Pölinäpostaus

Päiväni on ollut haasteiden sävyttämä, mm. astianpesukone poltti kolme sulaketta peräkkäin. Niitä muita haasteita ei sitten tainnut ollakaan, eli mainio päivä! Kaiken "tenttiin lukemisen" lisäksi poikkesin salilla tekemässä kyykky-penkki -treenin (sisälsi se lisäks kaikkee pikku näppäilyä, kuten olkapäät) ja salilla on remontti ja se raivostuttaa, ahdasta ja esteettisesti ikävää. Etureidet oli pakko tuhota puhtaasti kyykyllä, kun prässi ja muut jalkavehkeet on piilotettu remontin ajaksi johonkin. Mutta ilmeisesti onnistuin siinä kohtuullisesti.
Salin jälkeen fillaroin vielä luennolle. Pyöräily todellakin maistuu tällä hetkellä. Vaihdoin (joojoo, kato ku mää ne ite vaihdoin, Lauri vaihto) maastopyöräänkin lukkopolkimet ja koulumatkat taittuu vieläkin vauhdikkaammin. Pyrin pitämään niin sanotun työmatkatemmon, joka siis tarkoittaa sitä, että hinnalla millä hyvänsä kaikkien muiden pyöräilijöiden ohi. Rauhallinen dippadappa-ajelu ei multa onnistu. Lisäks en salli sitä, että joku muu ohittaa mut pyörällä (mopoauto on ok). Jokainen ohittaja julistaa tietämättään pienimuotoisen sodan, ja alkaa hirveä repiminen, että pysyisin perässä. Fiksua, eikö?
Tänään kylläkin meinasin kompastua omaan vauhtinokkeluuteni, kun poljin raivokkaasti seisaallaan jonkun muorin ohi ja vaihde ei ollutkaan paikallaan. Ilman lukkopolkimia olisin lentänyt kaaressa katuun ja huomenna Tiimarissa olis tehty ennennäkemättömät Halloween-ennakkomyynnit, kun myyjä naama olisi ollut omasta takaa teeman mukainen.

Pyöräily oli kivaa viime keväänäkin, vielä noin inspiroivassa sinivuokkojen
täyttämässä maisemassa!

Ainoa paha turn-off Hervannassa asumisessa on (jotkut sivistymättömät keskustahipsterit saattais keksiä muitakin miinuksia), että kotiin on aina ylämäki. Tänään parin kilometrin näännytysmäki kului rattoisasti, kun harjoittelin ilman käsiä ajamista. Vielä en myönnä osaavani.

Päivällä kokkailtiin perunamuusia ja herkkupaistia. Herkusta en nyt niin tiedä, mutta paistia kuitenkin. Perunamuusi ei varsinainen kuulu top3-lemppareihini, ei edes perunaruuissa, mutta menee paremman puutteessa alas. Nykyään olen melko tarkka siitä, että syön ainakin arkisin kaksi "kunnon" ruokaa päivän aikana, ei se kolmaskaan varsinanen virhe ole.:D ja tässä kahden hengen syöppötaloudessa ruokaa kuluu, niin kikkailu on turhaa, kallista ja aikaa vievää, siksi esimerkiksi perunamuusi on helppo lisäke ja sopii monen kanssa. Ja ylihuomenna siitä tekee nopeesti perunarieskaa!

Suurimman osan tilasta tossa mun oppikirjojen mukaisessa lautasmallissa vie kermaviilidippi. Ihan vaan sen takia, että voisin aina dipata aivan kaiken mitä syön. Menee perunamuusikin paremmin alas sen kanssa, varsinkin sellainen kökköinen.
Voin ihan rehellisesti tunnustaa, että luitte (jos ikinä pääsitte tänne asti) maailman turhimman blogipostauksen, mutta turhallekin pölinälle on varmaan bittiavaruudessa tilaa!