After ski nostolavalla

Koska internetissä pieni totuuden muuntelu on sallittua tai jopa toivottavaa, aion nyt kertoa, että olin tänään koko Himoksen kuumin suksikissa, joka viiletti rinteitä alas sulavasti ja vakaasti. En suinkaan ollut se, joka seisoi mustan eli toooosi vaikean rinteen päällä kymmenen minuuttia, ja pohti erilaisia ja mahdollisimman kuolemanriskittömiä tapoja päästä alas. Enkä suinkaan tämän jälkeen laskenut vain niitä lastenmäkiä. Siis mää oikeesti luulin, että olisin paljon parempi! Ja epämukavuutta vielä lisäsi viime vuosina ilmaantunut kevyehkö korkeanpaikan inhotus. Mutta yksi asia ei ollut muuttunut siitä, kun olin 15-vuotias. Lumilautapojat on edelleen söpöjä! Skimbailuseura oli tänään enemmän kuin loistavaa, kiitos Milja ja Anna!

Ja nyt, after ski!

Milja vanhana "Lapin" tyttönä otti mustat rinteetkin haltuun!

 Päivän hiihtoharjotusten jälkeen oli vielä vähän lihaskunto-osuuttakin iltapuhteeksi, nimittäin takareisi-treeni. Ja morjesta pöytään, millanen treeni! 

"Ynghhh!"

 Ajattelin salille lähtiessä, että ei taida tulla treenistä kovinkaan herkullista, kun polvet tuntuivat vähän väsyneiltä hiihtelyn jälkeen ja vähän lötkö olo muutenkin. Mutta tsädääm, salille astuessa kaikki vaivat poistuivat taikaiskusta ja heti oli hyvä tatsi hommaan. Alkuun vähän takareisikonetta ja sitten tempomaan suorinjaloin maastavetoa takareisien puukotusta. Poikien maastaveto kesti ja kesti ja omien sarjojen jälkeen jäin haaveillen katselemaan Villen SJMV-painoja eli 100 kiloa. Vähän pyörittelin, että mitenköhän nousisi vai nousisiko ylipäätään ollenkaan ja ajattelin, että irvailusta ei tule loppua, jos ei nouse. En ole pitkään aikaan nappaillut mitään ykkösiä ja muutenkin maastaveto on ollut vähän sitä sun tätä, fiilispohjalta vetelyä. Äijät kuitenkin hiukan yllytti ja pakko oli tietysti kokeilla. 

Ja mitä kummaa, sehän irtosi aivan ilmaseks lattiasta! Olin aivan pöyristynyt noston helppoudesta. Ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, molempiin päihin oli heitetty jo vitoset ja uutta yritystä. Olen kerran aikaisemmin, viime keväänä, nostanut 110 kg, eikä se ollut silloin mikään helppoa ja kepeä kiskaisu. Tänään malmi oli kevyttä, eikä satakymppikään hirveitä tuskia aiheuttanut. Siihen oli hyvä jättää, joskus myöhemmin lisää.

Tekniikasta ei sinänsä tarvitse ottaa mallia, jäi ilmeisesti vähän päälle toi suorin jaloin vetäminen.:D Mutta voin lohduttaa, että sarjamavet ei näytä ihan tuolta. Ja kauniimpaa tää oli kun esim. maastavedot Jutta ja puolen vuoden superdieetti -ohjelmassa yleensä! Paitsi Erkko kaksmarkkasensa kanssa oli kowa äijä!

Loput treenistä, prässi ja etuheilautukset kahvakuulalla (sen tilalla pitäis oikeasti olla läpiveto taljassa, mutta se näyttää ja tuntuu niin typerältä, etten voi sitä ilman huutonauruja tehdä) ja vatsojen supersetit meni täysin maveleijumisessa. Ilmeisesti tein hyvää nostopäivääni muillekin selväksi, koska Rahkaäijä jo huomautti, että blogini asianmukaisempi nimi olisi Leuhka muija. Mutta voihan vitsi, että siitä tuli hyvä mieli! Välillä meinaa maastavedon kanssa epätoivo iskeä ja vaikka nyt ei uusia enkkoja tehty, vanhat ennätykset tuntui ihan karpaloiden poimimiselta. Se luo mukavasti ihan uutta uskoa! Muscle Challengen jälkeen voisi olla jonkun voimaohjelman aika, ettei tarvitse näin ohimennen kiskoa ykkösiä!

Ja edessä mainiot pari päivää, ei mitään (ikävää ja pakottavaa) ohjelmaa, vaan kivoja ihmisiä ja kuulemma myös hyvää ruokaa! Ah! Ihanaa viikonloppua!

Vuoden alusta syödyt rahkat: 61