Normisunnuntai - ostin laivan

Aamulla edessämme oli kiperä valinta, valmistaudummeko lähestyviin tentteihin huomattavan huolella vai lähdemmekö Pälkäneelle huutokauppaan. Reippaiden opiskelijoiden tavoin valitsimme tietenkin huutokaupan ja tenttikirjat jäi kotiin odottamaan parempaa lukuinspiraatiota. Huutokauppa pidettiin Iltasmäen VPK-talolla, joka oli aivan uusi paikka meille. Tuttuun tapaan piha oli täynnä autoja ja paikalle saapuneiden huutajien keski-ikä siellä elämän ehtoopuolella.

Olen huomannut, että meklarilla on suuri merkitys huutokaupan tunnelmaan ja kiinnostavuuteen. Tämän päivän tirehtööri oli hauska veikko ja tunnelma oli taattu. Hintataso oli melko kohtuullinen, arkkuja myytiin melkein niin halvalla, että vähän sydämeen pisti. Älykkäät puhelimet ovat myös huutokaupan kävijän vakiovaruste, yleisen hintatason ehtii nopeasti tsekkaamaan netistä, ennen kuin huutaa kympin porsliinikulhosta satasta. 

Mitään ei tänäänkään lähdetty ostamaan, mutta tyhjin käsin ei kotiin silti palattu. Lauri iski heti silmänsä pankkiirinlamppuun, josta ollaan monet kerrat puhuttu, että tuollainen tulee meille joskus. Lamppu tuli myyntiin heti huutokaupan alkupuolella, kun väki vielä vähän jähmeili ja piti kukkaronnyörejään kireällä. Lauri sai lampun huudettua 34 eurolla. 

Itse bongasin heti erään kustavilaisen kaapin päällä majaa pitävät kaksi pienoismallilaivaa. Suurena merifanina huokailen aina laivojen ja majakoiden perään myös huutokaupoissa. Tänään onni oli myötä ja isompi laivoista ei kiinnostanut kuin yhtä herrasmiestä lisäkseni, yleensä ottajia olisi useampikin. HMS Victory kotiutui meille 28 eurolla. 

 Olen äärettömän tyytyväinen päivän saaliiseen, molemmat ovat pidemmän aikaa suunniteltuja hankintoja, pieniä, mutta näyttäviä. Vähän jäi harmittamaan, etten saanut huudettua ihastuttavaa ompelupöytää yöpöydäksi, mutta vastaava tulee varmasti vielä kohdalle. Nyt vain on enää keksittävä lampulle ja laivalle arvoisensa paikat!