Ensimmäinen maantieajelu ja viimeinen selkätreeni

Maaliskuu vetelee viimesiään, mutta kevät hidastelee. Sekös kiristelee pyöräilijän hermoja!  Rahkaäijä kuuli kyliltä villejä huhuja, että Kangasalla päin on mystinen paikka, johon kesä on keulinut etuajassa ja tie odottaa maantiepyöräilijää. Suuresti huhua epäillen pukeuduttiin paksusti ja heitettiin fillarit rahkabiiliin ja lähdettiin etsimään salaperäistä tienpätkää.

Kotipiha on niin jäässä, että pyöräilykengillä ei pysy edes pystyssä. Ja jossain voi jo muka ajaa?

Päästiin salaisille (Kangasalta Valkeakoskelle päin johtava tie) kaahailumestoille ja totta se oli! 25 kilometriä täysin sulaa, kuivaa ja tasaista asfalttia! Vieläkin vähän epäuskon vallassa lähdettiin ajelemaan kohti Valkeakoskea ja pyörä lensi eteen päin ihan itsekseen. Kun koko talven on polkenut pyörillä, jotka muistuttavat panssarivaunuja, oli maantiepyörän keveys ihan käsittämätöntä. Alkumatkasta nauroin ääneen, oli niin hauskaa ja lumiset pellot oli vähän absurdi näky omaan puuhaan nähden.

Lobsterit on aivan sopivat hanskat maantielenkille?

Ajeltiin vähän aikaa ja sitten käännyttiin takaisin, matkaa tuli yhteensä reilu parikymmentä kilometriä. Ja tulipa vastaan joku muukin fillaristi. Alkumatkasta oli aivan raivokkaan kuuma, kun puin hurjan kasan vaatteita päälle, mutta ennen autolle pääsyä tulikin melkein jo vilu. Rahkaäijä myös valitteli, että maantiekengät on vähän vilpoisat, itselläni ei varpaita palellut, kun ajelen maastokengillä (kröhöm, tyylirikko!). Vielä on matkaa Pirkan Pyöräily -vauhtiin, mutta ei ajo aivan epätoivoiselta tuntunut!

Kellojen siirto tuntuu lyhentävän päivää ikävän paljon ja pian pyörälenkin jälkeen lähdinkin salille tekemään Muscle Challengen viimeistä selkätreeniä. Salilla oli lähes unelias meininki ja vähän huoletti, että lötköilyilmapiiri tarttuu muhunkin. Treeni lähti kuitenkin yllättävän jouhevasti käyntiin ja viimeisen treenin kunniaksi oli pakko yrittää vähän keulia painoissa. Pull down taljassa, ylätalja, kulmasoutu, alatalja ja tempausote-mave oli selkätreenin sisältö. Vasta viime viikkoina olen tajunnut jotain olennaista alataljasta, siinä ei todellakaan tarvitse tehdä painojen kanssa mitään maailmanennätystä, kunhan pitää tekniikan hyvin kasassa, uhh!

Tänään oli melko itsekritiikitön salitukkatyyli, ellen sanoisi

Olkapäiden kimppuun päästessä tartuin rohkeasti rikkinäisiin 16 kilon dumppeleihin. Päätin, että toinen ei lahoa päähäni kesken sarjan, koska ennenkään ei ole käynyt niin, mutta olkapäähän siinä melkein muljahti kun käsipainon toinen pää skeittali kahvassa edestakaisin. Luovutin ja pumppasin toisen sarjan 14 kilon käppäreillä. Sain tänään vipareilla ja takaolkapää-heilutuksilla erityisen hyvää tuntumaa, jes!
Huomenna ajattelin rohkeasti testata jonkin sortin kyykkymaksimia, painoa en lähde ennustamaan, kun en ole aiemmin ykköstä kokeillut. Kyllä nyt ainakin oma paino menee, sen lupaan itelleni!
Onks sulla ollu munakas pääsiäinen? Houkuttaako kuiva asfaltti kulkijaa jo? Onko parempi pitää tekniikka kasassa, vai harrastaa rautarunnausta? Kerro ny!

Rahkalaskuri: 147