Torstain terävimmät

Kohta Rahkamuija varmaan muuttuu Merida-muijaksi, koska olen nyt niin pyöräilyn pauloissa. Voisin pyöräillä ihan koko ajan ja joka paikkaan. Ainoa, mutta paras anoppini lahjoitti lukkopoljinkenkänsä mulle kannustavina saatesanoinaan, että kuinka koko ajan on polvet mustelmilla, kun lukot on niin hankalat käyttää. Innostuin tästä kovin ja pitkän (henkisen) taistelun jälkeen eilen Rituun vaihdettiin lukkopolkimet ja eikun baanalle! Koska odotukset onnistumisesta oli täysin nollassa, lukkopolkimien käyttö ylitti kaikki odotukset. Pysyin pystyssä ja pyörä lensi entistä vauhdikkaammin eteenpäin Hervannan illassa.

"Huuuuiiiiiiii!"

Nyt viikon kokemuksella maantiepyörällä ajo on melko erilaista kuin maastapyörällä. Alkuun maantietsykkeli tuntui todella huteralta ja yhdellä kädellä ajaminen oli jo melkein itsetuhoisan näköistä. Maastopyörässäni on levyjarrut, jotka pysäyttävät pyörän kuin seinään tarpeen tullen, joten Ritun vannejarrut tuntuvat tosi jähmeiltä ja huonosti jarruttavilta. Mutta kunhan tästä vauhtiin päästään, jarruja ei varmaan enää tarvitakaan...

Pyöräilyvarustukseni tarvitsee ehdotonta päivitystä, maastokypärähän ei ollenkaan käy maantieajeluihin, samoin Bilteman crossihanskat on vähän turnoff. Ajattelin oikein repäistä ja tilata ehkä DealExtremestä pyöräilykuteet, hintaa tälle panostukselle tulee ehkä noin parikymmentä euroa.
Taas kerran myös lempivaatekauppani eli Lidl yllätti iloisesti ja rynnistin kyynerpäätaktiikalla apajille heti aamusta ja poistin perin tyylikkäät juoksu/pyöräilyhousut ja teknisen paidan. Joo, naurakaa vaan, mutta Lidlin urheiluvaatteista löytyy aitoja helmiä. Ja halpaakin on!

Päivän asu. Vaatteet Lidlistä ja kurkipotku kuvaajaa kohti.
Kuten tarkkasilmäinen voi huomata, pyörä majailee olohuoneessa, toinen ruokapöydän takana.

Tälle tyylikkäälle ja uskottavalle urheiluvarustukselle tuli hintaa 17,98 € ja olen todella tyytyväinen. Syy, miksi en vanno parempien (=kalliimpien) lenkkikuteiden nimeen, on se, että en vain yksinkertaisesti henno käyttää kalliita vaatteita, kun möyrin tuolla mudassa pyörällä. Pelkään, että ne menee pilalle, vaikka käyttöönhän ne on tarkoitettu.
Vaihdoin saliohjelmaa taas kerran, kun kolmijakoinen tuntui tosi nihkeältä ja viikon rytmittäminen oli hankalaa, kun koko ajan oli joku paikka aivan mäsänä. Kaksijakoinen on lempparini ja siihen taas palasin ja nyt reeni tuntuu kulkevan mainiosti, mutta siitä lisää tuonnempana! Asunnossamme leijailee juuri aivan ihana pastakastikkeen tuoksu ja se onkin lupaus tulevasta ähkystä. Sen voimalla todellakin jaksaa reenata!