Majakka-asioita

Viimeisiä päiviä viedään! Välillä voisin jäädä tänne viettämään heti eläkepäiviä, mutta toisena hetkenä toivoisin jo olevani kotona Hervannassa. Taitaa sekin tuntua aika pieneltä kylältä, kun kotiin pääsee.  

Eilen ajoimme San Simeonista Montereyhin, yllättäen meidän hotelli oli aivan ison tien vieressä, ollaan suorastaan erikoistuttu higwayn vieressä sijaitseviin majapaikkoihin. Hotels.comin kuvauksessa luki, että huoneissa on ilmainen langaton internet-yhteys ja pihassa hot tub. Netti ei toiminut ja kylpypalju oli vailla vettä, mutta muuten Monterey hurmasi meidät täysin.

Point Pinos

Bongasimme matkailuesitteestä Point Pinosin majakan, joka sattui juuri eilen olemaan auki muutaman tunnin, eli pääsin vihdoin aidon ja oikean majakan luokse! Majakkatalo oli pieni ja sympaattinen ja olin heti valmis muuttamaan sinne, vaikka majakanvartijalle ei taida nykyaikana olla käyttöä.
 Lauri on kova puhumaan, myös englanniksi, ja jäi haastelemaan pitkäksi toviksi majakka-oppaan kanssa talon kellariin. Tämä aidolta merikarhulta näyttävä mies oli alkujaan  lähtöisin Tanskasta ja teki vapaaehtoistyötä majakalla. Pitkän keskustelun lopputulema oli, että Lauri tuli kellarista luokseni ja kähisi tohkeissaan, että me päästään huomenna akvaarioon! Hääh? Merikarhu teki vapaaehtoistyötä myös Monterey Bay Aquariumissa ja oli seuraavana aamuna menossa ruokkimaan tonnikaloja ja veisi meidät takaoven kautta sen jälkeen sisälle akvaarioon. 

Niinpä olimme aamulla kymmeneltä akvaariolla ja niin merikarhu tuli ja salakuljetti (okei, vähän turhan raflaava ilmaisu) meidät ilmaiseksi sisään. Liput olisivat maksaneet 35 dollaria per henkilö. Ennen tätä kävimme tietenkin katsomassa tonnikaloja, jotka oli ihan valtavia. Merikarhu selitti meille myös syyn ainutlaatuiseen ystävällisyyteen. Miehen tuttavan luona oli ollut suomalainen vaihto-opiskelija, joka oli ollut pettynyt siihen, ettei ketään kiinnostanut olla ystävällinen hänelle. Niinpä tämä merikarhu oli päättänyt olla meille erityisen mukava, kun eilen kuuli meidän olevan suomalaisia opiskelijoita.
 Uskamaton juttu, vai mitä? Teki muhun syvän vaikutuksen!

Akvaario oli aivan meren ääressä ja nähtävää riitti kahden kerroksen verran. Meduusoja, tonnikaloja, sieniltä näyttäviä eläimiä, lintuja, pingviinejä, merihevosia, rauskuja, haita, kasveja ja kaikkea, mitä meri pitää sisällään. Koskin myös meritähteä, onneksi niitä ei ole Näsijärvessä, hrrrr.

Sand dollars, ne on eläimiä, eikä mitään kasveja

Jotain karvatupsupötköjä, eläimiä nämäkin

Noi linnut oli ihan eläviä, ne sattui vaan kivasti poseeraamaan tollain porukalla

Anni-meduusa

Käytiin Montereyssa muutamassakin ruokakaupassa. (Me käydään keskimäärin kolme kertaa päivässä kaupassa täällä(kin), koska se on vaan niin kivaa.) Eilen poikkesimme iltapalaostoksille Trader Joe´siin, joka on jo vanha tuttu. Sieltä löytää hyvin Fagea, meidän ihanaa rahkankorviketta ja pähkinöitäkin oli vähän pakko ostaa. Tässä kaupassa ei ole ollenkaan mitään brändituotteita, Pepsiä sieltä ei siis löydä.
Illalla käytiin samantyylisessä marketissa, Laurin sanoin hippikaupassa, Whole Foodsissa. Paljon luomua ja vegaanisia tuotteita. Sieltä sai myös ostaa valmista ruokaa mukaan, ja se ei ollut mitään uppopaistettua sydänkohtausta vaan salaatteja, lihoja ja tapauksia. Mekin kokeiltiin vähän niitä, mutta ketään tuskin yllättää ettei päädytty tofuun tai seitaniin, vaan BBQ-siipiin.

Vaikka hotellissa oli omat puutteensa, sali oli kerrankin kohtuullinen! Treeni oli luultavasti reissun viimeinen, niin treenasin suunnilleen koko kropan läpi. Vähän olen pettynyt, ettei Gold`s Gymille päästy, mutta kymmenen päivän ilmainen kokeilu olisi vaatinut osoitteen täällä. Muuten pysyttiin salisuunnitelmassa hyvin, tarkoitus oli, että kolmesti viikossa päästäisiin tekemään salitreeni ja matkan kahdelle kokonaiselle viikolle tuli molemmille neljä treeniä.

Hotellin salilla oli tyylikäs bodaus-henkinen ryijy

Lauri ja ylätaljan koko pakka

Voin sanoa, etten koskaan ole kävellyt yhtä paljon kuin täällä. Sinänsä hauska juttu, tulla nyt Yhdysvaltoihin kävelemään, kun tämä ei todellakaan ole mikään jalankulkijan paratiisi. Paras osoitus tästä on se, ettei Six Flagsin huvipuistoon mennyt lainkaan kävelytietä, tien vieressä kulki vain pieni kinttupolku ja kun suojateitäkään ei ollut, piti loikkia tien yli ja autot tööttäili kuorossa.
Yksi syy jatkuvan kävelemiseen on nuukuus, lähelle parkkeeraaminen maksaa paljon. Pulita 15 dollaria, niin voit jättää auton koko päiväksi vaikkapa akvaarion parkkipaikalle. Mehän ei harrasteta tuollaista dollareiden haaskausta, ja usein ilmainen parkkipaikka löytyykin muutaman sadan metrin päästä. Ja taas kävellään.

Päivän matkalle osui toinenkin majakka, Point Pigeon. Majakkaa lähestyessä näky oli uskomaton, vitivalkonen torni piirtyi pilvetön taivasta vasten ja meri kimalsi. Kuulostaa tosi runolliselta, mutta juuri siltä se näytti! Itse majakka oli todellinen majakan perikuva korkealla kallion päällä ja vieressä pieni majakanvartijan mökki. Ja taas oli merikarhu oppaana ja iloisia eläkeläistätejä kuopimassa pihamaata ja ottamassa vastaan lahjoituksia. Kun olen vanha, mustakin tulee samanlainen Majakan ystävät -yhdistyksen aktiivi.:D
 Näin myös lähellä meressä kaksi delfiiniä ja tästäkös Lauri on katkera, kun sohi kameransa kanssa sillä hetkellä aivan muualle.

Siellä jossain ne delfiinit oli!

Koska oon Rahkamuija, voin pistää niin monta majakan kuvaa blogiini, kun haluan!

Miten toi valo on mahtunut majakan sisään?

Nyt ollaan jälleen aloituspisteessä eli San Franciscossa. Täällä on hyvä aloittaa ja lopettaa matka, tuntuu kuin siitä olisi kuukausia, kun viimeksi täällä ollaan oltu. Keskiviikkona illalla lähtee lento, mutta sitä ennen on vielä aikaa nauttia tästä kaupungista.