Virallinen treenimusiikkipostaus

Mää olen musiikkinatsi. Myönnän. Se ilmenee niin, että muiden musiikkimaussa on yleensä jotain (pahaa) vikaa, 93 prosenttia kaupallisten radiokanavien musiikista saa mun korvat vuotaan verta ja ihmiset, jotka sanoo "kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, kaikki käy" ei tiedä mielestäni mistään mitään.
Näistä suvaitsevaisista ja ihmisystävällistä lähtökohdista on hyvä kertoa Rahkamuijan treenimusiikista. Mitä korvissa juoksulenkillä? Millä saa parhaat salilataukset ennen treeniä? Mikä tykittää parhaiten pyöräillessä?

Olen siitä onnekas, että meidän salilla soi yleensä vähintään kohtuullinen musiikki. "Äijäsalilla" ämyreistä pauhaa Radio Rock tai erinäiset rock-musiikkilevyt. Kerrain tein salilla lähes anteeksiantamattoman teon. Joku kävi vaihtamassa radion johonkin "tamppaus"- musiikkiin. Hetken yritin rimpuilla tangon alla, ja sitten oli pakko käydä vaihtamassa toinen levy. Sain niin sanotusti kuulla kunniani levyn soimaan laittaneelta herrasmieheltä. Melkein hävettää levyn vaihtaminen, mutta kyllä siihen on varmasti joku syy olemassa, että aina salille mennessä siellä soi jotain muuta kuin David Guettaa. Ja jos en minä olisi vaihtanut, joltain muulta olis varmasti mennyt hermo ennemmin tai myöhemmin. Tamppausmusiikillekin on paikkansa, mutta se ei mielestäni ole salilla.

Pieni ja viaton Rahkamuija Ruisrockissa ´09, Asan keikka. Mutta voitko kattoo tota tukkaa, onhan se nyt aika pähee?

Aloitetaan viime kesän henkilökohtaisella kesähitilläni. Kuuntelin tätä kappaletta helposti viisikin kertaa peräkkäin. Koska meillä asuu toinenkin musiikkinatsi, jonka mielestä tässä on sietämätön poikakuoro, niin tätä saan kuunnella yksinäni. Livenä Trivium ei varsinaisesti säväyttänyt, vähän liikaa showta ja liian vähän menoa ja meininkiä. (Minuutin tietämissä alkaa kappale.)

Takuuvarmaa salimäiskettä on In Flames. Toimii myös hyvin latarina! Pinball map on ehdottoman hyvä mukana örisemiseen.

Yksi puhtaasti salilevyistä bongattu tuttavuus on Insomnium. Käsittämättömän kovaa penkkausmusaa! Vähän harmittaa, kun missattiin tämä viime kesän Tuskassa, kun en ollut vielä keksinyt "sen tosi hyvän pändin" nimeä.:D

Yksi elämäni suurimmista mysteereistä on ollut se, että miten musiikki voi kuulostaa niin erilaiselta eri ihmisen korvaan. Miten joku voi palvoa Skrillexiä, vaikka itse en voi sietää sitä? Miten joku kehtaa väittää, että eräs kaikkien aikojen lempipändeistäni, Abduktio, kuulostaa melusaasteelta? Makuja on monelaisia, mutta miksi tietty kappale kuulostaa toisen mielestä upealta, toisen mielestä jätteeltä.

Yksi tällainen mielipiteenjakaja on toinen kaikkien aikojen suosikeistani, Raised Fist. Ruotsin poikain meininki sopii äärimmäisen mainioisti kovemmalle juoksulenkille tai vaikka Pyynikin rappusiin.

                                    

Nykyään mulla on enää vain yksi kysymys liittyen tähän yhtyeeseen. Missä on ollut itsesuojeluvaistoni teininä näiden keikoilla? Nykyään ei olisi varmaan saumaa pysyä hengissäkään. Meno oli hullua.

Pistetään vielä villi kortti Ruotsin maalta, kun tarvitsee äärimmäistä raivoa suoritukseen, Kall Värld toimii! Tähän bändiin perustuu myös osin ruotsin kielen taitoni. Ja sanomattakin selvää, että livenä aika kuumaa kamaa!

"Aikuisempaan" makuun sen sijaan on Lappeenrannan lahja maailmalle, Mokoma. Toimii missä tahansa treenissä, joka hetkeen löytyy sopiva kappale. Sydänjuuret on ihan feiforitti, siinä on jotenkin mukavan väkevä tunnelma.

Tästä on hyvä jatkaa -kappale on viime aikoina iskenyt erityisen kovaa.

Yksi kaikkien aikojen nostokappaleista on Diablon The Preacher. Eräänkin levyarvostelun mukaan Diablo on niitä pändejä, joiden musiikki kasvattaa kivekset jopa Minna Canthin patsaalle. Ja Rahkaäijä tässä kauniisti päivänä eräänä ilmaisi, että Rahkamuijan suurin tavoite taitaa olla kasvattaa mahdollisimman isot kivekset.:D
Niin, mikä tästä piisistä tekee niin hyvän? Tietenkin tuo alun "voi perkele!", siitä on täydellistä aloittaa sarja.

Erityisen tärkeitä hetkiä eletään juuri ennen salille lähtöä, silloin kappaleiden valinta on tarkkaa puuhaa ja naapuritkin saattaa tietää, mitä meillä paljon kuunnellaan.
Maksimaalisen latautumisen tarjoaa Hatebreed. Tarjosivat myös yhden viime kesän Tuskan parhaista keikoista. Destroy everything on myös täydellinen mukanahoilotusbiisi.

Live for this -kappaleen sanat sopii vaikka salielämään. "Live for this, Live, Live! If you don't live for something, You'll die for nothing." Tai mihin tahansa muuhunkin, johon on kovasti intohimoa.

Jos haluaa saada Rahkaäijän lietsottua täydelliseen treeni-moodiin, on Lamb of Godin Laid to Rest enemmän kuin oikea valinta. Jumalan lampaat pelasti myös meidän loputtomat automatkat Kaliforniassa, kun radiosta tuli pelkkää saarnaa joka kanavalta, marssittiin Best Buyhin, ja ostettiin koko kaupan ainoat "kunnon levyt". Oli sitten varmaan ensimmäinen kerta, kun Rahkaäijä maksoi kuuntelemastaan musiikista..........................

Joskus viime keväänä lataribiisien virkaa toimitti Matin saliräppi-kappaleet. Aivan loistavia! Muhun niin sanotusti osuu ja uppoo.:D

                                             
Tän hetkiseen elämään sen sijaan sopii Matin Bulk-kappale, sitä aina kuuntelen, kun syön! Ja ai niin, Matin kipaleethan tarjoaa herkkua myös Salkkari-faneille, kuuntele niin tiedät!

Näiden lisäksi esimerkiksi juoksulenkillä napeista kuuluu vaihtelevasti kaikenlaista Asasta Deathbediin ja takaisin. En ole rajoittunut, vain valikoiva. Olen myös avoin kaikenlaiselle uudelle musiikille (kunhan se ei ole dubteppiä), joten hyviä ehdotuksia saa heitelleä! Muutenkin vähän kiinnostaisi, millainen musiikki uppoaa muihin sporttaillessa!

Vuoden alusta syödyt rahkat: 42

P.S. Tämähän nyt on ihan yleisesti tiedetty totuus, mutta jos kaikki maailman pändit soittaisivat peräkkäin, saisi viimeisenä olla Slayer.

Mutta mikä olisi Slayerin lämppäri? Napalm Death?