torstai 21. helmikuuta 2013

Järvikuvakirja - eli tatuointeja

Koska flunssa ja itsediagnosoitu poskiontelutulehdus piinaa ihmistä, ei ole mitään järkevää asiaa (paitsi huomenna rahka-asiaa!), niin pistän yleisön paineen alla jo viime vuonna kirjoitetun tatskapostauksen tulille.

Tatuointi ei automaattisesti ole siisti asia, mä oon nähnyt valtavan määrän vaikka mitä ihme tuherruksia ihmisten iholla, välillä oikein sattuu aivoon. Mutta eihän mun toisaalta tarvi käsittääkään kaikkia tän maailman tribaaleja (joojoo, on hienojakin tribaaleja) ja muita erikoisuuksia. Toisaalta käsitän kuitenkin aivan hyvin sen, että vaikka mun tatskat on parhaita, jonkun muun mielestä ne voi olla silkkaa rumuutta. Oon niistä tosi ylpee ja siks esittelen ne teillekin.
Tervetuloa matkalle järvisatukirjaan.

Ensimmäisen tatuointini otin kolme päivää sen jälkeen, kun olin täyttänyt 18 vuotta. Tosi syvällinen tarina: kun olen täysi-ikäinen, ruori on mulla ja mä päätän. On tossa ajatuksessa edelleen joku siemen ja ruori on  yhä upee! Ai että olin fiksu, kun eka tatska oli tollanen hieno, eikä mitään sieluton rumilus.

Ruoria seuras vähän myöhemmin kompassi, ruori on turha, jos ei ole mitään käsitystä suunnasta. Mietin pidemmän aikaa minkä kuvan otan ruorin pariks toiseen olkapäähän ja kun sen keksin, oli se aivan ilmiselvää.

Oon kasvanut ihan (kiinni) Näsijärvessä ja jossakin vaiheessa heräs ajatus Näsijärven neidosta.Öö, miten järvenneito eroaa merenneidosta? Sitä pohdittiin tatuoijan kanssa pidemmän aikaa, ratkaisu oli kuitenkin täydellinen. Ahvenet hengailee järvenneidon kanssa. Neidolla on muuten nimi, hän on Apollonia. Olin muistaakseni katsellut Kummisetä-elokuvia lähiaikoina, kun sen keksin. Apolloniahan oli Miken ihmeellinen ja ihana nuorikko Italiassa. Noilla ahvenillakin taitaa olla nimet, mutta niitä en muista enää. Olisko ollut nokkelasti Tupu, Hupu ja Lupu? Tai Mortti, Vertti ja Pertti? Jotain sinne päin.

Kun kerran on alottanut tatskajutut, niin ei tästä pääse eroon. Joka kerta on muka se viimenen. Mä tykkään ite, jos tatuoinneilla on joku sama teema tai edes tyyli, mun silmää ei miellytä mikään sillisalaatti. Niinpä järvisatukirja sai jatkoa hauella ja aarrearkulla. Jos mun olis pakko valita joku oma feiforittini tähän mennessä kertyneestä järvijengistä, se olisi ehkä tämä.

Viimeisin tulokas on kuha ja vene, sen keksimisessä meni kauan. Tatuointiaikaan ei tainnut olla montaakaan viikkoa jäljellä, kun keksin tän, tai saatto se olla Laurikin, joka keksi. (Edesvastuuntonta itsensä rääpimistä? No ei mun mielestä.:D) Tykkään tosi paljon, kun nuo kuha ja hauki on vähän niin ku pari, samoin kun ruori ja kompassi. Huomiokykyisimmät lukijat saattavat huomata, että Apollonialta puuttuu pari. Ahtihan olis tietysti selvä valinta, mutta se ei jotenkin nappaa. Tai sitten kuhan veneestä pudonnut kalastaja. No heh heh. Harkitaan. Majakka on eräs pitkäaikainen suunnitelma, mutta toi Näsijärvellä oleva Siilinkarin majakka ei inspiroi sekään. Ehkä täytyy poistua Näsijärveltä? Kaliforniassahan oli todella päheitä majakoita, mutta en tiedä, miten Tyynen valtameren valotalot sopii Näsijärvi-saagaan.

Ihan joka viikko mulle tulee mieleen uusia kuvia, ideoita ja aiheita, mutta 97 % niistä on ihan helvetin huonoja. Hyvä, että sen itsekin voin myöntää. Käsi-olkapää -osastolle en aio sotkee muuta kun järvisaagaa, muiden kuvien paikka on muualla. Kaikki tähänastiset teokset on tehnyt Precious Tattoon Hexa ja oon ollut tyytyväinen, kuinkas muutenkaan.

Mä en oikein perusta sellasista selityksistä, että "tatuoinnit on minun tapani koristella itseäni ja niillä jokaisella on syvällinen merkitys, jonka vain minä itse tiedän." Mun mielestä ne nyt vaan on siistejä, en mää tarvi enää mitään sen suurempia perusteluja tatuoinneille. Sattuuhan ne, mutta vaan sen pari tuntia, kun sitä tehdään. Mutta miettikääpä vaikka suorinjaloin maastavetoa, ei satu yhtään kun sitä tekee, mutta kolme päivää jälkeen päin aivan hirveetä.:D Elämä on valintoja täynnä!

16 kommenttia:

  1. Moi! Sun tatskat on mielestäni kuin paksuilla tusseilla tehty ja vähäisellä taidolla. Tämä on mun mielipiteeni, eikä ne ole mun iholla lopunikää.
    Hyvä tatska on terävä, esim. jos tehdään pienikin purjevene, niin joka naru, hela, yksityiskohta erottuu selvästi. Tämä txt on minun mielipiteeni, eikä mikään provo, tms. Pääasia et itse tyytyväinen, kuten tunnut olevan ja se pääasia.
    Sulla (teillä) ok blogi ja pidän kirjoitustyylistä erityisesti. t. seuraaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro! Mä pidän kaikissa asioissa suurista linjoista ja vihaan pientä piiperrystä, että isoilla tusseilla piirretyt tatskat varmaan sitten sopii hyvin valitsemaani tyyliin.:D
      Kiitos, toivottavasti seurailet jatkossakin!

      Poista
  2. Haha, lol ^

    Musta noi on makeita ja mielenkiintoinen toi "teema". Majakka kuulostaa hyvältä jatkolta tohon, se on sun käsi, sä voit ottaa siihen majakan vaikkei oikeella Näsijärvellä oliskaan samanlaista. Tuskin oikeessa Näsijärvessä on tota neitoakaan. ;D Mut hienoja on! Mäkään en tykkää sillisalaatista jossa kaikki kuvat on ihan eri tyylisiä ja eri värimaailmaa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olet oikeassa, ainakaan vielä järvenneito ei ole uinut vastaan, että samahan se on, jos keksis lisää muitakin olentoja tai majakoita.:D Jep, kyllä joku yhteinen punainen lanka mielellään saisi olla!

      Poista
  3. Nuo tatskat on kyllä ihan sun näköisiä, sopii! Ite oon jäänyt toistaiseksi vain yhteen, silloin viisaassa nuoruudessa otettuun :) Mut aina välillä tekis mieli ottaa toinen. Se vaan vaatii tosiaan sen kunnollisen idean, että sitä ootellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tatuoinnin pitää olla kantajansa kanssa sopusoinnussa. Esimerkiksi mustanpuhuvat pääkallot ja roiskuva veri ei olis ihan mun juttu.:D Kunnon ideat kyllä tulevat, jos ovat tullakseen!

      Poista
  4. Ei, ei, ei,... Tuossa on juttu, johon en näin vanhoilla päivilläni hurahda. Näin toistelen itselleni. ;)

    Sulle nuo sopii tosi hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös kahvakuulan kuva hauiksessa olisi aika siisti?:D

      Poista
  5. Hianoja on, vaikkei ittellä olekaan yhtään.
    Miksi kompassin nuoli osottaa minne osottaa, eikös sen pitäis olla aina pohjoiseen?
    Voisko toisessa kädessä olla se paatti mikä upposi näsijärvellä ja millä on muistomerkki siellä näsikalliolla. Kuru vai mikä se oli. Sopisko teemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan vasta menossa pohjoiseen.:)
      Olen joskus itsekin pyöritellyt tota Kuru-laiva teemaa, mutta se on tarinana sen verran synkeä, että se ei taida tulla iholleni.

      Poista
  6. Tatuoinnit rajattu mustalla ja sitten väritetty, kuin lasten värityskirjassa.
    Ruorissa esim. ääriviivat pitäisi olla samalla värillä kuin sisäosakin...
    Nykyään tatuoijia työllistää eniten vanhojen korjaus ja "peitekuvat".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mää oon edelleenkin niihin täysin tyytyväinen. Luulisin, että tatuoijia työllistää yhä eniten uudet kuvat, eikä vanhojen korjailu.

      Poista
  7. Jeh, ruori on mun suosikki ja nyt ymmärrän miksi noi sun kuvat tarttu silmäänkin :) Vaikka tyyli on eri kuin mistä ite tykkään, ni teema on erityisen mieluinen; tuo vesi, meri, järvi.. Jne. Mulla on itellänikin samaan teemaan liittyvät kuvat selässäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, samiksia ollaan!:) Mä oon aina tuntenut ton teeman niin omakseni, että oli pakko pistää vähän ihokuvaa. Ja aina on uusia ajatuksia vireillä.:D

      Poista
  8. Noi kuha ja hauki on kyllä mitä loistavinta vaihtelua kaikkialla nähtäville karppitatuoinneille! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, nyt vasta huomasin tän kommentin. :D
      Totta, kuhaa ei ole ihan joka tytöllä! Ei sillä, että karpeissa jotain vikaa olisi!

      Poista