Maastopyöräkuningatar

Tänä syksynä ja kesälläkin varsinainen maastopyöräily on jäänyt melko vähiin viime "kauteen" verrattuna. Eikä ihan vähäpätöisin syy ole vesisade, jota on riittänyt, kuten tiedätte. Niljakkaat juuret on mun pahimpia vihollisia. Tänään Lauri sai houkuteltua mut kuitenkin pienelle ajelulle. Nappasin alleni Laurin pyörän, koska omaani olisi pitäny vaihtaa sekä renkaat että polkimet. Taas yksi syy listalle "miksi ostaa kunnon täysjousitettu maastopyörä".

Rahkaäijä on perheemme virallinen maastopyöräkordinaattori, joka suunnittelee reitit ja mää vaan ajan perässä. Joskus se on ihan hyvä diili, mutta tänään vähän otti aivoon (kuten voi kuvasta huomata) kun toinen ajaa tuhatta ja sataa edellä pomppulinnaa muistuttavalla pyörällään ja ite yritän pysyä jotenkin edes perässä.

"Tuolla se jo menee, en ikinä saa sitä kiinni..."

Omasta ajosta huomas todellakin, että metsäpyöräily on jäänyt vähemmälle, hommaan joutui keskittyyn ihan kympillä ja silti ei vaan sujunut. Tämä on siitä jännä laji, että kun kiskoo johonkin minijoulukuuseen jumiin jäänyttä pyörää irti, nousee esiin aivan ennenkokemattomia turhautumisen ja raivon tunteita. Mutta toisaalta siellä metsässä on tullut tosi monta huikeeta onnistumisen elämystä, kun on uskaltanut antaa vaan mennä.

Maastopyöräilyssä on ainakin omalla kohdallani paljon kyse uskalluksesta. Vaatii rohkeutta ensinnäkin lähteä sinne metsään ja selvitä siellä kaatumatta (tai lähinnä olla pelkäämättä sitä kaatumista). Tarvitsisinkin paljon maastopyöräilykanttia lisää, mutta sitä ei taida tulla kuin ajamalla. Sen lisäksi, että haluaisin olla mahtava voimanostaja ja piinkova maantietykki, haluaisin olla myös maailman paras alamäkiajaja, se nyt on vaan siistin näköstä. Paitsi, että maastopyöräilyssä pahinta on alamäet ja kovaa ajaminen pelottaa, eli en olisi kovin vakuuttava siinä lajissa.:D pahimmat kohtaamiseni maapallon kanssa ovakin peräisin laskettelurinne + maastopyörä -komboista. Hervannan alppiurheilukeskuksessahan voi ajaa näin lumettomaan aikaan pyörällä mäkee alas, mutta mä pysyn kaukana sieltä!

Oikeaoppinen pyöränrakastaja pesee aina pyöränsä kuralenkin jälkeen

Viikonloppuun mahtuu vielä pari salia ja lupasin taas lähteä keilaamaan, vaikka käsi Aku Ankalla vannoin, että en sitä enää tee, murr. Meneillään on myös suuri rahkalisuketesti, josta raportoin tarkan rahkatieteellisen analyysin jälkeen!