Viikonloppu on aloitettu vahvasti töissä vappupalloja täytellen, mutta sen ansioista säästyin täpärien renkaidenvaihtoruljanssilta! Rahkaäijä näppäränä miehenä vaihtoi molempien pyöriin kesäisemmät rengasvarustukset ja mun Rauskiin myös satulatolpan, rikkinäinen Reverb ei siis ihan vielä ole päässyt Saksaan asti.
 |
| Tänään oli töissä tukka hyvin! |
Eilen pääsin siis testailemaan täpäriä ensimmäistä kertaa kunnolla lumettomaan aikaan, kun lähdettiin illalla kunnon mutapyöräilylle. Yllättävän vaikeaa oli, haastetasoa lisäsi myös sateesta niljakkaat juuret ja mutainen maa. Melkein puolitoista tuntia möyrittiin metsässä ja sen jälkeen sekä kuski, että fillari oli vähän pesun tarpeessa.
 |
| Paikoin oli vielä vähän lunta metsässä |
 |
| Rauski lepäilee Suolijärven rannalla |
 |
| Ensimmäinen sinivuokko bongattu! |
 |
| Molemmat kaipaa suihkua! |
Tänään jatkettiin hyvin alkanutta pyöräilyflow´ta ja rullailtiin kevyt höntsylenkki maantiepyörillä. Matkaa kertyi ehkä reilut parikymmentäkilometriä, mutta aikaa meni puolitoista tuntia, kun pysähdeltiin napsimaan kuvia ja ihmettelemään maailman menoa. Matkan varrella kovasti ihmetytti, että miksi monessa paikassa kevyen liikenteen väylien harjaus on jäänyt ihan puolitiehen. Totta kai sitä voi maantiemenopeleillä ajaa autojenkin seassa, mutta esimerkiksi Vuoreksessa menee komeat ja ihan uudet kevyen liikenteen väylät, joten olisi niitä ihan siistiä myös käyttää.
 |
| Järven toisella puolella ajeltiin eilen |
 |
| Vapaa vesi hivelee silmää! |
 |
| TTY:n pihassa oli (taas) vappupirskeet, melkein teki mieli mennä mukaan tanssimaan! |
Mutta kuten vanha sananlasku kuuluu, jos jotain hyvää, niin myös jotain huonoa. Tänä aamuna huomasin, että yksi meidän ohutvarvasgekoista, Anita, oli vipeltänyt autuaammille aavikoille. Sinne missä hiekka on aina lämmintä ja herkullisia sirkkoja on niin paljon, kuin pieni gekko vaan kestää syödä. Anita ystävineen tuli meille vajaa kaksi vuotta sitten ja se oli liskoista pienin ja hintelin ja ensimmäiset pari päivää vain jökötti liikkumatta paikoillaan. Mutta Anita osoitti, että pienikin voi olla pippurinen! Se kävi uskomattomalla tarmolla ruokaeläinten kimppuun, söi valtavasti ja puolusti itseään napakasti, kun muut gekot isottelivat. Jos on mahdollista, että näin pienellä eläimellä on luonnetta, niin Anitalla sitä todellakin oli! Tarmokasta Anitaa jäävät kaipaamaan sen kämppäkaverit ja ylimmät ystävät Urkki ja Sylvi sekä kodin huollosta ja ruokinnasta vastannut Rahkaväki.
En tiedä, onko kukaan koskaan ennen tehnyt
muistovideota gekolle, mutta Rahkaäijä toteutti jälleen herkän ohjaustyön.
Rahkalaskuri: 203
Myöhäisiltaa et pätkähti! Tossa ekassa fotossa,luulin ekaks' olevan kioskimyyjä Alanyasta.Oot myös Abu Hannan siskon näköinen ;)
VastaaPoistaTossa siltakuvassa kun katsot R-Äijään päin,niin pleksistä näkyy,kun nostaa kädet ylös! RM pelko on viisauden alku ;)
Hyviä pyöräilykelejä pariskunnalle,niin metsään kuin maanteillekin!Otan myös osaa suruunne Anitan kuoleman johdosta...normaali hautaus vai poltto sellainen?Miten Urkki ja Sylvi suhtautuivat ystävänsä poismenoon,varmaan vuodattivat kyyneleitä,joihin myös hoitajat(Rahkaperhe)yhtyivät,virsiä laulaen?Voimia,R.I.P.
t.edell.huolestunutM.
Vähän kieltämättä siinä on semmosta eksoottista tunnelmaa, tukassa meinaan! Joo, Rahkaäijä yrittää varmaan viittoa apua ohimeneviltä autoilta.;)
PoistaR-äijä yritti ehdottaa, että lisko voitais grillata, mutta mä en niin sanotusti syttynyt sille ajatukselle.:D