Mattohulluutta

Aloitin tän päivän reippaasti aamulenkillä, jonne lähdin suoraan sängystä. Keräsin kylläkin puoli tuntia peiton alla voimia ennen lähtöä, koska kylmä ja harmaa keli ei napostellut yhtään. Ja kun pääsin ulos, toivoin, että sumusta tulee joku mörkö ja kaappaa mut, ettei tarvis enää juosta. Niin tuskaselta tuntu. Tiedän myös, että aamulenkkini on aikamoista hidasta hölköttelyä, mutta tänään oli todellinen pohjanoteeraus. Joku äijänkäppänä ohitti mut kävellen. Olin aivan hölmistynyt, en edes kehdannu kiristää vauhtia sen verran, että ohittaisin sen. Ja se ei ollut edes ylämäessä, ai että hävetti! Jos se on vaikeeta kestää, että joku ohittaa mut pyöräillessä, niin tämä oli aivan täysin kestämätöntä.:D Kun loppumatkasta vielä joku aamuolutta siemaileva herrasmies huuteli mulle jotain syvällisiä mietelauseita, teki mieli vaan palata peiton alle.

Muhun on iskenyt täysin hallitsematon mattohulluus. Uhosin aikasemmin, että saan virkattua alottamani maton valmiiks. Se todellakin tuli valmiiks, oli pakko lopettaa, kun en enää raaskinut ostaa törkykallista kudetta.

Sen sijaan pakotin Rahkaäijän kanssani Lankamaailmaan shoppailemaan ja poistin sieltä viisi kiloa trikookudetta, vaaleansinistä ja turkoosia. Tuon raidallisen maton kanssa kokosuunnitelmat ovat vähän kunnianhimoisempia, kuin tuossa 94 senttiä halkaisijaltaan olevassa neitsytmatossa. Olen viimeksi virkannut ehkä ala-asteelle ja vaikka aina yllätän jopa itseni näillä askarteluvillityksillä, on tämä mattohulluus todellinen musta hevonen. Yritin eilen katsella kaikkia hienoja virkkausmalleja, mutta ne on aivan liian vaikeita mulle, joten pysyttelen tuossa itse keksimässäni tyylissä vaihtelevalla menestyksellä. Langanvaihdon voisi ehkä opetella, mutta hyvin tuo solmun tekeminenkin on toiminut.:D Voin vain kuvitella, kuinka innoissaan kaikki sukulaiset on joulupaketista löytyvistä riemunkirjavista jättimatoista. Tai jos kyllästyn, niistä tuleekin ehkä pannunalusia. Tai lasinalusia.