle lähtee kiitos myös siitä, että ensimmäisessä saliohjelmassani ei todellakaan ollut takaolkapäiden pudotussarjaa, eristävää persepumppausta tai forkkujen supersarjaa, eikä mitään muutakaan turhaa kikkailua. Ihan taisin Arskan Golden Six -ohjelmalla aloittaa ja se oli hyvä se. Kun ei osannut tehdä edes maastavetoa, eristävän persepumppauksen opettelu on melko turhaa. Supersarjoja, jättiläissarjoja ja pakkotoistoja ehtii sitten hinkkaamaan vaikka loppuelämän, kunhan ensin opettelee ihan perusjuttuja ja kroppa tottuu treeniin. Koska olin täysin alottelija, alottelijan ohjelma toimi hyvin.
Pohjetreeniviha never die
Alussa tämän naiivin treenaajan yllätti myös se, että salilla ihan tosissaan joutuu tekemään melko kovaa, jos mielii tuloksia saada. Vähän kuvittelin, että jättimäinen ojentaja pienenee ja pikkuruinen reisi kasvaa, jos vaan ottaa sen painon kätöseen. Alkuun salitreeni oli aika kaukana kovasta ja oikeasti rasittavasta, mutta hiljalleen toimintaan on tullut yhä enemmän järkeä ja tehoa. Nykyään pyrin siihen ajatukseen, että ihan jokaisella treenillä on merkitystä, eikä itseään saa päästää helpolla. Mukavuusalueella on kivaa, mutta sieltä ei poimita sitä kehitystä. Pitää huomata, että käydä salilla ja treenata salilla on kaksi eri asiaa. Salilla käyminen ei kasvata ketään lihaksikkaaksi tai voimakkaaksi, ellei pukuhuoneesa ole erityisen hyvin terästettyä palkkaria tarjolla.
Rahkaäijän uusi tavoite: Human flag vuoteen 2035 mennessä 
Olen koko punttisali-urani tehnyt lihaskunnon ohella paljon aeroobista, eniten juuri pyöräilyä, eikä sille näy loppua. Ei sillä varsinaisesti räjäytetä lihaskasvua valtavaan nousuun, mutta kantavana ajatuksena omassa sporttailussa onkin kaiken mukavan tekeminen, eikä tuloksien jatkuva maksimointi. Tykkään salirääkistä ja tykkään pyöräilystä ja kummastakaan en aio luopua vasta, kun lääkärin käskystä pää kainalossa. Kun lukee vaikkapa treeniblogeja, tulee miljoona ja viis mielipidettä siitä, kuinka paljon on tarpeeksi salitreeniä ja aeroobista liikuntaa, mutta suosittelen, että kannattaa fiilistellä myös sitä omaa tuntemusta. Homma pysyy mielekkäänä, kun tekee sitä, mistä pitää, eikä jatkuvasti kuuntele muiden neuvoja.
Vähän turhan paljon heiluu lippu vielä, nimittäin pystysuunnassa.
Motivaation ylläpitäminen ei jostain syystä ole koskaan ollut ongelma mulle. Yhtenä viikonloppuna (muutaman kuukauden satunnaisen heiluttelun jälkeen) vaan päätin, että nyt alkaa kunnollinen salitreeni neljä kertaa viikossa ja päätös on pitänyt. Kaikkein vaikeinta on epäilemättä saada liikunnasta rutiini, joka kuuluu elämään olennaisesti. Mulle liikunnasta on tullut samanlainen juttu, kun vaikka syömisestä, sitä tehdään, koska se on osa hengissä pysymistä. Joskus se kiinnostaa vähemmän ja on aikamoista paskaa, mutta suurimman osan aikaa olen tosi innoissani harrastuksistani ja nautin niistä.

Vaikka on varmasti tullut treenattua tosi tyhmästikin ja kokeiltua turhia ohjelmia tai liikkeitä, en mua mikään erityisesti harmita. Pääasia on se, että nyt ollaan toivottavasti suunnilleen oikeilla raiteilla ja koko ajan kuitenkin pystyy kehittymään ja tulemaan paremmaksi tekniikoiden ja muiden juttujen suhteen.Sitä on siis turha murehtia, että mitään ei osaa ja hauiksetkin on ihan ruipelot. Melkein kaiken voi oppia ja kyllä ne hauikset siitä kasvaa!
Paitsi yhden jutun tekisin toisin. Alusta asti (tai oikeestaan kakarasta asti) olis pitänyt venytellä paljon enemmän. Mutta sekään ei ole myöhäistä vielä!

Mitä sä tekisit toisin, jos alottaisit salitreenit tai liikunnan yleensä just nyt? Vai meniko kaikki, kun oppikirjassa konsanaan?

Rahkalaskuri: 389

27 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! Monta hyvää pointtia. Ei kaikessa voikaan aina olla heti alansa SUPERammattilainen, vaan joskus pitää alentua sen aloittelijan tasolle. Ja se on hyvä taso se ;) Mullakin on hermot menny kerran jos toisenkin, mutta väitän myös oppineeni itestäni ja omasta kropastani enemmän, kun oon aina kyseenalaistanut saamani ohjeet ja neuvot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, lopussa oli ihan kysymyksiäkin. Vastaanpa niihinkin edellisen random-kommentin lisäksi ;)

      Salitreenin osalta aloittaminen tapahtui vähän itestään. Se kuului niin oleellisena osana yleisurheiluun, etten voinut olla salitreeniä tekemättäkään. Onneksi joku oli silloin neuvomassa tekniikoita edes siinä määrin, että yksin treenatessa ei tullut hajotettua paikkoja. Ois niitä neuvoja kuitenkin ollut kiva saada vähän enemmän.

      17-vuotiaana taisin saada ekan oikean valmentajan, joka laittoi koko salitreenaamisen ihan uuteen ulottuvuuteen. Siinä pisteessä tajusin, etten oo koskaan treenannut kunnolla. Lopputuloksena se, että paikat hajosi. Liian paljon treeniä, liian isoilla painoilla. Tai lähinnä aloitus oli liian kova verrattuna omaan treenitaustaan. Eikä siinä vaiheessa mitään omaa kroppaa kuunneltu, kun sille valmentajalle kuitenkin tuli maksettua ihan kiitettävä summa joka kuukausi. Ite ainakin oletin, että kyseinen ukko tietäis mitä tekee. Mutta eihän se tiennyt.

      Summa summarum. Mitä olisin tehnyt toisin? Olisin opetellut tekniikat kunnolla jo saliharrastuksen alussa ja kuunnellut omaa kroppaa ja päätä siinä treenaamisessa. Ja valmentaja ois saanut kenkää jo paljon aiemmin :D

      Poista
    2. Hih, täytän sun kommenttiboksin näillä monologeillani. Mutta siis, vaikka mulla tuota treenitaustaa onkin aika monen vuoden osalta, niin koen silti olevani aloittelija. Tai ainakin alkuvuodesta olin, kun monen vuoden tauon jälkeen tartuin taas levytankoon ja painoihin. Voiko tässäkään asiassa koskaan sanoa olevansa oikeasti valmis ja ammattilainen? Aina oppii uutta.

      Poista
    3. Sun kommentit on yhteensä varmaan yhtä pitkiä kun koko postaus, oot huippu. :D
      Veikkaan, että monelle on alussa se ittensä kuunteleminen vaikeeta ja kun ei ole mitään omaa tieto-taitoo, niin luotetaan melko sokeesti johonkin valmentajaan, jonka oletetaan osaavan hommansa.
      Ehkä joskus parinkymmenen vuoden päästä voi sanoa tietävänsä ja osaavansa kaikenlaista, mutta ei vielä tässä vaiheessa. Se tässä harrastuksessa onkin mahtavaa, että aina voi kehittyä ja oppia ja vaikka vielä vanhuksenakin treenata, jos vaan paikat kestää. :D

      Poista
  2. voin samaistua tuohon neuvojen ottamiseen! oon monesti pyytänyt jussia uimataustansa kanssa tekemään mulle kunnon pyllytreenin, mutta se aina loppuu mökötykseen! ensinnäkin ärsyttää ottaa neuvoja vastaan, en tiedä miksi koska en todellakaan itse ole mikään ammattilainen :-D toiseksi mua jostain syystä ärsyttää tsempparit, jos mulla loppu voimat niin ne loppu saatana! ei siinä syyllistäminen auta :-D

    mää oon just sellanen joka jumittaa niiden laitteiden kanssa. mavea tms en oo uskaltanut alkaa kokeilemaan, koska mulla on ongelmia alaselän kanssa enkä tahtoisi rampautua parikymppisenä. sitten kun saan jonkun oikeasti neuvomaan ja opin ottamaan parannusehdotuksia vastaan.... sitä päivää odotellessa. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kans hajottaa ihan todella kovaa, jos Lauri tsemppaa "väärin"! Jo pelkkä väärä äänensävy tsemppaamisessa voi pilata koko sarjan. :D
      Toi on paha yhdistelmä, kun ei osaa ite tehdä, mutta ei myöskään huoli neuvoja. Siinä on aika yksin ongelmansa kanssa. :D mutta se päivä tulee vielä, uskotaan niin!

      Poista
  3. Mää treenailin esialkuun treenikaverin kanssa, joka teki mulle pätevän nelijakoisen bodailuohjelman ja neuvoi syömisissä sun muissa, että siinä mielessä salitreenien aloitus meni oikeastaan aika putkeen. Jos jotain siitä ajasta muuttaisin, niin sen, etten ihan niin avoimesti julistaisi silloista hcbb-elämäntapaani ainoana oikeana muille, ainakaan kysymättä :D

    Jos ihan sinne liikuntaharrastuksen ja jumppatyttöilyn alkuun mennään, niin ehkä potkisin itseäni arseelle olemaan reilusti rohkeampi ja kokeilemaan niitä lajeja mitkä kiinnostavat heti. Ei sitä opi, jos odottaa, eikä tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis äärimmäisen hyvä, jos kaikilla olis tommonen pätevä treenikaveri tai edes jotain asiasta tietävä ukkeli, kuten mulla. Jää varmaan monella alottamatta juuri siks, ettei ole ketään tuttua keltä kysyä ja salin isoilta äijiltä kysyminen ei tuu kuuloonkaan.

      Toi rohkeus oli hyvä pointti, ei siinä mitään menetä, jos edes kerran kokeilee. Aika monia tuntuu vaivaavan myös se, ettei jotain lajia voi alottaa tai edes testata, koska on "liian vanha". Sillä verukkeella ei tule koskaan alotettua ja sekös vasta harmittaa.

      Poista
  4. Olipa hyvä postaus. Mä tykkään myös heilua vapaiden painojen kanssa joten en niin kaipaa sinne salille koneiden pariin. Tykkään myös tehdä sekä punttia että paljon aerobista. Ihan sama mikä suhde olis hyvä. Pitää tehdä niin kuin itselle parhaalta tuntuu. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, jos liikunnasta meinaa saada olennaisen osan elämää, ei kannata ajatella liian paljon sitä, mikä on hyödyllistä ja mikä ei. Kyllä sen pitää kivaakin olla ja kun se on kivaa, sitä tulee tehtyä usein eli varmasti hyödyllisempää, kun joku pakkopulla kerran kuukaudessa. :)

      Poista
  5. Tää oli tosi hyvä kirjoitus! Itse uskallan ehkä hieman neuvoa muita sen takia, että olen treenannut koko "treeniurani" ammattilaisen kanssa. Kovin herkästi en kyllä muille oppeja jaa, vaan enemmän koitan just sitä liikunnan positiivista sanomaa saada eteenpäin! Ja silloin harvoin kun jotain neuvon kyllä mäkin pidään erittäin tärkeänä joka ikinen kerta korosta, että en ole todellakaan mikään ammattilainen.

    Ainiin.. ja toi pakkotoisto.com. PT käski vältellä kyseistä sivustua niin pitkään kuin mahdollista. Aivasti syystä, vaikka on siellä toki myös ihan fiksujakin juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen huomannut sen, että vaikka ottais jotain oppia ammattilaiselta, ei se todellakaan tarkota sitä, että sen opin osais siirtää oikein eteenpäin. :D Se positiivinen vire liikuntaan on melkein se pohja koko jutulle, sitä todellakin soisi ihan kaikille!

      Niin, Pakkikseen pitää suhtautua kevyesti huumorilla ja pienellä kriittisyydellä. Jos sitä lukee liian kirjaimellisesti, ei tule kun iso ahdistus siitä kuinka tekee kaiken väärin. :D

      Poista
  6. Tosi hyvä postaus! Itsekin koitan blogissani vältellä neuvojen antamista, kun en tosiaan ole mikään alan ammattilainen. Lisäksi erilaisia neuvoja sataa joka tuutista koko ajan sitä tahtia, että heikomman pää menee niistä ihan sekaisin enkä halua olla osallisena sitä :D Voisin kirjoitella tästä aiheesta itsekin ihan kokonaisen postauksen verran, mikäli se on sulle ihan ok? :)

    Se, mitä mä tekisin toisin: treenaisin myös jalkoja salin puolella (hoksasin tämän vasta n. puolen vuoden "treenaamisen" jälkeen), söisin vähän fiksummin, hankkisin jonkun katsomaan mun kanssa ne tekniikat kuntoon. Ja paaljon muuta, mitä en nyt just keksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua oikein välillä sattuu aivoon kaikenlaiset neuvojen jakajat, koska kuka ottaa vastuun, kun vähän sinne päin olevilla neuvoilla meneekin homma ihan mettään? Ja joskus asiat esitetään ihan totuuksina (Leipä lihottaa. Kyykky leventää persettä.), niin kyllä siinä kokeneempikin hämmentyy. Kirjota ihmeessä, aiheesta ja aiheen vierestä varmasti riittää juttua!

      Mä vetelin kans ekat pari kuukautta pelkkää käsi- ja selkätreeniä, kunnes Rahkaäijä kyllästy katteleen moista typeryyttä ja pakotti mut treenaan jalkojakin. :D Mutta ei onneks sullakaan ole mitään peruuttamatonta tapahtunut, eikä sentään mennyt vuosia hukkaan alkukoomailun vuoksi. Hyvä niin!

      Poista
  7. Tää teksti sai mut viimein kirjottamaan itestäni kokonaisen kuvallisen historiikin.
    Neuvojia riittää kyllä aina, ja niitä on myös ollu aikojen alusta saakka. :D Hämmennyn aina vaan uudelleen, kun löydän blogeja joissa on toistasataa lukija, mutta teksti luokkaa "Pidän aina tät neopreenivyötä hauiskäännössä ku antaa nii hyvän tuen" "Ei kannata syödä hedelmii, ku niis on sokerii, ja sit tulee vaa läskii" JA JENGI OIKEESTI USKOO! Jos joku sanoo poikkisanan niin päälle sataa sellaset vittuilut et jää Esteriki toiseks äässinsä kanssa. Paras on kuitenkin: "Mul on PT, joka sano...." Missä v*tussa on ne omat aivot. Kaikki tieto vois olla hyvä tarkistaa ihan parista tai kolmestakin paikasta (Huom. ei Wikipedia) ja kun osa jutuista on ihan mielipidekysymyksiäkin, eikä niihin ole yhtä ratkaisua.
    Tää aihe kiehuttaa muaki ihan huolella. Tää maa on personal trainereita pullollaan, ja jokainen ei todellakaan ole mikään ammattilainen. Ite valitsisin mieluummin kaverin, joka on oikeesti treenannu ja se näkyy siitä ulospäin + on meriittejä ku jonkun paperilappusen turvin neuvoja antavan hepun joka ei välttämättä tajuu mistään mitään. Sit niitä neuvoja aletaan jakaa eteenpäin tottakai täysinä tieteellisinä faktoina ja voila ku soppa on valmis. Joo meni ehkä vähän sivuraiteille, mut pkele. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, ei mennyt tääkään postaus ihan hukkaan, kun sai moisen eepoksen aikaan. :D

      Mää oon aika kriittinen ylipäätäänkin ja kaiken maailman höpöhöpö uppoo varsin huonosti, mutta välillä mietin, että varsinkin nuorempien lukijoiden on vaikee tietää mitä kannattaa uskoo ja mitä ei. En mää väitä, että kukaan tahallaan puuhuu puuta heinää ja näissä jutuissa mielipiteitä on aina monia, mutta jännä aihe silti.

      Sää oot kyllä niin hyvä, kun jaksat kiehua! Go girl go. :D

      Poista
    2. XD Jep, oon vähän ku Stadin Bätmän, väsymätön taistelija epäkohtia vastaan. Pienen (mutta kovaa vauhtia massaa hankkivan) ihmisen asialla.

      Poista
  8. Mä en oo mitään isoja mokia tehnyt treeniurallani, mutta jos nyt aletaan ajattelemaan, niin olisin voinut aloittaa aikaisemmin (aloitin TOASin ilmaiselta kuntosalilta, mutta jahkailin sinne menoa ensin muutaman kuukauden, kun en meinannut uskaltaa mennä yksin). Lisäksi olisin voinut alkaa treenaamaan jalkoja aikaisemmin ja huolellisemmin, kun ekat kuukaudet oli lähinnä käsiä/ylävartaloa ja silloin tällöin hiukan jalkaprässiä.

    Nyt oon tyytyväinen, että olen löytänyt oman lajini (crossfit), josta tykkään ihan kympillä. Tavallisella kuntosalillakin oli ihan kivaa ja tuloksiakin tuli, mutta jälkikäteen ajatellen en saanut itsestäni yksin kaikkia tehoja irti ja välillä kyllästytti, kun ei ollut treenikaveria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks kuitenkin ymmärsit alottaa, etkä lykännyt ekaa treeniä loputtomasti. Mäkin alotin TOASin salilla (ties vaikka samalla!) ja se oli hyvä matalan kynnyksen paikka, suunnilleen ekan kuukauden jälkeen vaihtarit supatti, että "Strong girls here!". :D

      Kyllä se on mahtavaa, kun on löytänyt lajin, joka tuntuu aivan omalta. Siinä puhutaan todellakin siitä liikunnan ilosta. :)

      Poista
    2. Sä aloitit varmaan Hervannasta? ;) Mä kävin Cityssä. Oli kyllä aika vaatimaton sali, esim. jalkoja siellä olis ollut aika vaikeakin treenata kunnolla, kun käytettävisä oli ainostaan hilavitkuttimia ja käsipainot 10 kiloon asti. :D Mutta alkuun sielläkin pääsi!

      Poista
    3. Jep, Hervannassa. Ei täälläkään varustus päätä huimaa, muutamat laitteet, käsipainoja ja sellanen taljasysteemi ja löysä jumppapallo. :D Eli jalkatreeni jää sielläkin melko lailla haaveeks. Mutta aina siellä silti joku on jotain tekemässä, jos sinne menee!

      Poista
  9. Itsehän tulin kohdusta ulos mankut käsissä ja GASPin hihaton paita päällä mutta ymmärrän että joku joskus on ollut aloittelija!

    Oon varmaan joskus (=aina) kirjoittanut siihen sävyyn kuin neuvoisin muita vaikka tarkoituksena on vaan avata omaa ajatusmaailmaani ja tapaa tehdä asioita enkä todellakaan pidä itseäni minään guruna parin vuoden nytkyttelyn perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kätilö oli kans ihmetellyt, että missä mun napanuora on, kun siinä tilalla oli vaan painonnostovyö.

      No voin ihan näin meidän kesken paljastaa, että ainakaan mä en ole koskaan lukenut sun blogia hakaten päätäni seinään, kun olis ärsyttänyt neuvominen. :D Tai sitten sun neuvot on niin asiallisia, etten edes huomaa koko asiaa?

      Poista
  10. Hitto ku tää postaus herättää niin monia ajatuksia, muttei jaksa kirjottaa mitään romaanikomenttia... Miksei vois olla selasta kommentin äänitystoimintoo?? :D Mut kuitenkin, tosi hyvä postaus ja mulla riittäs sanottavaa ku vaan jaksas kirjottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hei vähän hyvä idea! Kommenttiboksin viereen sellanen nappula, jossa lukee "Jätä tässä ääniviesti kirjoittajalle", heti mun blogiin sellanen. :D

      Poista
  11. Haha, pakko oli tulla kommentoimaan tähän vähän vanhempaan postaukseen (olen uusi lukijasi muuten, hei!) - kuulostaa niin samalta tuo sun salihomman aloitus kuin omani!
    Poikaystävä sytytti jossain piilevän sali-intoni, ja vaikken jääräpäänä aluksi halunnutkaan juuri neuvoja kuunnella, olen tosi kiitollinen että hän opetti mulle juurikin nuo perushommat vapailla painoilla, eli kyykkyä, maastavetoo yms. Kaiken eristävän laitepumppailun ehtii kyllä, mutta mielestäni on kans tärkeää aloittaa perushommista, ja niistä sitten edetä kun alkaa vähän se omakin ymmärrys salihommaa kohti kasvaa - sinne on tosin itsellä vielä pitkä matka, mutta into on kova! :)

    Kiitos hurjasti tästä blogista, ihana nähdä tälläisiä aitoja blogeja! En osaa oikein selittää mitä tarkoitan tolla, mut hyvin positiivista se on :D Oot huippu! Mukavaa syksyn/talven jatkoa :)
    Ainiin ja ps, saako sulta kysyy et mitä opiskelet yliopistossa, entä rahkaäijä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi ja lämpimästi tervetuloa!
      Juuri näin, jääräpäänkin on hyvä taipua. :D Mää en joka treenais salilla ollenkaan tai tekisin sen aivan päin hanuria ilman Rahkaäijän neuvoja ja ohjausta. Nyt ymmärtää sen, kuinka tärkeetä on alussa ottaa ne ihan perusjutut haltuun, sitä ei voi tehdä liian hyvin. Ja kun osaa ne vapailla painoilla tehtävät perusjutut, treeni onnistuu melkein salilla kuin salilla, eikä ole riippuvainen siitä laitevalikoimasta.

      Voi hitsi, kiitos tosi paljon! Oikein alkoi hymyillyttään :)) Mää tykkään blogin tekemisestä tosi paljon ja on ihan huippua, jos se lopputulos tuottaa sitten muille iloa!
      Saa kysyä, mää opiskelen sosiaalipolitiikkaa ja Rahkaäijä opiskelee TTY:llä hydraulitekniikkaa. Vähän erilaisia juttuja tosiaan. :D
      Hauskaa syksyä myös sinne!

      Poista