Miksi pohjetreeni tympii niiiiiiin paljon?

Tuttu juttu kaikille, mutta mua ei juurikaan pohjetreeni nappaa, olen kertonut sen varmasti ihan riittävän monta kertaa. Tänään pohje-supersarjoja pumppaillessa mietin syvällisesti, että mikä pohjetreenistä tekee niin iljettävän vastenmielistä. Onhan salilla aina muitakin ei-niin-suosikki -liikkeitä, mutta mikään ei vedä vertoja pohkeille. Keksin monta hyvää syytä, ehkä näiden syiden analysointi auttaa minut (ja toivottavasti muutkin) yli tästä selittämättömästä vihasta.

Treenin mallia viime syksyltä, ihan varmasti lavastettu kuva, kun on niin paljon painoja!

1. Tuntuu ikävältä. Jalkatreeni tuntuu aina ikävältä, mutta pohkeiden tekeminen on eri lailla ikävää. Pitkäveteistä piinaa, joka polttelee inhasti jaloissa ja se vaan jatkuu ja jatkuu.

2. Yleensä treenin viimeinen liike, ja kotiin lähtö houkuttelee huomattavasti enemmän, kuin olematon pohjepumppi. Joojoo, treenit vedetään täysiä loppuun, mutta mielummin punnertaisin sata kertaa tai vaikka järjestelisin käsipainot suuruusjärjestykseen, kun aloittaisin pohkeiden supersarjan.

3. Painojen lataaminen on työlästä. Pohjetreeni prässissä vaatii isoa effortia, kun prässi täytyy ladata ja purkaa ja pohjekoneen lähellä ei ole ikinä mitään sopivan kokoisia painoja. Ehkä tämän takia pohjevehkeeseen tulee pistettyä lähimpänä olevat kiekot ja tämähän tekee progression seuraamisesta hankalaa, mikä taas syö motivaatiota. Tämän syyn vuoksi varpaille nousu levytanko niskassa on ehdoton EI, varmaan kuolisin vanhuuteen, kun tangon lastaaminen kestää niin kauan.

4. Pohjekone on rikki. Rahkaäijä joskus kehuskelee hajottaneensa sen, mutta en usko hetkeäkään. Kun uusi sali aukeaa, on varmaan pakko heti tuhota pohjekone, jotta tämä validi syy pysyy yhä listalla mukana.

5. Pohjetreeni ei motivoi. Isot ja vahvat pohkeet on epäilemättä siistit ja isopohkeinen nainen korkokengissä on kuumaa kamaa. Mielikuvaharjoitukset isopohkeisesta Rahkamuijasta ei kuitenkaan yhtään toimi, en käytä korkokenkiä juuri ikinä ja giganttiset pohkeet ei ole yhtään niin tavoittelemisen arvoinen tila, kuin vaikkapa muhkurainen hanska tai kivinen maha-osasto. Taidan myös salaa elätellä toiveita, että ne kasvaa itestään isommiksi. Jos vaikka avokadot menee suoraan pohkeisiin?

6. Olen päättänyt, että vihaan pohjetreeniä. Suomeksi, huono asenne. Mutta pahinta tässä huonossa asenteessa on, että olen siihen ihan tyytyväinen. Ei oo yhtään kova muija, jos tykkää neitimäisesti pumppailla pohkeita?

7. Olematon hyöty suhteessa vaivaan. Totta kai lihastasapaino on kiva juttu, mutta pysysin varmaan pystyssä ilman pohjetreeniä ja iso perse se on mikä puhuu!

8. Onpahan jotain, josta voi aina vinkua ja kirjoittaa maratoonimaisia valitusvirsiä blogiinsa.

Näin pitkä lista ikäviä haittapuolia, niin miksei vaan voi olla reenamatta? Koska pohjetreeni lukee edelleenkin maanantain ohjelmassa ja se olisikin vasta nössöilyä jättää se tekemättä. Ja koska aina on olemassa se hirveä uhka, että joku luulee pienipohkeista treenaajaa rinta-hauis-pelleksi, teen jatkossakin pohjetreenin kunnialla. Mutta en valittamatta!

Jaatko pohjetuskan? Onko takasäärijumppa sittenkin ihan lemppari? Hyviä niksejä käsipainojen järjestelyyn tai pohjevehkeen rikkomiseen? Kerro!

Rahkalaskuri: 92