Melkein julkkis

Semmää vaan sanon, että seuraavan kerran kun tulee lunta, niin jään peiton alle. Meidän käytössä oleva nelivetoauto sanoutui hetkellisesti irti työstään eilen. Ei mitään, takavetonen Transit alle ja menoksi. Iltapäivällä matkalla eräille 20 v. synttäreille poimittiin tien varresta kyytiin ketjuongelmien kanssa painiva maastopyöräilijä ja heitettiin mies ja pyörä kotiin. Siitä tuli varmasti molemmille osapuolille tosi hyvä mieli! Heti illalla huomattiin, että hyvien tekojen karma onkin totta, koska Tampereelle päästessä Transit jäi mehevästi peilijäiseen pihaan jumiin ja vaikka voimakas olenkin, ihan en yksin saanut työnnettyä pakettiautoa liikkelle. Paikalle saapui anonyymi herrasmies, jonka kanssa työnneltiin autoa, kun Lauri kovasti koitti kaasutella. Auto irtosi ja vuolaasti kiiteltiin miestä avusta ja siirrettiin auto toisaalle, tasaisempaan paikkaan.

Keltaiset rukkaset pilasi violetin hegemonian, mutta niillä oli hyvä työnnellä moneen kertaan jumittunutta autoa.

Autokoettelemus ei kuitenkaan ollut vielä siinä. Tänä aamuna auto olisi pitänyt palauttaa, mutta kappas! Se ei liikkunut eteen eikä taakse, jarrut jäässä. Vähän alkoi jo käpykin jäätymään jatkuvasti jumissa olevan auton kanssa ja rapsakka pakkasaamu kului mukavasti pähkäillessä ratkaisua. Tunnin kaasuttelun, kiroilun, renkaan potkimisen, talven kiroamisen ja yleisen apatian jälkeen keksittiin kaataa Jaffa-pullollinen kuumaa vettä renkaalle ja johan lähti. Mitä tästä opimme? Autoilu ei kannata, mutta auttamisesta tulee hyvä mieli ja autetuksi tuleminen vasta hyvältä tuntuukin. Annetaan hyvän kiertää!

Viikon viimeinen, tai oikeastaan jo ensi viikon ensimmäinen treeni räävittiin äsken läpi. Omalta osaltani en saanut ihan fiilistä kohdalleen, mutta tulipahan tehtyä. Supersarjat sen kun jatkuu, ylätalja-kulmasoutu-alatalja -kombo ja pystypunnerrus-viparit-takaolkapäät -setti vastasi päivän viihdykkeestä. Eihän noissa ole enää mitään järkeä.:D Kun voimat on jo ihan loppu, on pakko vetää vaan sisulla. Ja tänään sitä sisua olisi saanut olla vähän enemmän! Ja noissa seteissä on myös se vika, että etenkin tuossa selkäkombossa melkein hävetti ottaa yhtä aikaa haltuun ylätalja, tanko ja alatalja. Loput triplasettitreenit voisikin harkita tekevänsä aamuyön rauhallisina tunteina, tai edes joskus muulloin kuin iltaseitsemän ruuhkassa.

Olen viime aikoina paljon pohtinut sitä, että miksi kuva täysin latistaa muka-massiivisen hauiksen. Viimein keksin! Pölyinen peili.

Ai miten niin melkein julkkis? Valtakunnan seuratuimpiin kuuluvan median, eli Hervannan Sanomien juttu pyöräilevästä Tiimarin tädistä löytyy täältä ja tuttu naamari on sivulla 6. Haastattelu on tehty jo ennen joulua, eli Rauski-täpäri ei ollut vielä liittynyt perheeseen. En olisi tiennyt jutun julkaisusta muuten, mutta muutamakin asiakas tuli kehumaan kuvaa! Nyt on pakko mennä Pirkan Pyöräilyyn, kun se on oikein painetussa sanassa luvattu.;)

Rahkalaskuri: 90