Vinksin vonksin, maastavetoa!

Pieni leikkimielinen kilpailu piristää aina. Tällä viikolla 5/3/1 -ohjelmassa on niin sanottu kolmos-viikko. Kolme sarjaa kolmosia ja raudat kasvaa joka sarjalla. Viimeisellä voi tietysti tehdä niin monta kuin menee. Rahkaäijälla oli kyykkypäivä ja viimeisessä sarjassa kolmen kyykyn sijaan nousikin seitsemän. Haaste vastaanotettu! Paitsi hups, mulla onkin maastaveto-päivä ja viimeisen sarjan painot 100 kiloa.

Limput tankoon, mankkua käteen ja onnea yritykseen. Uskoin neljään, ehkä viiteen. Viisi ekaa tuli heittämällä, mutta seiskaan oli vielä matkaa. Kaksi rumaa nostoa ja se oli siinä! Satasella seiska, oon hyvä! Olin varma, että näytin vikassa nostossa joltain pääsiäsnoidan luudan kyydissä hengailevalta Quasimodo-kissalta, mutta videolla ei näyttänyt yhtään niin kammottavalta. Ei ehkä mikään maailman tyylikkäin sarja, mutta tuli ylös.

Viisaus salin seinältä. Siksi mä syön joka päivä ja monta kertaa.

Ei ne maastavedot siihen loppuneet. Rahkaäijä oli lukenut Pakkikselta, että veto jalkojen takaa käy hyvin etureisiin. Kuulosti niin päättömältä, että oli aivan pakko kokeilla. Sopivista painoista ei ollut mitään käryä, niin heitin kympit molempiin päihin ja 2,5 kilon kiekot vielä lisäksi.

Hei sori, sulla on se tanko väärällä puolella jalkoja!

Vai onko tää sittenkin forkku-reeniä?

Tekniikan oikeellisuudesta on paha mennä sanomaan yhtään mitään, mutta totta tosiaan, etureisiin se käy! Olennaisin etureisien kannalta on vedon loppuosa, polvitaipeista ylöspäin. Rahkaäijä kokeili tehdä vedot korokkeiden päältä ja toimi kuulemma sillä tavalla superhyvin. 5/5 rahkapurkkia saa tämä liike! Aika eristävä liike, joten jatkossa sijoittuu treenin loppupuolelle.

Halutessaan laskun voi lopettaa vaikka Näsijärveen.

Tänään alkoi heti aamulla pienet maanmuokkaustyöt, kun suunniteltiin Rahkaäijän kanssa meidän tulevaa pyörärataa. Lapsuudenkotini takana riittää joutilasta metsää ja muutama laho kanto ja reitillä olevat kivet saivat jo väistyä radan tieltä. Mistään aivan hurjasta downhill-radasta ei tosiaan ole kyse, pituutta noin 160 metriä ja korkeuseroa 15 metriä. Mutta siitä huolimatta radasta saadaan aika hauska, hyppyreitä, siltoja ja kallistuksia. Ennen lumen tuloa voi lähinnä siistiä polkua ja tehdä suunnitelmia, vasta keväällä kannattaa ruveta tositoimiin. Ensi kesäksi on siis luvassa teknistä ajoa ja mahdollisesti myös mustelmia. Mutta se riski on otettava!;)

Rahkalaskuri vuoden alusta: 498