Elvis & elephant seals

Olen ratkaissut mysteerin itsensä kuninkaan kohtalosta, Elvis elää sittenkin! Joo-o, täällä pienessä San Simeonissa äijä vetää karaokea joka perjantai ja lauantai miksaajaa leikkivän vaimonsa kanssa.

Elvis meinasi haljeta innostuksesta, kun kuuli meidän olevan Suomesta. Karaokeisäntä kävi kättelemässä meidät ainakin kuusi kertaa illan aikana ja lauloi vielä Johnny Cashin Ring of Firen pyynnöstämme. Elvari on heittänyt keikkaa jo kuusitoista vuotta ja rankka showelämä näkyi ja kuului miehestä. Saatiin myös nähdä hienoja kuvia Elviksen loistonpäivistä, joihin lukeutui muun muassa esiintyminen 3000 miles to Graceland -elokuvassa. 

Elvis oli ehdottomasti tällä matkalla tapaamistani ihmisistä huikein, todella lämminhenkinen ja innoissaan kaukaisista vieraista. Tästä lähtien voin miettiä joka viikonloppu, että siellä se Elvari taas laulattaa paikan baarimikkoa ja satunnaisia kulkijoita.

San Simeon on muutenkin tarjonnut parastaan roadtrippaajille. Eilen koimme pienehkön yllätyksen, kun lehmien kanssa viereisellä laitumella kirmaili lauma seeproja. Aivan naapurissa on Hearts Castle, jonka mahtipontisuuteen kuuluu maailman suurin yksityinen eläintarha. Me ei tiedetty eläintarhasta mitään tänne ajaessa ja seeprat herättivät vahvan epäilyksen Kalifornian auringossa pehmenneestä päästä.

Raidalliset lehmät

Eikä uhkeat luontoelämykset tähän lopu, päivän todellisia yllättäjiä olivat elephant sealsit eli ihan suomeks merinorsut. Ne oli ihan valtavia, sanonta "rantakunnossa ne hylkeetkin on" sai täysin uuden merkityksen. Siellä ne pari tonnia painavat mötkäleet levytti hiekalla, töni toisiaan ja piti röyhtäilyä muistuttavaa mölinää. Ja niitä oli satoja. Ja ne myös haisi.

Japanilaiset turistit halus ottaa ihan välttämättä yhteiskuvan meistä noiden norsujen pötköttäessä taustalla.

Kyllä, noi kaikki pötkäleet on niitä eläimiä

Rannalla pyöri merinorsujen ystävät -yhdistyksen aktiiveja ja munkin olis heti tehnyt mieli liittyä joukkoon iloiseen. Jotta tekin saatte maistaa palan tätä norsuihanuutta, kuvasin pienen videon muutamasta merinorsusta. Taustalla kuuluva mylvintä ei suinkaan lähden kivoista pikku veijareista, vaan Rahkamuijasta, että vaientakaa ääni, jos huutonauruni ei miellytä.:D

Merinorsujen kummastelun jälkeen käytiin haukkaamassa "pienet" leivät paikallisessa ruokapaikassa. Lauri jakso kaiken (kukaan ei yllättynyt), mutta mää en ihan.

 Tänään oli pitkään odotetun merenranta-juoksun aika. Meri oli taas vetäytynyt lähemmäs laskuvesiasentoa, joten hiekalla oli tilaa kirmailla. Rantaa olisi riittänyt vaikka kuinka pitkälle, mutta halusin kääntyä takaisin, kun jotkut isot ja ilkeämielisen oloiset linnut alkoivat porukalla piirittää meitä. Kun oltiin juostu tarpeeksi, jäätiin rantaan etsimään hienoja kiviä ja rapuja. Kiviä löytyi, mutta ravut pysyivät piilossa.

Siellä se tappajalintu vaanii

Salien läytäminen on taas ollut vähän haastavaa. Torstaina vedin tosi hyvän selkätreenin Muscle Beachilla ja eilen räävin rintatreenin hotellin "salilla". Eilen käytiin kyselemässä jossain kylän ainoassa kuntokeskuksessa päivälipun mahdollisuutta, mutta täällä ei ole ilmeisesti tapana treenata kuin arkena virka-aikaan, sali oli kiinni (kolmelta iltapäivällä) ja aukeaa seuraavan kerran maanantaina.
Olen huomannut, että on hankalaa kerätä ittensä tekeen edes kohtuullinen treeni hotellin huonoilla saleilla. Kun vapaat painot puuttuu, ei edes minkäänlaisia käsipainoja,  ja hotellin treeninkopin monitoimilaite on aivan ydinjätettä, tekis mieli vaan painua hotellihuoneeseen syömään halpoja pistaasipähkinöitä ja kattoon pontikan keitosta kertovaa realitya.
Eilen taistelin kuitenkin sitkeästi pistaasihimoja vastaan ja väänsin treenin, monitoimivempaimen kaikki mahdolliset liikevaihtoehdot on nyt kokeiltu ja vähän punnerruksia ja dippejä päälle. Eiköhän tällä taas seuraavaan treeniin asti pärjätä, joka on toivon mukaan seuraavassa hotellissa. Ellei sekin sali osottaudu pahemman luokan uutisankaksi.:D Mutta kyllä sitä taas "koti"salilla ehtii kyllästymiseen asti riehua, kunhan täältä kotiudutaan. Kunpa viimeiset pävät kuluis toooooosi hitaasti.
Lauri halus vielä julkisuutta ottamalleen vuoden luontokuvalle. Toi lokki ei yhtään hermostunut, vaikka Lauri melkein tunki järkkärin sen suuhun.

"Lokki, lokki minne lennät?"