Kireäpakarainen merinorsu

Mulla on kuulemma liian kiree perse. Joo-o, näin on!
Sunnuntaina poimin mavea kohtuullisen helposti 6x95 kg ja se kuulemma näytti siistiltä, eikä tuntunutkaan mitenkään pahalta, mitä nyt treenin jälkeen alaselkä oli hirveessä pumpissa, mutta niin käy mulle monesti maven jälkeen. Maanantaina oli normaaleja treenin jälkeisiä tuskia, mutta tiistaina heräsin ihmeelliseen kipuun selässä. Moista vihlontaa ei ollut koskaan aikaisemmin ollut ja päätin, että nyt loppuu kaikki löysäily ja menen hierojalle.

Maanantain treenissä kiristi lähinnä eräs kanssatreenajaa, joka yritti kauheesti pölöttää mulle, kun oli sarjat kesken. En vastannut.

Hyvin nopeasti herra hieroja pystyi analysoimaan, että pakaralihat on aivan julmetun kireet, samoin lonkankoukistajat. Kyllähän mää sen tiesinkin, mutta hyvä kun joku fiksumpi sanoi sen mulle. Kun vähän joka paikkaa kiristää, ei varsinaisesti ole ihme, että selässä on erikoisia tuntemuksia.

Pidin tiistaina ja eilisen taukoa treenistä ja kuuntelin selkälihojen olotiloja. Eilen vaan venyttelin ja tänään tein kevyen paluun salitreenin pariin. Ja tittidii,  tietenkin TTY:n upouudella salilla! Tämä olikin näppärä aasinsilta siihen, kuinka siistiä on olla korkeakouluopiskelija Tampereella. Tästä syksystä lähtien yhdellä liikuntamaksulla pääsee käyttään yliopiston, teknillisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun liikuntapalveluja, eli kuntosaleja ja ryhmäliikuntatunteja. Vuodessa moinen kustantaa 65 euroa. Ihan järjettömän hyvä systeemi! Mun elämään tämä ei juuri tuo muutosta, koska olen aiemmin maksanut molempien yliopistojen liikuntamaksut ja käynyt ristiin kummassakin, mutta nyt pääsee vähän halvemmalla. Meillä on vielä pari viikkoa jäljellä kesäsalimme HH Gymin maksettua aikaa, joten se käytetään loppuun ennen kuin teemme lopullisen paluun puoli-ilmaisen yliopistoliikunnan pariin.

Tuomio: ei ihan vielä peukku pystyyn.

Rahkaäijä kävi testaamassa uuden salin eilen jalkatreenien merkeissä. Rahkaäijä on niitä miehiä, jotka hokee jatkuvasti, että "ennen oli kaikki paremmin", ei uusi salikaan saanut vielä varauksetonta hyväksyntään. Mä kuitenkin voisin antaa melko positiivisen tuomion kahden käynnin perusteella. Eilen totesin, että asiat eivät voi olla lähtökohtaisesti huonosti, jos salilla on minä ja noin 20 miestä. Tänään totesin myös varsinaisen treenivarustuksen ihan kohtuulliseksi. Jos jostain pitää nillittää, niin kyykkypaikkoja voisi olla enemmän, cardio-vehkeitä vähemmän ja erillistä kunnolista leuanvetopaikkaa en vielä bongannut.

Kuvan taakse jäävä nostolava on mukavan kokoinen!

Iso ja avara tila, mutta tavaraakin on sitten paljon.

Compactfitin levypainot näyttää kaikki ihan samoilta, joten kukaan ei huomaa onko kyykkytangossa 50 vai 100 kiloa. Egotreenajan valinta.

Kaksi pyörää, kaksi crossaria, juoksumatto ja soutulaite. Juoksumatolle ei heru sympatiaa täältä. Menkää ulos juokseen.

Tosi hyvä kokoelma käsipainoja paiskottavaksi.

Taljassa on leuavetotango, mutta siinä on yleensä julmettu ruuhka muutenkin.

Itse treenin otin tosi varovaisesti, eikä selkä kiukutellut kyykyssä yhtään. Ohjelman mukaista 5x10 -maastavetosettiä en uskaltanut tehdä, mutta tein muutaman ihan kevyen sarjan suorin jaloin mavea. Rahkaäijä kehui eilisen treenin jälkeen, että takareisikone, jossa maataan mahallaan, oli tosi hyvä ja päätin kokeilla itekin sitä. Mutta se näytti suunnilleen tältä:

Vaatii vielä vähän harjoittelua, jos ei mieli näyttää hädissään sätkivältä merinorsulta. Säätäminen ei oikein onnistunut ja vaikka pakassa oli pienimmät mahdolliset painot, oli sekin liikaa ja eikä tuntuma tosiaan ollut takareisissä, vaan jossakin polven takana. Ehkä mää pysyttelen jatkossakin vaan vapaissa painoissa, enkä sekoa tommosiin vehkeisiin ollenkaan.
Treenin jälkeen testasin sen tärkeimmän, eli uuden pukkarin peiliposetusmahdollisuudet.  Hyvät valot ja iso peili, kyllä kelpaa bloggaajan keikistellä!

Tänään on toiseksi viimeinen kesälomapäivä ja ensi viikolla arki lyö kunnolla päin naamaa, kun sekä koulu että työt alkaa taas. Mutta sitä ennen onneksi ehtii vielä vaikka mitä. Aloitan siitä, että menen tänään ensimmäistä kertaa pilatekseen. Saa nähdä, kuinka muijan käy!

Rahkalaskuri: 411

Patukkaa ja kaatuneita miehiä

Eilen illalla Pirkkalaan Haikan kentälle kokoontui meidän  Team TEHO Sport, kylläkin vähän vajavaisella miehityksellä. Paikalle pääsi kymmenestä kuusi ja näistäkin kaksi oli vähän rampoja. Mutta se ei tuntunut menoa haittaavan! Treenin vetovuorossa oli Taro, joka on palloilumiehiä. Aikamoista palloilua olikin koko toiminta. Kuvat on tiimimme hovikuvaajan eli Jaanaban kamerasta jälleen kerran. Käys tsiikaan myös Jaanan postaus meidän treenistä!

Voi morjes, että olin ilonen mun patukasta. Söin sen heti.

Mää kävin aikasemmin päivällä hierojalla ja se käski olla loppupäivän höntyilemättä, joten olin vaan cheerleader-joukoissa. Samoin vielä selkävaivainen Jaana. Mutta me oltiin aivan erinoimiaisia kannustajia!

Vähän heittäytymistä peliin pojat!

Ensin pojat otti matsin lentopalloa, näyttäviä heittäytymisiä ja taittuneita sormia riitti. Rahkaäijä ja Juhaba oli toisessa tiimissä ja verkon toisella puolella palloa lätki Taro ja Juha. Oltiin sittenkin ilmeisesti huonoja kannustajia, koska meidän aviomiesten joukkue hävisi.

Rahkaäijä eli Lauri ja Juhaba eli Juha oli häviäjien tiimi ja oikealla voitokas kaksikko Taro ja Juha

Treenieväät sponsorilta.

Seuraavasta ohjelmanumerosta seurasi ainakin koko Pirkkalan yli kantava huutonauru, koska miesten tölkkien yli koikkelehtiminen oli aivan hervotonta hommaa. Taro loikki tölkkien yli ketterästi, mutta muilla oli lieviä vaikeuksia nostella jalkoja yhtä sujuvasti ja epäilemättä jokainen tölkki meni ryttyyn.

Siis mitä tää nyt on? Eiks täällä pitänyt urheilla, eikä harjotella mitään after runia?

Ai, tää olikin jutun juoni!

Juha tekee niin kun paidassa käsketään!

Mutta välillä nauratti aivan liikaa

Tölkkien yli hyppelyn jälkeen poijjaat otti vielä vähän spurttia nurmikolla ja vauhti oli niin kova, että hyvä ettei meidän joukkueen rivit yhtään enempää harventunut, kun äijät lenteli selälleen nurmikolla.

Stop ja takaperin juoksulla takaisin!

Man down!

Kaikkien luut ilmeisesti säilyivät suhteellisen ehjinä, koska jokainen oli vielä kykeneväinen pieneen jalkapallon käsittelyharjoitukseen. Tarkoituksena oli kiertää vesipulloja pallon kans ja lopuksi potkaista nahkakuulaa maaliin. Ainakin Rahkaäijä ilmeisesti ymmärsi jotakin väärin, koska keskittyi lähinnä pullojen kaatamiseen ja nostoon ja nurmikolle heittäytymiseen.

Koska Taro oli aivan ylivoimainen pallon käsittelyssä, otti kolme muuta ukkoa vähän skabaa, kuka saa palloilutehtävän tehtyä nopeimmassa ajassa. Voiton vei Juhaba ja palkinto oli ainakin miehen mieleen, kanelipullan makuinen proteiinipatukka!

Aidosti palkintopatukasta iloinen voittaja

Hervannan Ronaldomme sai palkinnoksi vaan verta vuotovan käsivarren omasta eläytymisestään. Mutta ei hätää, hän jää henkiin. 

Päivän treenin suorittaneilla miehillä oli kunnon hiki päällä, vaikka tää cheerleader hytisi kylmästä, koska elokuun kesäilta olikin jo yllättävän viileä. Pakko oli tietysti vielä vähäks aikaa jäädä vaihtamaan kuulumisia ja suunnittelemaan seuraavia treenejä, mutta sitten oli ihan pakko lähtee autoon lämmittelemään. Vielä muutaman kerran saadaan varmasti olla hyvissä keleissä ulkona ja sitten siirrytään sisätreeneihin. Tai laitetaan kelin vaatimat varustukset päälle!

Pallokentän laidalla oli kivat maisemat

Asiasta täysin toiseen, tänään aion mennä tsekkaamaan (ainakin venyttelyn merkeissä) TTY:n uuden kuntosalin, joka aukesi käyttöön vasta maanantaina. Vähän jo jännittää miltä se uusi kotisali näyttää, iih!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 410

Proteiinilonkero ja muut koko kansan suosikit

Toukokuussa toinen persoonani kaipaili kovasti juustonaksun makuista puddingia ja silloin mietin, että heh heh, koskahan joku keksii proteiinijuustonaksut. Proteiinimaito ja proteiinimakaroni on jo ihan vanhoja juttuja, nyt jotain päräyttävää kehiin!

Kaikista odotuksista huolimatta meinasin tukehtua (proteiinittomaan) purkkaani, kun näin mainoksen Fastin Protein Snackseista (tsekkaa täältä, jos et usko!). Kyllä, proteiinisipsejä ja vielä oikein kolmessa eri maussa, paprika, BBQ ja sourcream&onion. "For fitness lifestail". Ihan oikeesti, mulla ei ole enää kuin yksi kysymys jäljellä tämän kaiken hämmennyksen jälkeen. Minkä helvetin takia? Viime viikolla haukuin uuden proteiinismoothien, joka ei ollut mistään kotoisin, ja jo silloin uumoilin, että tällä tuotteella klousataan kaikki "tavikset" proteiinituotteiden ihmeelliseen maailmaan. Mutta olishan se pitänyt arvata, että joku smoothie on kuitenkin aika nöyrää verrattuna sipseihin. En tiedä ketään, joka ei pitäisi (ainakin salaa) sourcream&onion -sipsien mausta.

Yhtään ottamatta enempää kantaa siihen, että onko tässä mitään järkee (no ei todellakaan) ja meneekö tämä proteiinihömpötys jo kevyesti yli (meni jo kauan sitten), pohdiskelin muitakin mahdollisia proteiiniherkkuja markkinoille. Hei te siellä Fastilla, jos ette jo vetänyt proteiinilla terästettyä hernemaissipaprika-pussia syvälle hengityselimiin, saatte ihan vapaasti käyttää näitä mun ideoita. Kunhan lähetätte mulle heti maistiaisia!

Selvästi tässä yritetään päästä kaikkien herkkuperseiden ostoskoriin ja meitä potentiaalisia ostajiahan löytyy. Tällasiin lämpösiin kesäpäiviin niin kuuluu jätski, mutta tommonen tavallinen Magnumi on yleensä aika tuhtia tavaraa. Miten olis proteiinijäätelö? Ja ihan mieluiten oikein vaikka Beniä ja Jerryä. Sekaan voisi heittää vaikka kokonaisia proteiinipatukoita, proteiinilettutaikinakönttejä, parsakaalin varsia ja kreatiini-hippuja.

Moni valittelee, että sosiaaliset suhteet menee ihan huonoon jamaan, kun ei yhtään halua dokailla, ettei se syö treenin tuloksia. Jokin mömmöfirma voisi yhteistyössä vaikka Olvin kanssa ratkaista tämänkin kiusallisen psyko-fyysis-sosiaalisen ongelman, jottei Suomen nuoriso syrjäydy yhtään enempää. Kaljaa juodaan muutenkin tarpeeks, eikä semmonen moska kiinnosta tiedostavaa fitness-kansaa, mutta karpalolonkero onkin aivan eri juttu. Olishan se nyt aika siistiä alottaa ilta suoraan salin pukkarissa heittämällä ensimmäinen tölkki palkkarilonkeroa naamariin. Jotta protskulonkku olisi mahdollisimman monikäyttöistä, ehdotankin, että siihen lisätään myös Eviran jo kertaalleen kieltämää DMAA:ta, niin lonkku kävisi myös latarina. Ja ilta tanssilattian kuninkaana ei loppuisi koskaan!

Sipsitkin on vähän sellasta surullisen kuuluisaa lohturuokaa, mutta mikään ei voita suklaan sydänsuruja paikkaavaa vaikutusta. Ookko ikinä hei miettinyt, että mitä fitness-pimut vetää lohturuuaks, kun jalkatreeni menikin pilalle tai salin suurin sikaniska ei suostunutkaan lähtemään palkkarille? Nii-i, ei varmaan mitään, paitsi rahkaa ja ananasta. Ei sillä sydänsurut kaikkoo, sano mun sanoneen! Niinpä olisikin korkea aika saada Fazerin sinisestä versio myös proteiinitietoisille. Jotta suklaa voisi lunastaa paikkansa ylvään proteiiniyhteisön keskuudessa, tulisi sen ehdottomasti sisältää BCAA:ta, koska haaraketjuiset aminohapot on laihduttajan valinta.

Näiden edellä mainittujen lisäksi toivoisin markkinamiesten kehittävän McKaistalta haettavia euron protskuja ja kun joulukin kohta sieltä jollottaa, olisi proteiinipiparikakkutaikina enemmän kuin tervetullutta. Lisäksi hedelmäturkinpippureiden sisällä olevan tulisen jauheen voisi korvata kreatiinilla.

Minkä herkun sinä haluaisit proteiiniversiona? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 407 (= yli 10 kiloa silkkaa proteiinia!)

Team TEHO Sport esittelyssä Anni ja Lauri

Ensi kevään Extreme Runille tähtäävän Team TEHO Sportin jäsenten esittelyt jatkuu ja tällä kertaa parrasvaloissa on kaksi melko tuttua hahmoa, Anni ja Lauri elikkä mää ja Rahkaäijä. Ensimmäisessä osassa esiteltiin Taro, sen voi lukaista täältä!

1. Kuka olet?

A: Anni a.k.a Rahkamuija, 22 vuotta, Tampereen ylväimmästä kaupunginosasta eli Hervannasta

L:  Lauri a.k.a Rahkaäijä, 26 vuotta, myöskin Hervannasta. 

2. Harrastuksesi?

A: Salilla huhkiminen, kaikenlainen fillarointi ja bloggailu.

L: Urheilu, syöminen ja moottoripyörät.

3. Miksi lähdit mukaan Extreme Run -joukkueeseemme?

A: Jaanaba pyysi mukaan ja innostuin heti, vaikka en edes tiennyt millaisesta tapahtumasta on kyse.

L: Koska vaimo pakotti.

Jos miehellä on oma nimikkobussipysäkki, siihen on ihan ok kiivetä.

4. Mitä odotat yhteistreeneiltä ja Extreme Run -tapahtumalta?

A: Yhteistreenit ovat jo tähän mennessä osottautuneet todella hauskoiksi ja treenejä voisi olla vaikka joka viikko. Kun treenien vetovuoro vaihtuu, on luvassa varmasti kokelma tosi erilaisia treenejä. Varsinainen tapahtuma tulee epäilemättä sisältämään naurua ja juoksun tuskaa.

L:  Treenit on hyvää vaihtelua normaaliin urheilukattaukseen ja itse tapahtumalta äärimmäistä juoksentelua.

5. Millaiset olisivat unelmatreenisi?

A: Ensin salilla tiukka jalkatreeni, sitten vähän maastopyöräilyä ja lopuksi jättimäinen ateria.

L:  Unelmatreeneissä askel olisi lentävä ja rauta kevyttä.

6. Lempparisi TEHO Sport -tuotteista? 

A: Mansikan makuinen voimaharjoittelu-palkkari, tulee aivan mieleen lapsena juotu mansikkakaakao!

L: Suklaan makuinen voimapalkkari.

7. Mikä on erikoiskykysi Extreme Runissa?

A: Kokonaisvaltainen eläytyminen ja hyvän meiningin jakaminen muillekin!

L:  Voin tarvittaessa kantaa uupuneen Rahkamuijan maaliin.

Huomenna on taas Team TEHO Sportin yhteistreenit ja veikkaan, että luvassa saattaa olla jotakin palloiluun liittyvää. Viime viikolla Pirkkalan paikalliselehdessä Pirkkalaisessa oli juttu meidän ryhmärämästä, se löytyy täältä sivulta 7. Iso kuva näyttää siltä, kun mulla ei olis housuja ollenkaan, mutta muuten oikein hyvä juttu. :D

Viiden tähden viikonloppu

Vietettiin viikonloppu Peurungan kylpylähotellissa. Juotiin kuoharia järvinäköala-parvekkeella ja lässytettiin porealtaassa. Kuvia ei edellä mainituista hääpäiväpakollisuuksista löydy, mutta muista reissun aktiviteeteista löytyy satunnaista kuvasatoa. Peurungasta ei ole sanottavana yhtäkään poikkisanaa, kaikki pelas aivan mainiosti. Jos pitää rauhallisesta meiningistä (muut asiakkaat on sotaveteraaneja), on paikka aivan varma valinta.

Suurta rakkautta jo pari vuosikymmentä!

Perjantaina matkalle osui ihan yllättäen Pandan tehtaanmyymälä. Oikeesti, missä muualla on ilmasia karkkimaistiaisia? Tein taktiset ja vedin sokeriähkyt jo kaupassa, joten ei tarvinut ostaa yhtään puolen kilon lakusäkkiä automatkalle. Ovelaa, mutta näppärää!

Miten juna on mahtunut tonne?

Rahkaäijän jonkinlainen lapsuuden unelma on ollut käydä Pönttövuoren vanhassa rautatietunnellissa, joka on 1,2 km pitkä ja se on poistettu käytöstä parikymmentä vuotta sitten. Tommoset kylmät, pimeet ja kosteet luolat ei kuulu ihan mun lempparilomakohteisiin ja jäinkin luolan suulle odottaan, kun Rahkaäijä käveli puoleen väliin ja takasin.

Toinen pää näky, mutta sinne on silti aika pitkä matka

Perjantaina tsekkattiin Peurungan kuntosalit. Ensimmäisessä olis ollut "uudet ja laadukkaat TechnoGym-laitteet" ja toisessa ilmanpainelaitteet, mutta päädyttiin ihan "voimailusalille". Se oli tosi asiallinen punttis!

Paras hotellisali, jonka mä oon kohdannut!

Ojentajatreeniin tuli ihan uutta buustia, kun sai koko pakan liikkeelle.

Nimeni on Kalle. Kippari-Kalle.

Hotellihuoneen kanssa kävi ennennäkemätön tuuri, kulmahuonen järvelle päin. Ja minibaariin ladattiin omat eväät! Otin muuten molempina aamuina oman rahkan mukaan aamupalalle, ei lainkaan kaavoihin kangistunutta. :D Miks hotellit ei saa aamupalalle rahkaa tarjolle, vaikka se on niin in ja pop ja muuten aamupala-buffetista löytyy kaikkea mahdollista?

Peurunkajärvi

Kolme tärkeintä mahtu jääkaappiin, muut ruuat olkoon vaikka parvekkeella.

Lauantaina päätettiin pyörähtää fillareilla Jyväskylässä syömässä ja löydettiinkin aivan järkyttävän hyvä thaimaalainen ravintola Muang Thai ihan keskustasta. Ravintola oli ihan täynnä, enkä varsinaisesti ihmettele, koska buffet-pöydän anti oli parasta itämaista safkaa, jota olen koskaan syönyt.

Round one

Paluumatka ei sitten mennytkään ihan putkeen, kun tultiin pidempää reittiä takaisin ja navigaattori olisi halunnut ajattaa meidät melko rouhean hiekkatien läpi, eikä sinne ollut mitään asiaa maantiepyörillä. Vaihtoehtoinen reitti pidensi matkaa entisestään ja erityisen epäkiitollisen siitä teki 4-tien laidassa ajaminen, hirveä meteli ja kapea piennar. 

Rahkaäijä ja viheliäinen puhelimen navigaattori

Viimeisen 10 kilometrin aikana vanha tuttuni, pyöräilyraivo, ilmestyi paikalle ja Rahkaäijä ajoi suosiolla edempänä, kun taannuin 13-vuotiaan tasolle ja  sihisin, kiroilin ja karjuin pyörälleni ja koko maailmalle. Kun pääsin hotellille ja sain pyörän pois silmistani, olin taas ihan tyytyväinen elämään.

Tänään paluumatkalla oli vuorossa toinen Rahkaäijän vaatima turistikohde, Laukaan Hitonhauta. Hautaa (tai jotain rotkoo, mikä sen piti olla) ei löydetty, mutta hirvikärpäsiä oli ainakin ihan hitosti. Yleensä välttelen hirvikärpäsaikaan kaikkia paikkoja, joissa on enemmän kuin kolme puuta samalla hehtaarilla, koska hirvikärpäset kuuluu ihan mun kärkivihollisiin. Metsään mennessä kääräisin nokkelan turbaanin päähäni estämään hirvikärpäslegioonan muuttoa mun tukkaan, mutta hiusten sijaan ne menivätkin heti paidan alle. Ei naurata, pysyn sisällä tai urbaanissa kaupunkiympäristössä seuraavat kaksi kuukautta.

Mullon tämmönen lahko. Siihen pääsee mukaan, kun kääräsee t-paidan hiuslenkillä päähän ja liittyy vihaamaan hirvikärpäsiä.

Melko kauan harkittiin vielä kolmattakin yötä, koska tekeminen Peurungasta ei olisi loppunut, eikä hotellihuoneessa makoiluun kyllästy varmaan koskaan. Ihan kivaa on silti välillä tulla kotiinkin, täällä mahtuu jääkaappinkin vähän enemmän tavaraa eikä aamupalalla ole niin kovaa eläkeläisruuhkaa.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 403

P.S. Rahkamuijahan on myös Feisbuukissa, et sielläkin voi seurailla, jos tahtoo. Pakko ei oo!

Paperihäät

Hyvää ensimmäistä hääpäivää meille! Rahkaväki on nyt jossain päin Suomea uimassa ja urheilemassa, mutta te lukijat pääsette vuoden takaisin tunnelmiin näiden kuvien kautta. Osa kuvista on kertaalleen julkaistu, mutta uusinta ei taida olla pahitteeksi, koska silloin blogia taisi lukea mun äiti ja muutama muu.
Perjantai-iltapäivänä tahdottiin maistraatissa ja lauantaina syötettiin sukulaisille ruokaa ja kakkua Rahkaäijän lapsuudenkodissa.

Milläs asioilla sitä ollaan? No avioliittoasioilla!

Hihih, olipas se nopeesti ohi!

JEEEEEE!

Nykyään aina kun menen ohi tästä risteyksestä, alkaa hymyillyttään, kun muistan kun seisottiin tuolla ja kaikki autoilijat tuijotti meitä ja jotkut heilutti.

Maistraatissa oli vanhemmat, sisatukset ja isovanhemmat. Tässä rahkaveli Aapo.

Kimppu napattiin mukaan matkalla maistraattiin, 16 euroo.

Heti tuli muijasta leuhka, kun pääsi naimisiin!

Kappas vaan, toisessa jalassahan on varvas vähän mustana. Korkokengät vaihtui Prisman sandaaleihin.

Onnen kiviä

Coussiccassa jatkot, etanat maistui nälkäsille juhlijoille.

Vielä perjantai-iltana oli juhlapaikan terassi vähäsen kesken, mutta talkooväkeä oli onneksi runsaasti! Suuri kiitos heille, että terassi tuli valmiiksi. :)

Maalasin kyltit ihan itte, kuten voi huomata!

Pistettiin pöydät koreiksi.

Ja ruuat tehtiin myös talkoovoimin. Maistuvinta ikinä!

Sää suosi juhlijoita ja muksut söi omenapuiden antimia

"Ei kerro näille, että tehtiin tää kakku ihan itte, muuten ne ei uskalla syödä sitä!"

Konditoriataiteen mestarinäytös. Hääkakun koriste pöllittiin Rahkamuijan vanhemmilta, viimeksi oli käytössä kesällä -90.

Kissakin karkas juhlan tuoksinnassa, mutta veljekset pyydysti sen kiinni

Lahjoja tuli yllinkyllin, lakioppaalle on kylläkin ollut vähänlaisesti käyttöä.

Me järjestettiin pienet, halvat ja tosi kivat häät ja olen siitä harvinaisen ylpeä. Se oli meidän juhla ja siltä se myös näytti. Alkumaljoista jäi yksi pullo kuohuvaa ja se me korkataan tänään!