Pimeetä touhua

Mitä tehdä, kun norjalaisten universalismista ja hoivasta kertova artikkeli meinaa sulattaa aivot aina kiehumispisteeseen asti? Ratkaisu on tietenkin kierros pienen järven ympäri polkupyörällä.
Tähän mennessä olen aina vastannut kohteliaan kieltävästi Laurin kosintoihin liittyen Suolijärven ympäriajoon pimeässä. Tänään kuitenkin otin sen tietoisen riskin, että Hervannan möröt syö mut yhtenä suupalana ja lähdin mukaan ajelulle. Kunnon valonheitin pyörään kiinni ja menoks. Ja kas, sehän sujui kuin leikki!

Mahtavaa, kun ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin sitä, ettei harhaudu polulta. Pidän maastopyöräilyä ainakin omalla kohdalla hyvin kasvattavana lajina, hermostuminen ei yhtään auta. Kivet ja lumipenkat kyllä kuuntelee solvaukseni tyyneesti, mutta vastuuta melkein-kaatumisesta ne eivät koskaan ota, joten on vain jatkettava matkaa ja ajettava seuraava mutka tarkemmin. Vaikka välillä turhauttaa, ajaa kehittymisen halu eteenpäin. Kun talven helpot polut sulaa pois, toivon olevani taas vähän parempi pyöräilijä maastossa. Maastopyöräily kannattaisi oikeastaan aloittaakin talvella, helppoo ja kivaa!

Kuu, lumiukko ja yksinäinen kulkija, kuinka runollinen asetelma!

Ihan vähän vielä pyöräjuttuja. Täysjoustomaasturi-kuume käy ihan sietämättömiin mittoihin ja nyt olen ihan tositarkoituksella aloittanut pyörän kyttäilyn. Haussa on siis maasturi, jolla pysyisi Laurin perässä, mutta mihinkään laskettelurinteeseen en todellakaan ole menossa pommittamaan. Yksinkertaisesti sanottuna, haluan pyörän, jolla on helppo ja mukava ajaa maastossa, eikä nopeus ole ykkösprioriteetti. Näin ollen joustoa saisi olla noin 150 milliä.

Ongelma vain tuntuu olevan se, että sopivia (=riittävän pieniä) maastureita tuntuu olevan aika vähän käytettynä liikkeellä. Ja jos muuten sopiva osuu kohdalle, se on mun mielestä liian ruma. Meillä on sellanen työnjako, että Lauri tutkii on kandidaatti teknisiltä ominaisuuksiltaan sopiva ja mä hoidan ulkonäön ja värin arvioinnin. Uusiakin pyöriä olen katsellut, kaksi kivaa onkin tullut vastaan. Merida One-Forty 900 ja Radon Slide 150 8.0. Ei ole varsinainen sattuma, että molemmat ovat ihastuttavan vihreitä.:D Meridassa houkuttelisi se, että se on Merida ja silloin Merida-kokoelmani olisi täydellinen, mutta Radonissa on paremmat speksit ja väri on ihan täysi kymppi. Kumpikaan ei varsinaisesti ole ilmainen, joten harkinta ja käytetyn pyörän kyttäily jatkuu yhä.

Meillä oli tänään alennuspihvipäivä. Ilmeeni: Joo, oon tosi iloinen tästä verta tirskuvasta köntistä!

Nyt on muuten taas yksi ihana asia, jota odottaa elämässä. TTY:lle tulee syksyllä uusi kuntosali, joka korvaa meidän vakiosalin yliopiston päätalon alakerrasta. Kuulimme suunnitelmasta vasta tällä viikolla ja ensireaktio oli pöyristys (kuka kehtaa pilata meidän pyhätön??), mutta onhan uusi aina uusi ja vanha sali on kieltämättä aika kulahtanut. Uuden salin pohjapiirrustus oli kommentoitavissa ja ruodimme sitä yhdessä pidemmän aikaa ja palaute oli tiivistetysti tämä: crosstrainer pois ja enemmän kyykkypaikkoja. Nykyisen salin parhaita puolia on se, että sisään pääsee vuorokauden ympäri, uusi sali saattaa pilata hyvin alkaneen yösaliuran. Jännityksellä odotamme, mitä tulevan pitää. Ja liikuntamaksuhan on suunnilleen 40 euroa vuodessa, että kyllä kelpaa olla yliopistoliikkuja!

P.S. Mun uusi lisänimi on tätä nykyä pähkinänsärkijän särkijä.

Syödyt rahkat vuoden alusta: 18