Asiaa putkelta ja sen vierestä

Sisältää pitkäveteistä pyöräjorinaa. Ja yhden ammattimaisen tankotanssikuvan!
Eilen oli tarkoitus heittää pidempi lenkki Rauskilla, mutta jostain ilmestyi vaatimaton nuha ja takareidet ulisi lepoa, niin tyydyin vain suunnittelemaan pyöräaiheisia säilytysratkaisuja Ikeassa. Mutta niistä lisää myöhemmin, kunhan tuo remontti-Reiskani saa asioita aikaiseksi. (Jännä homma muuten tuo miehinen nuha. Heti kun nenä vähän valuu ja on vetämätön olo, tauti muuttuu suurieleisesti Ebolaksi ja ollaan jo hyvästelemässä läheisiä, koska flunssa voi korjata sadon ihan näillä keleillä. Ei muuten mitään, mutta kun tätä tosielämän taistelutarinaa saattaa kestää kaksikin viikkoa kerrallaan.)

Kaikki mun velosipedit. Vasemmalta oikealle: Ritu, Mervi ja Rauski. Kickbike ei mahtunut kuvaan.

Ensi näkemällä Rauskin ohjaustanko tuntui vähän liioitellun leveältä, mutta maastossa huomasin sen olevan täysin asiallinen. Enkä ole yhtään vielä puita katkonut sillä.;) Eli jätetään se rälläkkä-ajatus tällä erää. Tähän mennessä vain jäykkäperäisellä Meridalla ajaneena täpäri on ollut suuri nautinto. Suolijärven kielletty rantapolku tuntui varsinaiselta valtatieltä ja ajoin kaikki kohdat, joista olen aiemmin jäykkisperällä hannannut.
Rauskissa oli valmiina Nobby Nic -renkaat, joiden talviominaisuudet epäillyttivät. Eihän ne tosiaan Mountain Kingin veroiset ole, mutta kelvolliset! Mun Vuorikuninkaat on vielä koulumatka-Meridassa, enkä haluaisi vaihtaa nastoihin ellei ole pakko, niin en tiedä mikä voisi olla Rauiskin kevättalvirengastus. Ja sitä paitsi, omistan ainoastaan yhden kappaleen Icepiker Pro -renkaita ja yhden vanhan Rahkaäijän hylkäämän susipaskan Nokian WXC300, että niillä ei vielä juhlita. Eli jos nurkissa pyörii ylimääräinen Jääpiikittäjä Ammattilainen, myy se mulle!

En aiemmin ollut lainkaan käsittänyt Reverb-tolpan ihanuutta. Kuvittelin sen jotenkin hankalakäyttöiseksi ja rimpulaksi, mutta sehän on ehkä paras keksintö koskaan. Nappia vaan alas, niin satula laskee. Ja se oikeesti nouseekin  todella sulavasti ja ripeästi. Mutta korvaakohan kotivakuutus, jos oma aviomies kateuden puuskassaan varastaa Reverbin?:D
Voimansiirto Rauskissa on Shimanon XT:tä, kokonaisuutta vähän himmentää kahvoissa lukeva SLX. Vaihteisto on tuntunut hyvältä ja napakalta ja XT-kammet nyt vaan näyttää paljon järeemmiltä, kun Meridassa olevat SLX:t. Pyörässä on takana siis ratasta ja edessä kolme (30 vaihdetta) ja näillä ensilenkeillä on ainakin tuntunut, että siinä on vähintään kymmenen liikaa. Rahkaäijän Mondrakerissa on edessä vain yksi ratas, mutta se tuntuu olevan taas turhan vähän. Pidän itseäni melko sitkeänä mäkien kiipeäjänä, joten haluan, että on tarpeeksi pieniä vaihteita. Pitkässä mäessä mielummin ajan, kuin tunkkaan. 

Ostettiin Ikeasta kaksi kappeletta tankoja sulaviin koreografioihin... Eikun siis pyörien säilytykseen! Asiallisia kuvia luvassa myöhemmin.

Ollaankin siis spekuloitu, jos edestä ottaisi isoimman pois ja tilalle laittaisi bashringin eli sellaisen suojarenkaan, joka pitää rattaat ehjinä kivikoissa pommittaessa. Siis mä en sitä osaisi tehdä, eikä mun tekninen hahmotuskyky yhtään riitä tajuamaan, kuinka suuri työ siinä olisi tai miten vaihteisto sen jälkeen käyttäytyisi.Onko kolme liikaa? Vai pärjääkö yhdellä? Onko remontointi kahteen järkevää?

Jousituksen alkusäädöt oli melkoisen hankala tehdä,  painaumat taitaa nyt olla kohdillaan, mutta vaimennukset on säädetty vasta noin suurinpiirtein. Molemmista päistä löytyy säädöt alamäkeen, trailiin ja ylämäkeen. Perjantaina vääntelin niitä vipuja tohkeissani edes takaisin, mutta vielä en osaa sanoa, oliko huomattavaa vaikutusta. Rahkaäijä alkoi jo eilen haaveilemaan, kuinka ensi kesänä valloitetaan Messilä Bike Parkia, mutta vaikka kuinka olisi Descend-säädöt pyörässä, pysyn sieltä pois. Varsinkin niistä hisseistä.

Toistan itseäni, mutta olen todella tyytyväinen pyörähankintaani. Ja edelleen siihen väriin, se on ihan täydellinen. Tekisi mieli vaan kruisailla ympäri kylää ja esitellä pyörää kaikille vastaantulijoille. Olen siitä aika ylpeä!

Vuoden alusta syödyt rahkat: 50