Viikon tähtihetket

Tein tänään pahan virheen ja menin heti aamusta salille. Treeni oli yksi iso farssi, eniten sen takia, että eilisen salin jäljiltä alaselkäni oli aivan tuhoutunut ja se mave-selkäpäivähän oli vasta tänään... En tiedä, mitä ihmettä olen eilen touhunnut, mutta selkäjumi on massiivinen. Vähän sain kuitenkin tehtyä suorin jaloin mavea, eli seuraavat pari päivää vingun takareisikipuja. Kipu on ikuista.
En halua enää muistella tuskanhetkiäni salilla, sen sijaan mielummin muistelen tämän viikon parhaita saavutuksia ja jaan ne myös teidän, kymmenen (!) lukijani kanssa.:))

• Maanantaina sain heti aamusta huippuhyvältä kuulostavan idean. Juoksen iltapäivän luennolle, se ei ole kuin yhdeksän kilometriä! Kun kerran oli päätetty, se oli pakko tehdä. Ei muuten paha, mutta koko matkan satoi vettä, lähdin liian myöhään ja jouduin juokseen ikävän kovaa ja vähän tais mainio idea harmittaa. Mutta se oli henkinen voitto, lokakuukaan ei Rahkamuijaa nujerra!
• Viikon puolivälissä sain trikooavautumiseeni VIISI kommenttia ja olin aivan häkeltynyt!
• Loppuviikosta runttasin salilla pyntypunnerrusta 15 kilon dumppeleilla kymmenen toistoo. Huhhuh, en taida enää edes sylkäistäkään kevyempiin päin. Olin hyvä!
• Rankasta suorituksesta palautuminen vaati rankat eväät, söin varmaan kilon ribsejä. Alkuvuodesta en tosiaan syönyt mitään, mikä kävelee. Noh, ei se possu enää siinä mun lautasella kävelly...
• Tein elämäni ensimmäisen Tupperware-ostoksen. Mun huippuhyvä silppuri antaa karua kyytiä sipuleille, yrteille, pähkinöille, ihan mille vaan! (Niin varmaan? Jotenkin se 45 euron hankinta täytyy itelle ja etenkin Laurille perustella.)

Olispa olemassa 5D-kuvaominaisuus, viides ulottuvuus olis tietenkin tuoksu!

Sori, siitä ilmiömäisestä pystypunnerruksesta ei oo kuvia,
mutta barbaari-Anni sen korvatkoon.

Nyt tuli kyllä hyvä mieli, kuinka hienosti olen tästäkin viikosta selvinnyt. Pienet (huippu)hetket tekee arjesta kivaa!