Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa!

Paljon on ehtinyt tapahtumaan edellisen postauksen jälkeen ja se oli vasta eilen. Ei mitään kovin dramaattista, mutta pieniä ja ihan hulluja juttuja!

Eilinen iltapäivä ja alkuilta meni lapsekkaaseen tohkeiluun (siitä lisää kohta) ja salille päästiin vasta seitsemän aikoihin. Edellisestä salitreenistä oli viittä vaille sata vuotta (no ainakin yli neljä vuorokautta) ja ihan piti treenivihosta tarkistaa, että mikä on päivän epistola. Penaa ja haukkaa! Penkissä irtosi oikein kivasti voimasarjat ja niiden jälkeen tarkotuksena oli pumppailla vielä näännyttävä 5x10.

Sarjat loppuun vaikka väkisin!

Vekslasin painojen kanssa, kympit telineeseen ja vitoset tankoon. Toista vitosen kiekkoa laittaessa ote herpaantui ja limppu lähti uhkaavasti syöksymään kohti maapallon pintaa vetovoiman houkuttelemana. Eihän salin lattia paljon yhdestä minikiekosta kärsi, isot pojat paiskoo joka päivä lattiaan paljon suurempiakin punnuksia. Mutta kun mun pikkuvarvas sattui olemaan tulilinjalla. Ensin sattui ihan vähän ja ajattelin, ettei kova muija tämmösistä hetkahda, en jaksa ottaa kenkää pois ja katsoa miten kävi.

Otin vielä Rahkaäijän maastavedon videolle, ennen kuin oli pakko kiskoa Vibrami pois jalasta ja kurkata, millasta jälkeä tuli. Aika murheellinen näky siellä odotti. Varpaan ympärys oli jo ehtinyt vaihtaa väriä punamustaksi ja turvotus nousi kovaa vauhtia. Kylmäpussia varpaalle ja hetken ihmeteltyäni tein penkkisarjat loppuun ja vielä muutamat leuanvedot päälle, mutta sitten teki mieli lähteä vaan kotiin.

Oli vähän rankka reeni

Siinä kaikessa varvashässäkässä unohdettiin kamera HH-Gymin eteiseen kenkätelineeseen ja vasta illalla havahduttiin etsimään sitä. Rahkaäijä oli aivan varma, että kamera on salilla, vaikka kovasti yritin inttää vastaan. Sieltä kenkätelineestä se sitten löytyi puoli yksitoista illalla. Luottamus kesäsaliamme kohtaan kasvoi entisestään. Kalliimman puoleinen pokkari ei häviä mihinkään, vaikka sen jättää kolmeksi tunniksi salin eteiseen, josta kuka tahansa treenaaja voi sen poimia matkaansa.

Rahkaäijä tilasi Roselta uuden satulatolpan ja jotain muutakin kamaa, niin lähettivät kaupan päälle megakivan rahkakulhon. Rahkamuija likes!

Tänään katsoin parhaimmaksi mennä varvaslääkäriin ja tohtorisetä oli sitä mieltä, että koipi pitäisi kuvata. Niinpä varpaat pääsivät poseeraamaan röntgeniin ja kuvista näkyi, että pikkuvarvas on murtunut. Loppuviikon olen (taas) saikulla ja konkkailen edestakaisin kepeillä ja ilman.

Pakko sanoa, että lääkärireissu sujui tosi hienosti. 1,5 tunnin sisällä kävin lääkärissä Hervannassa, röntgenissä Hatanpäällä ja sain vielä diagnoosinkin. Ei todellakaan mitään nillittämistä julkisen terveydenhuollon surkeudesta, päinvastoin!

Onneks se oli vaan vitosen kiekko!

Eikä siinä vielä tosiaan kaikki, sitten siihen tohkeilun aiheeseen. Kumpikaan ei ole päässyt lainkaan yli viime postauksessa väläyttämästäni Ratareisi-ideasta. Meillä on yhteinen sanonta, että tehdään asioita "kännissä ja läpällä", eli ei todellakaan tosissaan, vaan ihan kokeilumielessä ja ilman paineita onnistumisesta. Eilen sitten vilkuiltiin ihan kännissä ja läpällä eri ratojen varauskalentereita ensi kesälle. Käytännössä joka ikinen viikonloppun vapusta syyskuuhuun asti ovat jo varattuja kaikilla radoilla. Alastarolla ainoa vapaa viikonloppu oli juhannus, mutta silloin rata oli merkitty suljetuksi. Rahkaäijä epäili, että rata saattaa olla suljettu melusyistä (juhannusrauhaa mökkiläiselle yms., ei pärinää radalla) eikä vain lomien takia. Pohdinta johti siihen, että pistettiin sähköpostilla ihan kännissä ja läpällä kyselyä radan vuokraajalle, että voisiko juhannuksena päästä radalle ajamaan polkupyörillä, jos saadaan aikaiseksi jonkin sortin pyöräilytapahtuma. Mitä vastaa vuokraaja? Se on tosi hyvä idea! 

Myöntävän vastauksen jälkeen oli pakko ruveta pyörittelemään ajatusta jo vähän vakavamminkin, kuin vain kännissä ja läpällä. Rahkaäijä perusti eilen Fillarifoorumilla keskustelun aiheesta ja sinne onkin joitakin ajatuksia jo tapahtumasta tullut (ja lisää saa heittää!). Vähän on nihkeilyä ilmassa, juhannus on kuulemma huono aika ja Alastaro liian tasainen. Mutta siitä huolimatta tässä olisi nyt loistava mahdollisuus järjestää Suomessa ennennäkemätön tapahtuma. Ja mitäs jos tekisit juhannuksena välillä jotain muuta, kun menisit sinne äitin tädin serkun mökille, missä on tarjolla vaan hiekkasia lettuja ja huonoo haitarimusiikkia? Ja jos homma on haitarimusiikista kiinni, eiköhän me Spotifysta sellastakin löydetä varikkoviihdykkeeksi.

Kuten arvata saattaa, Rahkaäijän oli pakko väsätä jo pieni video aiheesta!

Nyt ollaan siinä pisteessä, että jos vuokra saadaan neuvoteltua järjelliseen tasoon (mikä on täysin mahdollista, koska muuten rata olisi tyhjillään), jonkinlainen pyöräilytapahtuma pidetään juhannuspäivänä 2014 Alastaron moottoriradalla. Jos kukaan ei oikein tunnu innostuvan, eikä saada järjestelyihin apua, tulee tapahtumasta sitten vähän pienemmän porukan karkelot, mutta korostan, että tässä on mahdollisuus vaikka minkälaiseen spektaakkeliin, jos idea ottaa tuulta alleen. Mutta mää ainakin haluan ajaa ihan sikana yhden vuorokauden!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 359