Jalkakuritusta

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, kannattaa välillä juosta vähän rappusia. Eilen Pyynikin rappuset kuritti Rahkamuijaa toden teolla. En ymmärrä, kuinka olen joskus pystynyt kirmaamaan ne ylös kymmenen kertaa, olin eilisen seitsemän jälkeen totaalinen ihmisraunio.

Tää on selvästi otettu ennen ensimmäistä settiä, ei muuten noin hymyillyttäis

Loppua ei edes näy

Jo toisen kerran jälkeen tuntui tosi pahalta ja karmeinta melkein on alaspäin kävely. Siksi pyrinkin laskemaan alas kaidetta pitkin.:D muutama turisti ihmetteli meidän touhua suuresti ja kuittasin heille vain "No pain, no gain." Olin oikein ylpeä omasta nokkeluudestani. Kipu keuhkoissa olikin aika huikea viimeisten settien jälkeen, tuntui ettei maailmassa ole tarpeeksi happea mua varten. Melkein jo nyt aika on kullannut muistot ja tiedän, että viikon, parin päästä kohtaamme rappusten kanssa uudelleen. Ehkä seuraavalla kerralla voisi pysytellä Hervannan mäkihyppymäen rappusissa, ne on ihan vauvojen rappuset verrattuna Pyynikkiin.

Eikä se jalkatuska suinkaan siihen loppunut, salipäivien kierto heitti eteeni tälle päivälle jalkatreenin ja kävin sen jo tekemässä, toki melko kevyesti. Pohkeita rankaistiin eilen ihan riittävästi, sen sijaan napsin neljä mukavaa sarjaa suorinjaloin maastavetoa, pari etukyykkyä ja kolme takakyykkyä. Mun usko kyykkäämiseen on vähän palautunut, tekemällä se vaan etenee, ei valittamalla!

Pääosassa Leoko

Tässä oli se osuus, joka kiinnostaa treeni-Rahkamuija-faneja ja nyt alkaa se osuus, joka kiinnostaa mattofaneja (=ei ketään). Mun armas mattoprojekti alkaa tulla tiensä päähän, eli lanka loppuu. 

Joogamatto

Rauhan matoksi nimetty tekele on viimestä kierrosta vaille valmis, paljon pidempään ei into olisi enää pysynyt yllä. Matto painaa kun synti ja kierroksen virkkaaminen vie raivostuttavan kauan. Huomasin, että paras tyyli on levittää matto lattialle tai sängylle ja istua keskelle ja virkata siitä.

Pahinta tässä kuitenkin on että, tajusin meidän kämpän olevan aivan liian sekainen ja usein pölynenkin tuolle ihanaiselle ympyräiselle. Mulle tulee paha mieli, jos se menee likaseks tai peittyy johonkin roinaan (tästä tulikin mieleen, että voisin tehdä postauksen aiheesta "noin sata syytä miksi olen huono vaimo" :D). Jos joku nyt kokeekin voivansa antaa paremman ja siistimmän kodin tuolle joogamatolle, niin voi tulla hakeen pois. 

Kihisen jo innosta päästä alottamaan uutta mattoa, aiheena tällä kertaa synttärilahja kummitytölle. En tiedä, miten mattolahja uppoo 4 v. prinsessalle, mutta teen silti!

p.s. 57 yötä ja sit Kaliforniaan!