Tarkkaan punnittua sanomaa

Tää on sit sellanen postaus, jossa kuvien ja tekstin määrä korvaa laadun!
Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana aion heti kertoa mahtavasta Huuto.net -aarteestamme, jollaisesta jokainen teistä on nähnyt unia, ehkä tietämättäänkin. Meidän asunnon feng shui on ollut täysin puutteelinen ja keksittiin, mikä sais energiat virtaan vähän vikkelämmin. Vanhan hyvän ajan vaaka! Mutta ollaan haudattu idea monta kertaa, koska sellanen maksaa varmasti aika monta Tiimari-työtuntia liikaa. Uskomaton tuuri oli kuitenkin taas meidän puolella ja sellanen löyty Huuto.netistä 23 eurolla! Vieläkin on vaikea uskoo, että maksettiin vaa´asta niin vähän, koska uutena tuon tyylinen olis satasia.

Toi vaaka suorastaan pakottaa pullisteleen!

Kuvassa näkyvät vivut liikuttavat vaa´an sisällä olevia painoja ja kun  vaa´alla seisova Rahkamuija ja sisällä olevat painot ovat tasapainossa, asettuu vaa´an yläosa suoraan ja vipujen paikka ilmottaa painon (tajuskohan kukaan?). Niin nerokasta ja niin lahjomatonta. Toi vehje tuottaa suurta omistamisen iloa, se on todellinen sisustuselementti ja Lidlistä ostettu tavallinen vaaka lähtee alakerran kierrätyskeskukseen (=tavara jätetään ala-aulaan ja joku köyhä opiskelija poimii sen siitä matkaansa. Toimii, kokeiltu on!). Eikös ole aika messevä, kateellisia?
Noita vaa´an vipuja saa niin siirrellä kohta ylöspäin, koska eilen oli taas jalkatreeni ja mun reisiin tuli jälleen ainakin viis kiloo puhdasta lihasta. Tein kyykkyä, etukyykkyä ja mavee ja pohkeita, ja tää päivä on ollut taas uskomatonta ähkimistä. Kyykkyyn meneminen on kaukainen haave vain. Maveraudat oli kevyitä ja leppoisia, Leokot suorastaan räjähti irti lattiasta. Kuvat puhuu kylläkin vähän toista tarinaa, mutta jokainen uskoo, mitä haluaa.:D

Nää ilmeet on jo lähes teatraalisia...

Rahkaäijä sen sijaan haali taas puolet fitness-salin painoista tankoonsa.

Ton antiikkivaa´an entinen koti oli Järvenpäässä, niin saimme eilen hyvän tekosyyn tehdä tupatarkastusmatkan Laurin siskon luo syrjäiselle rannikkoseudulle, eli Helsinkiin. Joskus tekee ihan hyvää poistua Hervannasta!

Aika rankkaa, kun ei yhtään tajua omia voimiansa, juustoveitsetkin napsahtelee poikki mun käsittelyssä.;)

 Tänä aamuna joku pimeä voima sai meidät retkelle Vantaan Ikeaan, joka oli ihan naapurissa, ja mä oon ihan uskomattoman kylmäpäinen siellä lastulevyhelvetissä, en koskaan hullaannu mitenkään tolkuttomasti. Pehmoleluja olisin tänään voinut vähän ostaa, mutta mikään niistä ei katsonut mua tarpeeks anovasti.

"Ostan teidän kaikki!"

Eräs nimeltämainitsematon Rahkaäijä-fani toivo Laurista lisää kuvia, miten olis tällanen Ikea-mies?

 Jotta saatais vielä viittä vaille tuhannes asia tähän postaukseen, niin pakko vielä vähän inistä, että ei oo varmaan koskaan ollut niin vaikeeta lähtee juoksulenkille, kun tänään. Toi pimeys ei varsinaisesti inspiroi mihinkään maraton-suorituksiin, eikä edes pikapyrähdyksiin, mutta lähdin silti. Olo ennen lenkkiä oli luokkaa "haluan valua limaklöntiksi pöydän alle", mutta nyt on hyvä mieli, että tuli käytyä. Ei se koskaan kaduta.:) Mutta itse lenkki oli aivan hirvee, jalat ihan tukossa ja joka paikkaan sattu ja Lauri vaan hokee vieressä "mitäs jos juostais tuolta vielä viiden kilometrin lisälenkki!".

Lenkin jälkeinen palkkari oli tällä kertaa melko luksus, ruisleipää ja palvattua hevosta. En ole syönyt pitkään aikaan mitään niin suolaista, siinä oli 8 % (!!!) suolaa, aivan järkkyä. Kuten joku saattaa tietää, oon aika tiukka täti antaan palautetta ja lihafirmaan lähti heti painavaa tekstiä.
Tässä olikin päivän epistola, ite tykkään pitkistä ja sekavista postauksista, toivottavasti joku muukin.:D