Päiväni Rahkamuijana

Jos olet pitkinä yön tunteina mietiskellyt, millainen on Rahkamuijan päivä, niin nyt saat eksaktin vastauksen.  Pitkä päivä = pitkä postaus.

Aamu on ihmisen julminta aikaa, on kylmä, kiukuttaa, on nälkä, mutta rahka on silti hidas syödä ja Rahkaäijältä oli taas kerran kaikki tavarat hukassa. Kunpa voisin kelata aamut pois!

Sama aamupala toistuu päivästä toiseen, rahka ja kaksi ruispalaa. Tänään oli extra-leipä, että jaksan polkea!

Kotimme sulokkain sisustusyksityiskohta, mömmö-torni

 En näe mitään syytä matkustaa bussilla kouluun, jos keli on siedettävä, joten fillari oli tänäänkin mun valinta. Vähän huolestutti, kun Meridassa on edelleen Mountain Kingit, jotka eivät siis ole nastarenkaat ja ulkona oli aikamoinen lentokeli. Työmatkatempo oli taattu, kun aamulla käskytin Laurin vielä vaihtamaan lukkopolkimet pyörään. Paikoin matkan varrella oli lähes hengenvaarallista takarenkaan heittoa, muuten polkeminen oli jälleen kerran aivan ihanaa.

Mahdutaan Meridan kanssa ihan kivasti hissiin, muita ei sitten mahdukaan

Toinen julmahko asia elämässä on perjantai-luennot, kun on ihan tottunut rötväämään (=tekeen töitä) aina perjantaisin, on haastavaa sopeutua ajattelemaan viisaita viikon viimeisenä tositoimi-päivänä.

Älä anna köyhälle kalaa, vaan koulutusta. Huomaa pirteä kansioni!

Iidan uudet tennarit. Tekeeköhän joku klossillisia Converseja, olis vähän päheemmät, kun noin Shimano-popot.

Rapuhanskat käteen ja menoks!

Nykynuoriso on muuten täysin holtitonta, sain lumipallosta kotimatkalla! En jäänyt kostamaan.

Haettiin auto huollosta, nyt määkin uskallan ajaa, kun neliveto toimii!

Viikonloppuostokset = ruokaa perjantaiksi, mennään taas huomenna sitten kauppaan

Me pidetään tämän karppaavan kansakunnan leipomot pystyssä. Sylillinen leipää Vaasan myymälästä!

Tänäänhän on tunnetusti suuri päivä, ensimmäinen helmikuuta, eli eilen loppui kaikkien tipaton ja vielä perjantain, eli hyvä syy lähteä Arjuskaan ottamaan koko viikon palautusohrapirtelöt. Kuten aina, se jäi nyt väliin ja sen sijaan tuikattiin appiukon sauna tuleen ja levytettiin mukavalla sohvalla. Siinä sohvalla kuuluu aina syödä jäätelöä, mutta tällä kertaa rikottiin sääntöjä.

Itse sauna-jedimestari työssään...

...ja Leksaakin kiuas vähän kiinnosti!

Imen kissaenergiaa Leksasta ja Lukasta, kun kissaneuvottelut polkee edelleen paikallaan

Luka, ocicat

Kollit kattoo Hauskoja kotivideoita, mutta Lukan ilmeestä päätellen ne eivät ole kovin huvittavia

Kotimatkalla bongattua. Jollain on ollut pettämätön mattomaku, kuka pystyy hyvillä mielin kävelemään puolutuskyvyttömän pupun päältä?

Päivän viimeinen askare oli Gekkosten ruuan ostaminen, pilkkitoukkasesonki on parhaimmillaan!

Kun eilen sain älynvälyksen tehdä Rahkamuijan päivästä postauksen, toivoin, että jotain järisyttävää tapahtuisi. Näin viihdearvo olisi lisäntynyt noin 472 prosenttia, mutta tästä tulikin tosi tavallisen hyvä päivä. Arkisia ja kivoja asioita!

Eilen sen sijaan kävi mainitsemisen arvoinen juttu. Tarinan juuret ovat ajassa vajaa puolitoista vuotta taaksepäin, kun aloitin treenaamisen nykyisellä salilla. Usein olin salin ainoa tyttö, mutta muutaman kerran osuin samaan aikaan treenaamaan erään naisen kanssa. Tämä pieni ja vaalea mimmi veteli leukoja ihan tosta vaan useita ja mä olin todella vaikuttunut tästä, en ollut varsinaisesti ajatellutkaan, että leukojakin on ihan mahdollista vetää. Mutta voin sanoa, että tämän tiukan leuanvetomimmin suoritusten jälkeen iski kova halu saada homma haltuun. En pitkään aikaan nähnyt tätä naista ja kun muutama kuukausi sitten huomasin hänet salilla, muistin uskomattoman inspiroivan vaikutuksen ja mietin, että ehkä pitäisi mennä kertomaan juttu tälle naiselle. Koska vieraille ihmisille puhuminen salilla on mulle sitä aitoa mukavuusalueelta poistumista, en vaan jotenkin kehdannut ja jätin asian sikseen.

Eilen illalla olin Rahkaäijän kanssa tekemässä takareisitreeniä, ja jossakin vaiheessa leuanvetomimmi ilmestyi paikalle. Taas ajatus avautumisesta tuli mieleeni, keräsin rohkeutta koko lopun treenin. Lopulta otin tiukan rohkaisuryypyn vesipullosta ja marssin tämän naisen luo vaahtoamaan, kuinka ihailin joskus tämän leuanvetoja ja siitä sain itsekin inspiraation sisäistää tämä jalo selkäliike. Nainen tuijotti ihan silmät selällään ja kommentti oli muistaakseni "Oikeesti?" ja taisi mun avautumista vitsiksikin luulla. Mä toivon, että leuanvetomimmille jäi hyvä mieli (eikä käänny seuraavan kerran sali ovella ympäri, kun friikki avautuja-akka on treenaamassa), koska mä olen jostain syystä tosi iloinen siitä, että uskalsin kertoa jutun innostuksen lähteelleni!

Oliko sulla kiva päivä tänään? Ahdistaako salilla avautuvat heikkopäiset naiset? Kerro!
Meinas unohtua! Vuoden alusta syödyt rahkat: 32