Jalkakuritusta

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, kannattaa välillä juosta vähän rappusia. Eilen Pyynikin rappuset kuritti Rahkamuijaa toden teolla. En ymmärrä, kuinka olen joskus pystynyt kirmaamaan ne ylös kymmenen kertaa, olin eilisen seitsemän jälkeen totaalinen ihmisraunio.

Tää on selvästi otettu ennen ensimmäistä settiä, ei muuten noin hymyillyttäis

Loppua ei edes näy

Jo toisen kerran jälkeen tuntui tosi pahalta ja karmeinta melkein on alaspäin kävely. Siksi pyrinkin laskemaan alas kaidetta pitkin.:D muutama turisti ihmetteli meidän touhua suuresti ja kuittasin heille vain "No pain, no gain." Olin oikein ylpeä omasta nokkeluudestani. Kipu keuhkoissa olikin aika huikea viimeisten settien jälkeen, tuntui ettei maailmassa ole tarpeeksi happea mua varten. Melkein jo nyt aika on kullannut muistot ja tiedän, että viikon, parin päästä kohtaamme rappusten kanssa uudelleen. Ehkä seuraavalla kerralla voisi pysytellä Hervannan mäkihyppymäen rappusissa, ne on ihan vauvojen rappuset verrattuna Pyynikkiin.

Eikä se jalkatuska suinkaan siihen loppunut, salipäivien kierto heitti eteeni tälle päivälle jalkatreenin ja kävin sen jo tekemässä, toki melko kevyesti. Pohkeita rankaistiin eilen ihan riittävästi, sen sijaan napsin neljä mukavaa sarjaa suorinjaloin maastavetoa, pari etukyykkyä ja kolme takakyykkyä. Mun usko kyykkäämiseen on vähän palautunut, tekemällä se vaan etenee, ei valittamalla!

Pääosassa Leoko

Tässä oli se osuus, joka kiinnostaa treeni-Rahkamuija-faneja ja nyt alkaa se osuus, joka kiinnostaa mattofaneja (=ei ketään). Mun armas mattoprojekti alkaa tulla tiensä päähän, eli lanka loppuu. 

Joogamatto

Rauhan matoksi nimetty tekele on viimestä kierrosta vaille valmis, paljon pidempään ei into olisi enää pysynyt yllä. Matto painaa kun synti ja kierroksen virkkaaminen vie raivostuttavan kauan. Huomasin, että paras tyyli on levittää matto lattialle tai sängylle ja istua keskelle ja virkata siitä.

Pahinta tässä kuitenkin on että, tajusin meidän kämpän olevan aivan liian sekainen ja usein pölynenkin tuolle ihanaiselle ympyräiselle. Mulle tulee paha mieli, jos se menee likaseks tai peittyy johonkin roinaan (tästä tulikin mieleen, että voisin tehdä postauksen aiheesta "noin sata syytä miksi olen huono vaimo" :D). Jos joku nyt kokeekin voivansa antaa paremman ja siistimmän kodin tuolle joogamatolle, niin voi tulla hakeen pois. 

Kihisen jo innosta päästä alottamaan uutta mattoa, aiheena tällä kertaa synttärilahja kummitytölle. En tiedä, miten mattolahja uppoo 4 v. prinsessalle, mutta teen silti!

p.s. 57 yötä ja sit Kaliforniaan!

Sitä, tätä ja vaaleja

Halpis-Cokis, tuo jalo joulujuoma myös mukana menossa!

Sainkin kun sainkin perjantaina pikkujouluni, töistä tullessa pöydässä oli kinkkua, kylmäsavulohta ja pippurijuustoa. Ens viikolla sitten uuden vuoden juhlat ja seuraavalla pääsiäinen?

Lauantaina oli heti aamusta aivan upea keli ja oli pakko lähteä vähän ulkoiluttamaan Meridoita Suolijärven maisemiin. Vaikka alla oli sileät kesärenkaat, pysyin peräti pystyssä, lunta kun oli ehkä pari senttiä. Pururadalla joku oli kuitenkin jo hiihtänyt...

Talvipyöräilijän hyvät ystävät, "rapuhanskat".

Viikonlopusta on jäänyt käteen myös uskomattoman rääkätty yläkroppa, eilen selkä ja tänään tissit, olkapäät ja ojentajat. Kaksi peräkkäistä salipäivää on aika raskas, vaikka onkin eri lihasryhmät kyseessä, mutta onneksi tänään oli ankaraa tankkausta. Saimme häälahjaksi lahjakortin venäläiseen ravintolaan, Lariin, ja hyvällä halulla mätimme kolmen ruokalajin sunnuntailounaan. Ruoka oli todellakin erilaista, mihin on tottunut, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta Rahkaväki ei tunnetusti nirsoile!
Henkistä ravintoa edusti James Bond, tuo vanha veijari, joka yllätti minut ainakin täysin. En todellakaan ole mikään elokuvaintoilija ja yli kahden tunnin pätkät alkaa pahasti puuduttamaan, mutta Skyfall miellytti!
Poikkesimme myös Hämeenkadun uudessa Partioaitassa ja ostin pitkään himoitsemani Häglöfsin pienen repun. Pyöräillessä mahdollisimman pieni reppu on pop, mutta U-lukon on mahduttava mukaan ja Tight x small -reppu vastas täysin tähän huutoon.

Tällä hetkellä mieltä kiihdyttää pahemman kerran kunnallisvaalit. Rahkaäijä senior on ehdolla Tampereella ja oma isäni Ylöjärvellä. Ääniä on vielä laskematta, mutta Laurin isä taitaa mennä läpi, aikamoista. Vaalit on aivan mahtava ja kutkuttava asia elämässä, ja odotan tätä vaali-illan jatkuvaa Ylen vaalisivujen päivitystä aina monta viikkoa. Vaikka väärät voittaa liian usein.:D

Minua ei vaalit kiinnosta! Ihmisten typerää hömpötystä.

Talven korkkaus

Hola amigos! Kuulin tällä viikolla tuolta Rahkafilms -tuotantoyhtiöstä, että jo ennakkoon kohutun Rahkamuija goes HARDCORE -treenivideon käsikirjoitus on vihdoin valmis, viikonloppuna taitaa olla tiukkaa kuvausta! (Koskahan tää läppä lakkaa olemasta mun mielestä hauska? Ehkä sitten kun se valmis video on laitettava tänne.:D)

Päivät menee vähän liian vauhdikkaasti ja eilen oli taas jalkatreenin aika. Salille lähtö tais enteillä vaikeuksia, koska katkasin avaimen kickbiken lukon sisään. Taitaa olla muutenkin kickbiken aika mennä talviunille, vauhtia potkiessa liukas maa ei oikein rokkaa.
Aloitin treenin lämmittelyiden jälkeen mavella, ajattelin, että kerrankin teen sen oikein huolella, olen tarkkana että takapuoli lähtee riittävän alhaalta ja selkä pysyy täysin ruodussa. Lyhyitä sarjoja melko pienillä painoilla. Vedot tuntui kuitenkin ihmeellisen vaikeilta, heti maastairrotuksessa koko roska kaatoi kovasti oikealle. Kaikki kolme sarjaa oli samaa kuraa ja olin valmis luovuttamaan. Katatoninen tilani vaihtui hyeenamaiseen huutonauruun, kun purin painoja pois, toisella puolella oli 20 kg:n limppu ja vitonen, toisella puolella vitosen sijaan kymppi. Kuinka silmät kiinni pitää olla, että lataa toiselle puolelle viisi kiloa enemmän?
Treeni jatkui vielä kyykyllä, etukyykyllä ja askelkyykyllä. Pohkeet tein vaan siksi, että rimppakintut pelottaa. Joku käy varmaan salilla siks että pelkää ruumiinosiensa paisuvan, mä siks, että pelkään niiden jäävän kitukasvusiksi.

Vaikka tuo talvinen Hervanta suorastaan vaatii hiihtämään Ahvenisjärveä ympäri, en ihan vielä lähde suksiostoksille. Tänään on ihan puhtaasti lepopäivä, viikonlopun salit ja muut koitokset vaatii vähän latausta. Rahkaäijä muuten lupas järjestää mulle tänä iltana pikkujoulut, mitä en usko sekuntiakaan. Saa nähdä millaiset tonttukuorot täällä odottaa, kun tulen töistä. Piparit aurajuustolla kyllä kelpais!

Varsinainen valitusvirsi

Viikonlopusta jäljelle jääneitä tunnelmia kuvaa loistavasti pätkä Mokoman Tästä on hyvä jatkaa -kappaleesta "Valitsin kivun sillä joskus kipukin lakkaa", paitsi ettei tää jalkakipu taida koskaan lakata. Lauantaina oli mave-kyykky-etukyykky-askelkyykky-pohkeet -aiheinen sali ja se ei ihan heti unohdu. Etenkin pakaralihastuska on sitä luokkaa, ettei paljon hymyillytä vieläkään. Eilen tein selkätreenin ja pahinta taisi olla alatalja, kun siinä piti istua, nyyh. Armoitettu aviomieheni erehtyi myös tekemään saman jalkasetin ja ollaan oltu varsinainen valituskuoro yhdessä. Toisaalta mukavaa, kun toinen todella pystyy eläytymään omaan tuskaan. :D

Tälle kuvalle ei ole mitään muuta syytä, kun mun kiva tukka!

Teen nyt tosiaan kolmijakoista neljä kertaa viikossa, joten joka treeni tulee keskimäärin vähän useammin kuin kerran viikossa, mikä sekin tuntuu olevan ihan riittävän usein. Ainakin jaloille. Mutta jos tää persejumi on yhtään verrannollinen lihaskasvun kanssa, tarviin lentokoneessa ehkä kohta kolme istuinta!

Tän kuvan jälkeen toi sammu noin kuus kertaa. Meni varmaan hämilleen, kun otettiin kuva.

Tänään piti olla vuorossa armottomat Pyynikin kivirappuset, mutta edellä mainituista syistä se jäi väliin ja tää ruikutuskerho lähti pitämään kokoustaan Kirskaanniemeen.  Kotona tuntui aivan liioittelulta vetää päälle talvivaatteita, mutta ulos päästessä mitkään lämmikkeet ei ollut liikaa. Nuotiopaikan märät puut osoittivat myös mieltään alkutalvelle, eikä minikokkomme meinannut millään syttyä. Puoli tuntia myöhemmin melkein jo antauduttiin syömään kylmiä nakkeja, mutta ihme kuitenkin tapahtui ja nuotio roihahti edes auttavasti. Missä kaikki eräopassukulaisemme on silloin kuin tarve on suurin? Kuukauden karsinogeenivarastojen täyttymisestä piti huolta käristenakit ja hiiltyneet banaanit, mmm...

Moi oon Anni ja raahaan  Pepsi-pullon metsään,
koska limsakoukkuni on armoton.

Loppupäivä onkin syytä maadottaa sohvalla virkaten kuuma teekuppi vieressä, että palautuminen olisi maksimoitu! Unohtamatta Mokoman uutta levyä, niin hyvä!

Normisunnuntai - ostin laivan

Aamulla edessämme oli kiperä valinta, valmistaudummeko lähestyviin tentteihin huomattavan huolella vai lähdemmekö Pälkäneelle huutokauppaan. Reippaiden opiskelijoiden tavoin valitsimme tietenkin huutokaupan ja tenttikirjat jäi kotiin odottamaan parempaa lukuinspiraatiota. Huutokauppa pidettiin Iltasmäen VPK-talolla, joka oli aivan uusi paikka meille. Tuttuun tapaan piha oli täynnä autoja ja paikalle saapuneiden huutajien keski-ikä siellä elämän ehtoopuolella.

Olen huomannut, että meklarilla on suuri merkitys huutokaupan tunnelmaan ja kiinnostavuuteen. Tämän päivän tirehtööri oli hauska veikko ja tunnelma oli taattu. Hintataso oli melko kohtuullinen, arkkuja myytiin melkein niin halvalla, että vähän sydämeen pisti. Älykkäät puhelimet ovat myös huutokaupan kävijän vakiovaruste, yleisen hintatason ehtii nopeasti tsekkaamaan netistä, ennen kuin huutaa kympin porsliinikulhosta satasta. 

Mitään ei tänäänkään lähdetty ostamaan, mutta tyhjin käsin ei kotiin silti palattu. Lauri iski heti silmänsä pankkiirinlamppuun, josta ollaan monet kerrat puhuttu, että tuollainen tulee meille joskus. Lamppu tuli myyntiin heti huutokaupan alkupuolella, kun väki vielä vähän jähmeili ja piti kukkaronnyörejään kireällä. Lauri sai lampun huudettua 34 eurolla. 

Itse bongasin heti erään kustavilaisen kaapin päällä majaa pitävät kaksi pienoismallilaivaa. Suurena merifanina huokailen aina laivojen ja majakoiden perään myös huutokaupoissa. Tänään onni oli myötä ja isompi laivoista ei kiinnostanut kuin yhtä herrasmiestä lisäkseni, yleensä ottajia olisi useampikin. HMS Victory kotiutui meille 28 eurolla. 

 Olen äärettömän tyytyväinen päivän saaliiseen, molemmat ovat pidemmän aikaa suunniteltuja hankintoja, pieniä, mutta näyttäviä. Vähän jäi harmittamaan, etten saanut huudettua ihastuttavaa ompelupöytää yöpöydäksi, mutta vastaava tulee varmasti vielä kohdalle. Nyt vain on enää keksittävä lampulle ja laivalle arvoisensa paikat!

Kaikkien aikojen treenivideon traileri

Rahkaäijä sai tuossa päivänä eräänä kuninkaallisen ajatuksen, että mehän kuvataan Rahkamuijalle treenivideo! Mutta ei siinä vielä kaikki, tällaiselle suurtuotannollehan on tietenkin kuvattava traileri ja se leikeltiin eilisen salireissun mittavasta kuvausmateriaalista. Kuvaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Rahkaäijä on käsittämättömän innoissaan tästä produktiosta, itse päätähti pienellä varauksella. Olkaa hyvä!

Mattohulluutta

Aloitin tän päivän reippaasti aamulenkillä, jonne lähdin suoraan sängystä. Keräsin kylläkin puoli tuntia peiton alla voimia ennen lähtöä, koska kylmä ja harmaa keli ei napostellut yhtään. Ja kun pääsin ulos, toivoin, että sumusta tulee joku mörkö ja kaappaa mut, ettei tarvis enää juosta. Niin tuskaselta tuntu. Tiedän myös, että aamulenkkini on aikamoista hidasta hölköttelyä, mutta tänään oli todellinen pohjanoteeraus. Joku äijänkäppänä ohitti mut kävellen. Olin aivan hölmistynyt, en edes kehdannu kiristää vauhtia sen verran, että ohittaisin sen. Ja se ei ollut edes ylämäessä, ai että hävetti! Jos se on vaikeeta kestää, että joku ohittaa mut pyöräillessä, niin tämä oli aivan täysin kestämätöntä.:D Kun loppumatkasta vielä joku aamuolutta siemaileva herrasmies huuteli mulle jotain syvällisiä mietelauseita, teki mieli vaan palata peiton alle.

Muhun on iskenyt täysin hallitsematon mattohulluus. Uhosin aikasemmin, että saan virkattua alottamani maton valmiiks. Se todellakin tuli valmiiks, oli pakko lopettaa, kun en enää raaskinut ostaa törkykallista kudetta.

Sen sijaan pakotin Rahkaäijän kanssani Lankamaailmaan shoppailemaan ja poistin sieltä viisi kiloa trikookudetta, vaaleansinistä ja turkoosia. Tuon raidallisen maton kanssa kokosuunnitelmat ovat vähän kunnianhimoisempia, kuin tuossa 94 senttiä halkaisijaltaan olevassa neitsytmatossa. Olen viimeksi virkannut ehkä ala-asteelle ja vaikka aina yllätän jopa itseni näillä askarteluvillityksillä, on tämä mattohulluus todellinen musta hevonen. Yritin eilen katsella kaikkia hienoja virkkausmalleja, mutta ne on aivan liian vaikeita mulle, joten pysyttelen tuossa itse keksimässäni tyylissä vaihtelevalla menestyksellä. Langanvaihdon voisi ehkä opetella, mutta hyvin tuo solmun tekeminenkin on toiminut.:D Voin vain kuvitella, kuinka innoissaan kaikki sukulaiset on joulupaketista löytyvistä riemunkirjavista jättimatoista. Tai jos kyllästyn, niistä tuleekin ehkä pannunalusia. Tai lasinalusia.

Rahkamuija testaa rahkalisukkeet

Koska Rahkamuija on vähän nössö, ei rahkan naamaan lapiointi onnistu ilman lisukkeita (=rahkan maun häivyttäjiä). Testasin muutaman ennestään tutun ja pari uutta rahkalisuketta, ja jotta muiden ei tarvitse kaikkia maistaa, ovat ne alla arvosteltu. Testissä on käytetty Valion pehmeää maitorahkaa. Mukana vain potentiaalisia ehdokkaita, siksi esimerkiksi  nakkikastike ja pesto on jätetty pois testistä.

Ensimmäisenä on varmasti kaikille tuttu mansikkamehukeitto. Perusvarma suoriutuja, joka ei aiheuta intohimoja, mutta ei yökötäkään. Ulkonäkö melko epäkulinaarinen. Helppo ottaa mukaan. Pisteet 3/5

Toinen kisailija on itselleni uusi kokemus, viinirypäleet ja pistaasipähkinät (ostin pähkinöitä noin 300 grammaa, söin vahingossa kaikki, kolme riitti rahkaan). Ulkonäkö on viettelevän eksoottinen ja maku yllättävän raikas ja hyvä. Vaati vähän näpertämistä, kun rypäleistä piti poistaa siemeniä, siitä miinusta (kivettömät rypäleet on ydinjätettä). Suosittelen kokeilemaan! 5/5

(Oi miksi toi hirvee lumiukkomatto ei voi vaan lähtee meidän keittiöstä johonkin?)

Kolmantena ulkonäöllään kauhistuttava mustikkarahka. Pakastemustikat vaatii sulatuksen ja ehkä vähän steviaakin seurakseen. Maku on miellyttävä ja syöminen helppoa, saattaa unohtaa kauhovansa rahkaa. Toimii vielä paremmin, jos lorauttaa sekaan vähän mansikkamehukeittoa, tulee ihan mummin kiisselit mieleen. 4/5

Neljäs kokelas on villi kortti, rahkaa appelsiinilla. Suoraan sanottuna aivan hirvittävää, naama vääntyy irvistykseen, ei peitä rahkan makua ja hirvee hommaa pilkkoa appelsiinit. 1/5, kurjista asioista nauttivalle.

Viidentenä perinteinen ananasrahka. Tätä lapioidessa tuli ihan viime kesä mieleen. Istun Rastila Campingin grillikatoksessa, sataa kaatamalla, Tuska-festarit ihan pilalla, kun Lamb of God peruutti. Suussa pyörii ananasköntti, rahka ei meinaa mennä millään alas. 1/5, piste helppoudesta syödä festariolosuhteissakin.

Kuudes kokelas on itsensä Rahkaäijän valinta. Uunipiimää banaanipedillä on annoksen nimi. Ei peitä rahkan makua, mutta jos tykkää syödä banaaninsa pilkottuna, niin ihan kiva. Tässä käytetty Ehrmann on inhan könttistä. 2/5, pisteet perhesovun vuoksi.

Jotta raw-syömäritkään eivät jäisi täysin osattomiksi, laitan tähän vielä Rahkaäijän vanhan näytteen Millbona-rahkan (joo-o, se Lidlin puolen kilon laastipurkki) nopeussyönnistä. Taitais vaatia vähä mehukeittoo...

Ja nyt sana on täysin vapaa, miten syöt rahkasi? Lisukkeilla vai ilman? Löytyykö muita nopeussyömäreitä? Kerro!

Maastopyöräkuningatar

Tänä syksynä ja kesälläkin varsinainen maastopyöräily on jäänyt melko vähiin viime "kauteen" verrattuna. Eikä ihan vähäpätöisin syy ole vesisade, jota on riittänyt, kuten tiedätte. Niljakkaat juuret on mun pahimpia vihollisia. Tänään Lauri sai houkuteltua mut kuitenkin pienelle ajelulle. Nappasin alleni Laurin pyörän, koska omaani olisi pitäny vaihtaa sekä renkaat että polkimet. Taas yksi syy listalle "miksi ostaa kunnon täysjousitettu maastopyörä".

Rahkaäijä on perheemme virallinen maastopyöräkordinaattori, joka suunnittelee reitit ja mää vaan ajan perässä. Joskus se on ihan hyvä diili, mutta tänään vähän otti aivoon (kuten voi kuvasta huomata) kun toinen ajaa tuhatta ja sataa edellä pomppulinnaa muistuttavalla pyörällään ja ite yritän pysyä jotenkin edes perässä.

"Tuolla se jo menee, en ikinä saa sitä kiinni..."

Omasta ajosta huomas todellakin, että metsäpyöräily on jäänyt vähemmälle, hommaan joutui keskittyyn ihan kympillä ja silti ei vaan sujunut. Tämä on siitä jännä laji, että kun kiskoo johonkin minijoulukuuseen jumiin jäänyttä pyörää irti, nousee esiin aivan ennenkokemattomia turhautumisen ja raivon tunteita. Mutta toisaalta siellä metsässä on tullut tosi monta huikeeta onnistumisen elämystä, kun on uskaltanut antaa vaan mennä.

Maastopyöräilyssä on ainakin omalla kohdallani paljon kyse uskalluksesta. Vaatii rohkeutta ensinnäkin lähteä sinne metsään ja selvitä siellä kaatumatta (tai lähinnä olla pelkäämättä sitä kaatumista). Tarvitsisinkin paljon maastopyöräilykanttia lisää, mutta sitä ei taida tulla kuin ajamalla. Sen lisäksi, että haluaisin olla mahtava voimanostaja ja piinkova maantietykki, haluaisin olla myös maailman paras alamäkiajaja, se nyt on vaan siistin näköstä. Paitsi, että maastopyöräilyssä pahinta on alamäet ja kovaa ajaminen pelottaa, eli en olisi kovin vakuuttava siinä lajissa.:D pahimmat kohtaamiseni maapallon kanssa ovakin peräisin laskettelurinne + maastopyörä -komboista. Hervannan alppiurheilukeskuksessahan voi ajaa näin lumettomaan aikaan pyörällä mäkee alas, mutta mä pysyn kaukana sieltä!

Oikeaoppinen pyöränrakastaja pesee aina pyöränsä kuralenkin jälkeen

Viikonloppuun mahtuu vielä pari salia ja lupasin taas lähteä keilaamaan, vaikka käsi Aku Ankalla vannoin, että en sitä enää tee, murr. Meneillään on myös suuri rahkalisuketesti, josta raportoin tarkan rahkatieteellisen analyysin jälkeen!

Selkätreeniä ja gekkoja

Olis melko näppärää, jos Hulluilla Päivillä olis myynnissä lisätunteja vuorokauteen, mulle kelpais! Lisätunnit varmaan levyttäisin vaan sohvalla, että ei sittenkään.
Totesin, että on (taas) aika vaihtaa saliohjelmaa.:D Nyt koitetaan uudestaan sitä kolmijakoista ja alotin tänään selkätreenillä. Alkuun tein muutaman lämppäsetin leukoja, sitten kolme settiä ylätaljaa, pari alataljaa, kolme polvenpäältä vetoo ja kaks kulmasoutua. Huh huh, kuulostaa hirveen läkähdyttävältä näin kirjotettuna, mutta ei käytännössä tuottanut ongelmia. Paitsi polvenpäältä veto oli pitkästä aikaa tehtynä tosi hooceen tuntuinen. Lisäks tein hauikset ja vatsat. Parasta päivän treenissä on, että se on jo tehty!

 Olin tosi tyytyväinen treenin sujumiseen ja omaan virkeyteen. Alkuviikko meni vähän pilalle muutaman tosi huonosti nukutun yön takia ja osaan taas arvostaa ihania yhdeksän tunnin yöuniani. Olen aina ollut säännöllisen vuorokausirytmin ystävä ja melkein mistä vaan muusta voin tinkiä, mutta en yöunista. Siksi olinkin aivan ihmisraunio, kun kahtena yönä unet jäivät muutamaan tuntiin. Olin jo aivan varma, että kyseessä on vähintään krooninen unettomuus, mutta viime yö onneksi osoitti pelon aiheettomaksi. :D
En muuten äkkiä keksi mitään niin tyhmää kun lippis päässä treenaminen. Oikeesti, sattuu aivoon! Paitsi yksi poikkeus on. Jos sali sattuu sijaitsemaan Muscle Beachilla, lippis on hyväksyttävä. Yksi meidän Kalifornian reissun odotetuimmista kohteista onkin tuo eeppinen lihasranta!

Otan tämän vaimoilun nyt ihan tosissaan ja alkuviikosta sain päähänpinttymän, että haluan virkata pyöreän maton. Tätä se on, kun on töissä Tiimarissa, jatkuvasti keksii uusia villityksiä, jotka kuitenkin yleensä loppuu melko äkkiä. Mutta matontekele tulee valmiiks, sen päätin!

Rahkamuijan oikeaoppinen treenin valmistautuminen, silmukkaa syntyy!

Yksi meidän liskoistakin suvaitsi näyttäytyä pitkästä aikaa, ja sitä ei oikeasti tapahdu usein päiväsaikaan, niin hetki oli ikuistettava.

Sylvi päiväkävelyllä

"Pistä se kamera pois tai puren!"

Urkki, Anita ja Sylvi on ohutvarvasgekkoja ja parhaiten niitten kanssa vois seurustella öisin, mutta kuten aiemmin sanottu, itse nukun silloin. Nuo gekkoset on kyllä aivan mahtavia ja helppoja perheenjäseniä, samaa en kyllä sanoisi näiden kavereiden ruokaeläimistä, jauhomatoja ja kenttäsirkkoja, yöök!

Viikon tähtihetket

Tein tänään pahan virheen ja menin heti aamusta salille. Treeni oli yksi iso farssi, eniten sen takia, että eilisen salin jäljiltä alaselkäni oli aivan tuhoutunut ja se mave-selkäpäivähän oli vasta tänään... En tiedä, mitä ihmettä olen eilen touhunnut, mutta selkäjumi on massiivinen. Vähän sain kuitenkin tehtyä suorin jaloin mavea, eli seuraavat pari päivää vingun takareisikipuja. Kipu on ikuista.
En halua enää muistella tuskanhetkiäni salilla, sen sijaan mielummin muistelen tämän viikon parhaita saavutuksia ja jaan ne myös teidän, kymmenen (!) lukijani kanssa.:))

• Maanantaina sain heti aamusta huippuhyvältä kuulostavan idean. Juoksen iltapäivän luennolle, se ei ole kuin yhdeksän kilometriä! Kun kerran oli päätetty, se oli pakko tehdä. Ei muuten paha, mutta koko matkan satoi vettä, lähdin liian myöhään ja jouduin juokseen ikävän kovaa ja vähän tais mainio idea harmittaa. Mutta se oli henkinen voitto, lokakuukaan ei Rahkamuijaa nujerra!
• Viikon puolivälissä sain trikooavautumiseeni VIISI kommenttia ja olin aivan häkeltynyt!
• Loppuviikosta runttasin salilla pyntypunnerrusta 15 kilon dumppeleilla kymmenen toistoo. Huhhuh, en taida enää edes sylkäistäkään kevyempiin päin. Olin hyvä!
• Rankasta suorituksesta palautuminen vaati rankat eväät, söin varmaan kilon ribsejä. Alkuvuodesta en tosiaan syönyt mitään, mikä kävelee. Noh, ei se possu enää siinä mun lautasella kävelly...
• Tein elämäni ensimmäisen Tupperware-ostoksen. Mun huippuhyvä silppuri antaa karua kyytiä sipuleille, yrteille, pähkinöille, ihan mille vaan! (Niin varmaan? Jotenkin se 45 euron hankinta täytyy itelle ja etenkin Laurille perustella.)

Olispa olemassa 5D-kuvaominaisuus, viides ulottuvuus olis tietenkin tuoksu!

Sori, siitä ilmiömäisestä pystypunnerruksesta ei oo kuvia,
mutta barbaari-Anni sen korvatkoon.

Nyt tuli kyllä hyvä mieli, kuinka hienosti olen tästäkin viikosta selvinnyt. Pienet (huippu)hetket tekee arjesta kivaa!

Esittelyssä Kickbike

Huomasin, että yksi kiva asia on jäänyt ihan paitsioon blogissani ja se on kickbike!

Oranssi maastoutuu kivasti tuonne ruskapuskaan

 Potkupyörä-villitykseni sai alkunsa kaukaa menneisyydessä. Eräällä perhelomalla noin 10 v. Anni kokeili kickbikea ja se oli aivan ihanaa ja rakkautta ensikokeilulla! Olisin myös halunnut ihan tavallisen potkulaudan, mutta sellasella ei olis tehny mitään maalla hiekkateillä, vaikka suunnitelin, että potkuttelu onnistuisi hyvin mummulan isossa autotallissa. No, en saanut. Mutta onneksi Rahkaäijä osti mulle potkulaudan synttärilahjaksi muutama vuosi sitten!

Potkulauta palveli hyvin yhden kesän (joo-o, menin sillä ihan oikeesti töihin). Kun potkulauta sitten antautui laakerit solmussa kaikkensa antaneesa, oli uuden askeleen vuoro. Tein kauan harkitun investoinnin viime keväänä internetin ihmeellisestä maailmasta ja muutaman päivän päästä Postissa odottikin ihan jättimäinen paketti.

 Potkuttelen Kikalla töihin ja salille. Salilta kotiin potkuttelu on kuitenkin yhtä piinaa jalkatreenien jälkeen. Pidempiä matkoja en juurikaan sillä ole taittanut, vaikka taannoin näin jonkun potkivan Pirkan pyöräilyn kickbikella. Matkan taittaminen on melkoisen työlästä hommaa, etureidet ja pakaralihakset ottaa hyvin hittiä. Potkujalan vaihtaminen on myös ehtottaman tärkeää, muuten saa selkänsä todella jumiin.

Kello täydentää tyylin!

Kickbike herättää aina huomiota, liikkui sillä missä tahansa. Viimeksi tällä viikolla joukko hervantalaisia isäntiä tuli ihmettelemään "jättipotkulautaa". Olen itsekin nähnyt kickbikeja vain muutamia ja ihmettelenkin, miksei tämä ihana, lystikäs ja helppo kulkupeli ole koko kansan suuressa suosiossa.
Kickbikeja on saatavilla useita erilaisia malleja, jopa etujousituksella, eri käyttöihin Omani sopii asfalttiteiden  lisäksi melko tasaiselle hiekkatielle, mitä hankalampi maasto, sen hitaampaa ja työläämpaa potkuttelu on.
Kickbike täydentää mainiosti kulkupelirepertuaaria, maastopyörällä tai maantiepyörällä ei jaksa lähteä lähikauppaan, mutta siihen Kikka on täydellinen. Ainoa miinus on, että yhdellä kädellä ajaminen on äärimmäisen hankalaa!

Liian kireet trikoot

Olin tänään lähdössä salille ja huomasin, että kaikki potentiaaliset salihousut on a) pyykissä b) kuivumassa c) hukassa ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi juoksutrikoot. Noh, laitoin ne ja heti alko hävettään. Miks? Oon aina tykännyt paljon mun pitkistä jaloista, jotka on hyvin palvellut juoksu- ja pyöräilyhommissa. Juoksulenkille mieluiten pistänkin juoksutrikoot. Rikon kuitenkin jotain omaa käyttäytymiskoodistoani, jos menen liian kireissä trikoissa salille. Kyse on siitä, etten ole mielestäni uskottava persettä nuolevissa jumppapöksyissä. Mielessäni tiukat salipöksyt yhdistyy 1x400 reidenloitontaja -ohjelmaa noudattavaan tällättyyn tyttöseen, joka lukee sitä kirottua FITiä kun raamattua. Lisäksi olen valitettavasti sitä mieltä, että reidenloitontaja - ja lähentäjä on yksi syy siihen, miks jotkut pitää naissukupuolta paikoin vähän vähempiarvoisena (anonyymiarmeija vois tästä vähän aktivoitua..:D). En suinkaan väitä, että se Fitnesstukun t-paidassa seitsemää eri hauiskääntösorttia tekevä lippatukka-tribaalitatskajäbäkään kovasti nostaa miessukupuolta jalustalle. Mutta hauiskääntö nyt vaan sattuu oleen kaikille enemmän fine, kun loputon reidenloitonnus.
Pelkään, että salisuoritukseni latistuu täysin yksiulotteiseksi akkamaiseksi hinkkaamiseksi, jos jalassa on kisakireet pöksyt.  Eh, mitenköhän perussaliunivormu harmaat kollarit ja mustanpuhuva bändipaita muuttaa tilannetta? Ei mitenkään, mutta mulle tulee parempi mieli.

Taas yks tyhjä maapähkinävoipurkki, tällä se takapuoli kasvaa!

Juuri lukemassani Naisten hyvinvointivaltio- kirjassa oli sukupuolijärjestelmän periaatteista ja toinen näistä periaatteista  on hierarkia, mieheys on arvokas perusmalli, johon verrattuna nainen on vajaa. Siksi on sallittua, että nainen tavoittelee miehisiksi koettuja piirteitä (iso haba), kun taas miehen ei ole hyväksyttyä tavoitella naismaisia piirteitä. Syyllistyn siis juuri tähän hierarkian ylläpitoon, en anna naisten olla naismaisia kireissä trikoissa, vaan tavoittelen jotakin miehistä ja kovaa. Mutta kenenkä silmissä?
Kun kyykkään, näen peilistä, kuinka joku uros tsiikailee ylösalas heiluvaa pyllyäni kireissä trikoissa. Sama toistuu ne löysät kollarit jalassa, nehän on melkein houkuttelevammat, jää jotain arvailujen varaankin. Kyse ei siis ole siitä, että joku satunnainen uros tuijottaa himokkaasti, anteeksi miehet, tuijottaa se joka tapauksessa, oli housut ja perse millaiset tahansa. Ja ei niitä miehiä oikeesti kiinnosta, tekeekö joku satunnainen tytteli hauista 3 vai 12 kilolla, että se siitä muusta uskottavuudesta.

NE trikoot

Kyse onkin niistä muista naisista, en kestä, jos olen samaa joukkoa, kun ne muut trikootytöt. En halua olla sitä joukkoa, joka zumbaa puolella teholla ja luulee combatia todelliseks nyrkkeilyks ja vapaita painoja vain miesten jutuiks. Kyse ei ole siitä, että häpeäisin olla nainen tai haluaisin olla mies, vaan haluaisin olla nainen, joka saa kunnioitusta tekemisensä ja saavutustensa kautta, ei perseensä (ei ku joo, onhan se persekin saavutus). Ja varmaan jokainen muikkeli tsiikaa muiden salilla olevian naisten kropat tehdäkseen pikavertailun, onko oma paremmassa vai kehnommassa kunnossa. Ja kuten kaikki tiedämme, nainen on pahin susi naiselle. Tiedän, että monet hoitaa sosiaalisia suhteitaan salilla ja lähtee sinne näyttäytyyn, mutta itse hoidan tuon näyttäytymispuolen, jossakin missä en ole hiestä läpimärkä ja haiseva.
Kunnioitan oikeesti niitä kaikkia, jotka liikkuu ja jotka saa aikaseks lähdettyä sinne salille ja olen monta kertaa nähnyt, kuinka tosi siistissä kunnossa oleva nainen treenaa kowaa trikoissa. Mutta se ei ollut siinä reidenlähentäjässä.
Päivän sali oli hyvä ja uuvuttava, mutta ei ilmeisesti ihan tarpeeks, kun oli vielä energiaa tällaseen avautumiseen.:D
Treenaatko trikoissa? Onko Rahkamuijalla naurettavat mielipiteet? Hapottaako reidenloitontaja? Kerro!