Lliikunta, tuo päivieni pilaaja ja elämäni ankeuttaja

Salesta sai Ehrmannin  rahkoja 59 senttiä kipale ja niitä kotiin raahatessa mietin, että rahka- ja kana-alennusten kyttäämiseltäkin voisi välttyä, jos elämä ei olisikaan kuorrutettu kaikenlaisilla liikunnallisilla asioilla. Päätinkin listata näitä kurjahkoja sunnuntai-urheilun tuomia haittapuolia, että myös kaikki uuden elämän suunnittelijat voisi vielä harkita haluaako todella tehdä elämästään vapaaehtoisesti tuskaista.

- Menee tosi paljon aikaa. Kymmenisen tuntia viikossa itse höntyilyyn, ja loputtomasti aikaa (muka)sportti-aiheisen blogin päivittelyyn (voisin tietysti myös pitää blogia, jossa kerron uusimmista kauneudenhoito- ja kosmetiikkaostoksistani. Uusia postauksia ilmestyisi kylläkin noin puolen vuoden välein, eli aina kun Hervannan Tokmannin alelaarista löytyy kiva ei-minkään-merkkinen kosteusvoide), Pakkotoiston  salikomedia-ketjun lueskeluun, pyörien speksailuun ja uusien oston suunnitteluun ja syömiseen ja peilailuun ja liikunnan ilosanoman levittämiseen ja sporttivaatteiden pesemiseen jajaja...

- Menee tosi paljon rahaa. Kunpa voisin vaan ajaa huruajoa Jopolla nokialaiset jalassa ja samat lenkkarit kestäis 15 vuotta.

 - Mukavuusalueelta poistuminen. Onhan se nyt aika inhottavaa lähteä tuplapeiton alta ulos aamulenkille tai puolet vuodesta sotkea pyörällä aivot hyydyttävässä pakkasessa. Jalkatreenistä puhumattakaan, se vasta onkin itaraa puuhaa. En viitsi edes mainita maastavetotangon runtelemia mustelmasääriä.

- Kehitysressi. Melkein börnis iskee, kun pitää uskotella itselleen, että epäkkäät ja reisilihat on varmasti kasvanut edes ihan vähän vuoden aikana ja pyöräkin kulkee muka kovempaa kuin ennen. Ja kaikki muut, ne tekee asiat aina paljon paremmin ja niillä on isommat habat.

- Ihmistä piinaavat hirveät lihaskivut, joita saa salilla rehkimisestä. Joka kerta, kun jalkapäivän jälkeen wc-pöntölle istuminen tapahtuu hirveän uikutuksen saattelemana, ajatukset harhautuu hyvin eksistentiaalisiin sfääreihin, miksi olen päättänyt olla tyhmä? Ja lihaskivut on myös vakava haitta parisuhteelle. "Aih, ei saa halata, kun sattuu kaikkialle!"

Kanasalaatti. En pidä minään.

 - Jotta jaksais höntyillä, kannattaa syödä sillain kivan funktionaalisesti, mutta onhan se nyt uskomattoman työlästä syödä tarpeeksi ja siltikään ei voi mättää kerran päivässä kokonaista joulukinkkua, vaan pitkin päivää pitäis syödä pieniä, kuivia ja inhan makuisia aterioita. Ja joka välissä rahkaa päälle. Ja sitten, kaikki tämä kallis ruoka ja niiden sisältämät kalorit menee ihan hukkaan, kun liikkuessa kuluu energiaa. Kunpa voisin elää pelkästään juustoilla (goudaa ja manchegoa), hedelmäturkinpippureilla, juustonaksuilla, patongilla ja sokerilimsoilla ja olla silti täysin iloinen.

- Ei yhtään tiedä, mitä menettää, kun ei käy tappelemassa taksijonossa joka lauantai tai kalastelemassa tyrmäystippakoktaileja hienoissa pubeissa viikottain. Elämä jää sillee... tyhjäks, hei kyl te tiiätte. Siis menee nuoruus ihan hukkaan, eikä salilta varmasti löydä ees miestä.

Näistä kaikista ylitsepääsemättömistä haittapuolista huolimatta rakastan työlästä ja liikunnantäyteistä elämääni ihan täysillä ja aion kohta lähteä sauvakävelylle, koska siinä se nuoruus vasta meneekin hukkaan!

Onko elämä ihan nihkeetä, kun tykkää urheilla vai pystyykö oleelliset haitat juuri ja juuri sietämään?

Vuoden alusta syödyt rahkat: 10