Prätkämimmin liian syvä kyykky

Voimanostokurssin päivä 2/2 takana ja tämä nainen on ihan kaikkensa antanut! Tänään aamulla käytiin läpi penkin apuliikkeitä, yläselkää, olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Monia tuttuja liikkeitä oli mukana, mutta myös muutama, joita ei ole koskaan tullut kokeiltua.

Iltapäivällä tahkottiin lähes neljä tuntia kyykkya ja mavea, eilisen penkkisession jäljiltä selkä on kaikkein pahiten runtua ottaneen tuntuinen ja voisin kuvitella, että huomenna on jumissa sitten kaikki siitä alaspäin. Kyykyssä koin päivän yllärit, ensinnäkin olen pitänyt tankoa aina liian ylhäällä hartiolla (kippaa helposti eteen), vaatii vähän harjoittelua, että totun pitämään tankoa alempana ja toisekseen kyykkyni oli jo melkein liian syvä voimanostokyykyksi, muistutti kuulemma painonnostokyykkyä.
Neuvo kuitenkin oli, että jos voimanostohommat kiinnostaa, ei kyykyn syvyyttä tarvitse ruveta muuttamaan. Kun olen tottunut menemään syvälle, ei vähemmän syvä tuo välttämättä yhtään enempää kiloja nostoon. Täytyy testailla asiaa, mutta nytpä tiedän, ettei ainakaan syvyydestä tarvitse ressata. Muitakin hyviä vinkkejä oli jaossa yllinkyllin, katse koko ajan ylhäällä samassa pisteessä alusta loppuun, niin nousee pohjasta paljon paremmin. Ylösnoustessa myös polvien ulospäin painaminen saa paremmin reisien lihat toimimaan. Muutama viikko sitten tuskailin, kuinka 70 kiloa oli aivan järkyttävän työläs, mutta tänään se tuli jo paljon siistimmin ylös, eikä ollut rumaa nitkuttamista.

Maastavedossa ei ollut aivan perustavanlaatuisia vikoja, tanko saa tulla enemmän jalkoja pitkin ylös eli lantiota reilusti eteen ja otetta vähän kapeammalle. Heikoin lihasryhmä vetoa ajatellen oli kuulemma pakarat, niihin lisää poweria, niin veto lähtee paremmin pohjista. Selkä pysyi koko ajan hyvin ruodussa, mikä oli mukava kuulla, koska eniten mavessa aina huolettaa selän kohtalo. Nostin kerran satasen, enkä varmasti ole koskaan nostanut sitä yhtä siististä ja vakaasti. Harmi, kun ei tullut videolle!
Voimanostokurssista jäi tosi hyvä fiilis ja nyt kaikki hyvät opit pitäisi saada siirrettyä myös treeneihin. Eiköhän se onnistu, sillä oli aika huikeeta huomata, kuinka pienet tekniikkajutut teki joka lajissa nostosta paljon vakaamman ja paremmin irtoavan. Ensi viikolla on meinaan treeneissä sellaiset draivit, että mummot pois alta!

On sitä ennenkin mave-mustelmia nähty, mutta nyt on pakko sanoa, että sääret on aika kipeet!

Mummot ja myös papat sai tänään väistellä kahta hurjaa, kun ajeltiin maantiepyörillä kotiin päin. Menomatka aamulla oli tosi stressaava, reittivalinta oli hivenen kehno, pyörätiet olivat vielä ihan tappajasepelin peitossa, joten jatkuvasti sai pelätä, että rengas puhkeaa. Kotimatka ajettiinkin suurimmaksi osin autoteitä pitkin ja sitä  mulla ei meinaa vielä kantti oikein kestää. Jatkuvasti pelkään, että joku autoilija ei huomaakaan mua ja kiilaa päälle tai että en ehdi liikennevaloista kunnolla. Rahkaäijä ei paljon jää risteyksiin odottelemaan, joten perässä on pakko pysyä ja täytyy vain itsevarmasti yrittää ottaa paikkansa autojen seasta.

Prätkämimmi mä oon!

Ja kun tälle päivälle ei muka ollut vielä tarpeeksi urheilua, käytiin pyörähtämässä moottoripyörällä Pyynikin näkötornilla. Tämä olikin omalta osaltani mooottoripyörä(n kyydissä istumis)kauden avaus. Taas vähän jännitti mahtuuko nahkatakista vetoketju kiinni talven jälkeen, mutta meni kiinni, ei tarvinut istua kyydissä takki hulmuten.:D Kun ensimmäisen kerran menin Rahkaäijän Kawasakin kyytiin, ei ollut jännäkakka kovin kaukana, mutta nyt ei kauhistuta enää yhtään niin runsaasti, mitä nyt yleensä moottoritielle syöksyessä päästelen tahattomia kiljahduksia. Minähän en tiennyt yhtään mitään moottoripyöristä aikaisemmin, mutta tunnen itseni jo lähes asiantuntijaksi, koska viime kesänä opin erottamaan kevarin ja moottoripyörän toisistaan ja tunnistamaan Hayabusa- ja "kikseri"-malliset pyörät. Tänä kesänä voisin vaikka opetella tunnistamaan eri pyörätyypit äänestä.;)

Pinkki poni nahkarotsini vetoketjussa tuo onnea, etten tipu tiukoissa mutkissa kyydistä.:D

Vielä nopea rahkavinkki! Hoksasin vähän aikaa sitten, että rahka käy aivan hyvin kermaviilin sijasta dipin pohjana ja eilen sotkinkin vähän vajaaseen purkkiin valmiin dippimaustepussin. Eroa kermaviiliin ei oikeastaan huomaa!

Näin intensiivisen ja mahtavan viikonlopun jälkeen saattaa olla pieniä vaikeuksia orientoitua taas arkeen, mutta kai voimanostosta ja aurinkoisesta pyöräkelistä voi nauttia arkenakin, voihan?

Rahkalaskuri vuoden alusta: 192