Rahkamuija ja maastaveto

Minulla ja maastavedolla on erikoinen suhde, joskus meillä menee tosi hyvin, mutta toisinaan synkät pilvet varjostavat suhdettamme. Tämä on avoin ja kaunistelematon tilitys tästä erikoislaatuisesta suhteesta.
Ensimmäisen kerran kohtasin maastavedon (tuttujen kesken mave vaan), kun Lauri löi käsipainot eteen ja käski nostella. Mitä siihen sanoi Anni? "Vähän tää on tyhmää ja inhottavan tuntusta, en pidä. Ei enää ikinä uudestaan." Jälkeenpäin aatellen tyhmäähän se olikin käsipainoilla. Jatkoin maveuraani oikein tangon ja levypainojen kanssa viime syksynä, kun TTY:n äijäsalin ovet avautuivat minullekin. Alussa oli tietysti aikas nihkeetä ja vaikeeta, mutta uudenvuoden aattona nostin helpon 100 kiloa ja silloin ehkä silmäni aukesivat, että hei, tämähän on hauskaa ja en lopeta tätä, vaikka en ihan osaa. Keväällä nappasin 110 kg, muistaakseni vielä jonkun pyörälenkin jälkeen, ja sen koommin en ole uskaltanut kokeilla, vaikka sarjapainot on kasvanut ja tekniikka varmasti parantunut. Tänä kesänä oon saanut jopa jalat puuhaan mukaan, ettei selkä tee kaikkea työtä, auts... En halua edes ajatella tuon ekan satasen tekniikkaa, siinä on varmasti katsojienkin välilevyt lennähtäneet seinään. Sen jälkeen yritin myös harjotella vetoremmien käyttöä, mutta en saanut ikinä niitä sopivan kireelle. Erään kerran eräs nimeltä mainitsematon tositosikova kisanostaja mutisi touhuani katsellessaan, ettei kukaan alle 300 kiloa nostava tarvitse remmejä ja totesin, et antaa olla. Nykyään käytän mankkua ja ristiotetta, otepuolia vaihdellen, ettei tuu epätasakokosia epäkkäitä, hehe.

Vastaote ja asento luokkaa älä kokeile kotona...

Salitreenit, jotka sisältävät maastavetoa, alkavat aina sillä, koska tarviin ihan kaiken käytettävissä olevan energian, raivon ja latauksen siihen. Tiedän, että esimerkiksi tässä kaksijakoisessa pystyn hyvin treenaamaan selän vasta maven jälkeen, mutta toisinpäin vois olla fiilis jo liian väsynyt. Mikään ei voi myöskään pilata treenipäivää yhtä tehokkaasti kun huono mavetreeni. Esimerkiksi taannoin lattiaan jäänyt 90 kg murskasi päivän hyvän meiningin täysin. Vaikutus on myös päinvastainen, onnistuneen treenin jälkeen leuhkuudella ei ole rajaa. Ja voin kertoa, että pääni saattoi hieman täyttyä keltaisesta nesteestä joitakin viikkoja sitten kun aikuinen mies kehaisi mun maverautoja vakuuttaviksi.

Minkä takia maastaveto kiihottaa ja kiehuttaa mieltäni? Miksei yhtään kyykky tai penkki? Oon ihan kaikessa suurien linjojen ystävä, en pidä pienestä näperryksestä ja tämä koskee myös salitreenejä. Joku voikin ehkä arvata, ettei esim. takaolkapäitten  treenaminen paljon maistu. Rahkaäijä osasi salikoukutuksen heti alusta ja ensimmäinen ohjelmani olikin Arskan GoldenSix, isoja perusliikkeitä, siitä se lähti.

Aloitin kyykyn tekemisen vasta alkuvuodesta ja siinä on vielä paljon sisäistettävää ja penkki, se nyt ei vaan oo varmaan mua varten. Seliseli. Mielestäni on kuitenkin epäillyttävää panostaa rintatreeniin kohtuuttomasti. Kyllähän naisella iso ja tiukka perse on paljon siistimpi kun vakuuttava rintakehä, onhan siellä jo tissit.:D Ja aina kun huudellaan sitä kaveriporukan salilla kävijää johonkin voimanponnistukseen, on suoritus varmasti lähempänä maastavetoa kuin punnerrusta tai vaikkapa reidenlähennystä. Onhan se nyt siistiä olla voimakas!

Maastaveto on myös opettanut mulle (toivottavasti) jotain keskittymisestä, päin helvettiähän se menee jos ei oikeesti keskitä koko fokustaan siihen, mitä on tekemässä. Joskus tietysti on päiviä, ettei kovakaan keskittyminen auta.
Mun mielestä on myös siistiä, kuinka kovaa hommaa maastaveto on. Siinä tulee hiki, joutuu irvisteleen ja nostaan painavia asioita puoliväkisin ja jälkeenpäin on paha olo. Eikös kuulostakin mukavalta? Muutenkin jalkatreenit palkitsee raskaudellaan, kovan treenin jälkeen voi tyytyväisenä todeta, että tähän ei pysty kun kovat muijat. Ja parasta siinä on, että tarmokaalla työllä kaikista muijista voi tulla kovia muijia. Kovia nostoja!

Loppukevennyksenä vielä sunnuntaina lehdessä ollut hienohko maveotos.

Deadlift love story. Siistein hääkuva ikinä? No todellakin!