sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Tänä keväänä en laihduta.

Heräsin tänään päiväunilta siihen, että Rahkaäijä hokee, että mennään laskeen pulkalla mäkee. Vähän aikaa yritin leikkiä koomapotilasta, koska ei todellakaan kiinnostanut lähteä peiton ja kissojen alta märkään lumihankeen möyriin. Rahkaäijä oli kuitenkin sitkeä ja kohta oltiinkin jo Cittarissa ostamassa pulkkia. (Turtolan Citymarkethan meni tosiaan mulla boikottiin hetkeksi appelsiinigaten jälkeen, mutta laitoin palautetta asiasta ja sain vastauksen, että säkkiaplarit oli loppu suuren kysynnän vuoksi ja tilanne oli seivattu irtoappelsiineilla, jotka oli saman hintaisia, niin lopetin boikottini.) Määkin vähän jo onnistuin mäenlaskusta, kun huomasin että nykyään myydään vaikka minkä värisiä pulkkia. Otin tietysti vihreen ja Rahkaäijällä oli tänään feminiininen fiilis ja se päätyi vaaleanpunaiseen ahkioon.
Vihreä pulkka ja ulkoilun jälkeistä elämää ajatellen vihreä saunalimsa.
Rahkaäijä tietää seudun pulkkahuudit ja siirryttiinkin Vilusenharjulle ihan Messukylän hautausmaan tuntumaan mäenlaskuhommiin. En pysty muistaan koska olisin nauranut niin, että vesi valuu silmistä ja pystyssä pysyminen syvässä hangessa on vaikeeta. Oliko se näin hauskaa lapsenakin?
Laskumäkemme oli korkea ja jyrkkä. Päältä näkyi myös Näsinneula. 
Pulkasta ihan toiseen juttuun. Luin tällä viikolla Iinan loistavan kirjotuksen triathlonharrastajan kehonkuvasta. Vaikka en triathlonia harrastakaan, siinä oli monta pointtia, jotka allekirjotan täysin itsekin. Mitä pidempään olen harrastanut liikuntaa, sitä tärkeämmäksi koen sen, mitä saan kropallani aikaan, eikä niinkään sen, miltä se näyttää. Salitreenit aloitin ihan puhtaasti sen takia, että saisin kiinteämmät ojentajat (ei enää takaläskejä!). Nytkin tietty kiinteät ojentajat on ihan kiva juttu, mutta valtavasti enemmän tyydytystä saan, kun kyykkään hyvän ja syvän sarjan isoilla painoilla. Peilistä mua ei morjesta mitkään huikeet etureisisviipit, enkä nyt tiedä onko peräkään mitään belfietasoa, mutta voin sanoa, että se ei kiinnosta mua oikeesti juuri yhtään. Musta on siistiä, kun kuukausi kuukaudelta tulen paremmaksi kyykkääjäksi ja maastavetäjäksi ja jaksan painaa tuolla hangessa pyörällä töihin joka päivä. Se on sitä, mitä mä treeniltä haluan. 
Tuli vähän lunta kyytiin!
Ihan oikeasti rakastan treenaamista ja se on se asia, mikä tuo tuloksia. Aina ei tietysti voi kiinnostaa, mutta 90 prosenttia ajasta liikkuminen kyllä nappaa ja uskoisin sen johtuvan siitä, että teen sitä niin omilla ehdoillani, kun vaan voin. Pyörällä voisi myös ajaa kelloa vastaan mahdollisimman kovaa, mutta en pidä sellaisesta, niin ajan aina tasan sillä tahdilla kun itse haluan. Sali on se paikka, missä poistun mukavuusalueelta, mutta siinäkin on pidän mielessä sen, että teen tätä vain itseäni varten, eli mun ei todellakaan ole pakko treenata pohkeita, jos en halua, vaan voin senkin ajan käyttää johonkin järkevämpään.
Kyllä ennen oli pulkatkin parempia, kaks laskua ja pulkka halki!
Kolme edellisenä keväänä mulla on ollut jonkinlainen kevätdieetti. Se on Rahkaäijän perinteinen juttu ja mäkin halusin kokeilla, millasta se olisi. Eka vuosi oli täydellinen suksee, kiloja lähti suunnilleen kuus ja musta tuli aika paljon sporttisemman näköinen. Tokana keväänä alku meni hyvin ja sitten aloin syömään karkkia töissä, kun Tiimariin tuli karkit valikoimiin. Kolman kevät meni ihan rutiinilla, ei kylläkään mitään huikeita muutoksia. Mutta tänä keväänä mä en aio laihduttaa. En keksi siihen yhtään syytä. Se ei varsinkaan riitä syyksi, että ihan periaatteen vuoksi pitää keväällä vähän dieetata, että voi kesällä hillua bikineissä. Mä voisin hillua bikineissä vaikka nyt, ei se ole siitä kiinni. Mä hyväksyn kyllä sen ajatuksen, että laihdutetaan normaalipainon sisällä, koska ei välttämättä vaan ole hyvä olo siinä kropassa, jossa on vähän pehmeää kyljissä. Mullakin on vähän pehmeetä kyljissä, mutta ei haittaa. Juuri nyt on tosi hyvä olo, puntti ja pyörä kulkee ja tykkään siitä miltä näytän. Tiedän kokemuksesta, miten miinuskalorit vaikuttaa treeeneihin, ja sitten ei taas rauta nousisi.
Välipalana kaakaota. Minttuviina jäi kotiin!
Skeittiparkki, yllättävän hauska paikka talvellakin! 
Ihan samaan hengenvetoon totean, että muitakaan asioita ei ole pakko tehdä sen takia, että muut tekee. Jos vähänkään lukee blogeja, tietää että maidoton ja viljaton ruokavalio on nyt kova sana, mutta se ei tarkota sitä, että jokaisen on pakko ottaa se omakseen. Mä käytän paljon maitotuotteita ja syön ruisleipää ja pastaa ja se sopii mulle. En mä alan luopumaan niistä se takia, että se on muotia. 
Kun pimeä alkaa laskeutua ja koti on kaukana, voi lumeen kaivaa mukavan pesän ja jäädä sinne odottamaan aamua.
Luin vastikään kampaajalla jotain naisten hömppälehteä, jossa esiteltiin kolmen urheilijan ruokavalio. Ensin olin kauhuissani siitä, kuinka vähän aktiivinen kuntosalitreenaaja ja ultrajuoksija söivät ja sen jälkeen mua alkoi melkein hävettään se, kuinka paljon ite syön. Sitten tulin taas järkiini ja mietin, että niille varmaan oma ruokavalio sopii, samoin kun mulle mun oma. Välillä on päiviä, kun käyn salilla, ajan työmatkat pyörällä ja huhdon töissä kahdeksan tuntia menemään, niin totuus vaan on se, että ruumista ei siinä vaiheessa enää ruokita pelkällä pyhällä hengellä, vaan pitää oikeasti syödä paljon ja kunnon ruokaa. Ja johonkin se ruoka myös menee, kun parin kolmen tunnin välein on nälkä. 
Tänään söin wokkimäsäytystä. Annos oli iso, mutta niin oli myös nälkäkin. Nuudelipaketin ohjeen mukaan tuossa on kolmen hengen annos. 
Nykyään tulee tuhannesta tuutista eri neuvoja siitä, miten pitäisi tää ainut elämä elää ja mitä syödä, niin joskus vaan on pakko pitää pää kylmänä ja tehdä, kuten itsestä parhaalta tuntuu. Se ei ole helppoa, mutta sen oppii kyllä. Luulen, että mä alan sen hiljalleen oppimaan.

26 kommenttia:

  1. Ei voi kun peukuttaa tätä sun kirjoitusta. Samoin kun Iinan postausta! Ja minusta tämä asenne on tullut kyllä molemmilla jo rivien välistä selville, molemmilla niin mutkaton asenne syömiseen ja kroppaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Iinan kirjotus sai mut niin liekkeihin, että oli pakko jakaa omatkin aatokset aiheesta. Mitä sitä turhaan tehdä elämästä mutkikasta, kun on hyvä näin. :)

      Poista
  2. Todella epäreilua sanoa, ettei treenaa ulkonäön takia, ja näyttää silti niin hyvältä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten ei kato tarvii enää reenata ulkonäön takia, kun näyttää tarpeeks hyvältä. ;)

      Poista
  3. Moikka! Oon jonkun aikaa seurannu sun blogia ja ajatellu, että haluaisin tutustua suhun, kun tykkään juuri tuollaisesta pienestä sekoilumeiningistä niinkuin teillä siellä rahkaäijän kanssa on! Tässä pientä kilpailuvinkkiä ensi kesäksi teille! Ootte blogin perusteella käyny Sappeessa fillaroimassa, niin tutustukaa ihmeessä tähän mun miehen firman ens kesänä järjestettävään Sappee MTB:hen: http://www.sappeemtb.fi/ ! Terveisin ReettaRetuReitkallista nykyisin elelee Aitoossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro! Mä en koskaan pistä pahakseni uusia kavereita, että jos haluat tutustua (ihan omalla vastuulla sitten, höhöö!), niin pistä sähköpostia! Osoite löytyy tuosta sivupalkista. :)
      Hei toi Sappee MTB kuulostaa tosi kivalta! Eiköhän sitä kesään, tai siis syksyyn, yksi vähän pidempikin maastolenkki mahtuisi. Pistän tämän visusti korvan taakse. :) Terveisiä Aitooseen!

      Poista
  4. Mä oon aina saanu semmosen kuvan, että olisit kaikkien dieettien ja ulkonäköhömpötysten ulkopuolella. Mutta ymmärrän kyllä että vahvatkin sortuu joskus, kun ulkonäkökeskeisiin juttuihin törmää niin monessa paikassa :) Itsekin aikoinaan ollut ulkonäkötreenaaja/-laihduttaja varmasti sieltä pahimmasta päästä, mut onneks semmoset ajatukset nostaa yhä harvemmin päätään.

    Sattui mullekin kirjastossa päivänä eräänä käteen sellainen akkainlehti, jossa eräs paljon laihduttanut nainen kertoi tarinansa ja sivupalkissa oli naisen ruokapäivä. Jutussa kertoi käyvänsä ravintoterapeutilla, mutta kun tein pikaisen laskutoimituksen päivän kaloreista, niin ne hädin tuskin ylittivät tuhatta kaloria. Liikunnalliset harrastukset tällä naisella jäivät kävelyyn, mutta silti sanoisin että vaihtoon moinen ravintoterapeutti joka hyväksyy noin vähäisen syömisen! Sitten mietin niitä naisia, jotka lehteä lukevat ja ajattelevat moisen syömisen olevan ookoo ja alkavat syödä samoja linnunannoksia. Vähän pisti vihaksi.. Tuollaisissa jutuissa pitäisi olla alussa jotkut varoitustekstit: "Lue vain omalla vastuulla ja käytä samalla päätäsi!"

    Täällä olis pulkkamäet Yyterissä sieltä parhaimmasta päästä, muttei ole vielä tullut pulkkaa hommattua. Niin, ja sitten pitäisi vielä ylipuhua joku kaveri mukaan mäkeen. Se onkin paljon isompi haaste kuin pulkan osto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kirjottelin joskus samasta aiheesta http://rahkamuija.blogspot.fi/2013/12/mita-voi-tapahtua-kahdessa-vuodessa.html ja nyt kun katon noita kuvia ennen ja jälkeen ekan kevätdieetin, tuntuu, että ikään kuin päivitin vastaamaan kropan ulkonäön elämäntapojani. Mulla ei ole koskaan ollut erityistä halua raportoida kevätdieeteistä blogissa, koska koen, että tein ne aina itseäni varten, eikä ne ollut mitään koko elämää muuttavia projekteja, lähinnä söin särmemmmin ja vähensin hiilareita. Yksi syy, miksi dieettaus on nyt ihan turhaa, on se, että nyt syön muutenkin mielestäni varsin hyvin (=tarpeeksi, säännöllisesti ja monipuolisesti), eli ei ole tarvetta sellaiselle ruokavalion siivoukselle, kuin aiempina keväinä.

      Samaa mieltä, jonkinlainen disklaimeri pitäisi olla aina noissa ruokajutuissa, ettei kukaan keksi ottaa mallia. Yleensä niitä ruokavalioita kommentoi joku lehden oma ravitsemusterapeutti, joka vaan kommentoi, että "henkilö syö aika vähän, mutta jos kokee pärjäävänsä, on ruokavalio ok, kiinnitäthän huomiota raudan/vitamiinien/kalsiumin saantiin". Ei ole varmaan sosiaalisesti korrektia kommentoida, että henkilö syö aivan liian vähän, ja kenenkään ei pitäisi näin elää.

      Cittarista sai pulkan kympillä, koin, että se oli ihan joka sentin arvoinen hankinta, vaikka heti hajosikin. :D Teet hyvät eväät ja lahjot kaverin niiden avulla mukaan!

      Poista
  5. Hyvä Rahkis! Juuri näin! Peukutan sun repseää elämänasennetta. Erityisesti sitä ettei tarvi treenata pohkeita jos ei halua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Tää elämä on liian lyhyt pohjetreeneihin. Ne vahvistuu ihan tarpeeks kyykkäämälläkin. :D

      Poista
  6. Oisko ollu Fit toi naisten hömppälehti? Tai ainakin mä just luin saman jutun, vaikka lehti olikin vanha. ... Eiku nyt aloin epäillä itteeni, ehkä se olikin Kauneus ja Terveys koska luin just niitäkin ja ne oli uudempia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin, että se oli Kauneus ja Terveys, sitä ainakin luin kampaajalla. Ihan hyvä juttuidea, mutta toteus oli mielestäni vähän kehno tai ainakin kaikki muut pointit meni ohi kauhistellessa niiden vähäisiä aterioita.

      Poista
    2. Eiku Hyvä Terveys olikin se mistä luin. Mutta samapa tuo, oon kuitenkin samaa mieltä sun kanssa.

      Poista
    3. Eikun niin olikin! Kaikki lehdet menee sekasin, niin ei pysy kärryillä. :D

      Poista
  7. Tosi hyvä kirjotus, iso peukku! Mulla on vähän se ongelma, että pehmeetä löytyy kyllä kyljistä ja normaalipainon yläreunoilla huidellaan, salitreeni maistuu ja aerobinenkin siinä sivussa, laihduteltu on enemmän ja vähemmän aktiivisesti vähän yli 2 vuotta ja parhaimmillaan 20 kg ja kun nyt kurkkaan peiliin, niin oon tosi tyytyväinen siihen mitä nään! Oon tehnyt hurjan työn, kun oon saanut itteni lölleröstä aika voimakkaannäköseen kuntoon ja kehityn edelleen. Mutta jotenkin musta tuntuu siltä, etten sais olla tyytyväinen itteeni, koska oon kuitenkin pikkasen pläski, syön herkkuja päivittäin (mm. tänään aamupalaksi vähän jätskiä... :D) enkä ainakaan aio alkaa millekään viljattomalle dieetille, huh. Kelpaisin siis itselleni, mutta ympäröivä maailma ei oikein anna sille hyväksynnälle lupaa. Tyhmältä kuulostaa, varsinkin näin konkreettisesti kirjotettuna. Ehkä tän kommentin myötä voisin pikkuhiljaa päästää tällasesta ajattelusta irti!
    Mutta sä oot kyllä ihan ässä, yks lempparibloggareista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos myös kivasta kommentista!
      Todellakin nyt vois olla aika päästä tuosta ajatuksesta irti! Ehkä se onkin niin, että sitä vaan ajattelee, ettei ympäröivä maailma hyväksy? Lopulta aika lohduttava ajatus on se, että kaikkia kiinnostaa vaan oma napa ja sen ympärillä olevat hötöt ja muiden höttöihin kohdistetut ajatukset on aika vähäisiä. :D Ja niinku itekin sanot, kova työ on jo takana ja nyt peilistä kurkkaa kiva tyyppi, niin se ikuisuuslaihis voisi hetkeks loppua? Kyllä se muukin maailma antaa sun olla just hyvä tollasena, kun näytät, että hyväksyt itse itsesi täysin. :)

      Poista
  8. Oot ihana! Moni juttu oli kun mun suusta, mm toi oma syöminen versus joidenkin naistenlehtien ruokapäiväkirjojen... "Tee vaan omaa juttuu, muihin älä vertaa, mielesi aina pidä ja anna ihmisten mongertaa" ;)

    Dieetit helvettiin ja liikkumaan omilla ehdoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Tässä maailmassa voi ihan loputtomasti verrata itseään muihin ja hätäillä sitä, ettei tee niinku kaikki muutkin, mutta ei se mun mielestä kannata. Itteensä voi tsempata eteenpäin ottamalla sellasta positiivista mallia muista, mutta ne naistenlehtien jutut kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.

      Poista
  9. Tää oli tosi kiva postausta, tällasta sitä itekkin välillä kaipaa kun ei vaan pysy pää kylmänä tässä fitnessdieettiproteiinipatukkaviidakossa. Ite en liiku sen vertaa, että laskisin itseni minkäänlaiseksi "urheilijaksi", joten välillä kauhistuttaa verrata fitnessbloggaajien (jotka eivät vielä edes ole dieetillä) ruokavaliota omaan - tuntuu että syön vähintään yhtä paljon ja liikun puolet vähemmän. Niitten pitäis kasvattaa lihasta mutta mulla ei oikeen tolla kalorimäärällä kasva ees maha sohvalla maatessa? En sitten tiiä millasen lapamadon oon itteeni imeny. :D Oon kyllä myöskin pitkä (178) ja helposti sitä hämääntyy kun kauhuissaan katselee toisen minimaalista ruokavaliota ennen kuin tajuaa, että kys. henkilö on melkein 20 senttiä lyhyempi. Uskottelen sitten vaan itelleni, että 20 senttiä enemmän pituutta oikeuttaa mut syömään kaks kertaa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans joskus mietin, että suolistossani elää joku 20 metriä pitkä, onnellinen lapamato. :D

      Väkisin sitä tulee vähän verrattua noita ainaisia ruokapäiväkirjoja omiin syömisiin, mutta eihän siinä mitään järkeä ole. Voisin kuvitella, että 20 senttiä enemmän ihmistä tekee oikeestikin isomman kulutuksen. Vähän kärjistäen, mutta syöhän lapsetkin vähemmän kun aikuiset jo kokonsa puolesta. Ja jos ei kerran ylimääräinen massa tartu sillä ruokavaliolla, niin ei sitä muuttaa kannata!

      Poista
  10. Ihan sairaan hyvä postaus! Ihanaa että löytyy terveellä järjellä ja huumorilla varustettuja treenibloggaajia :)
    Mulla on ollut viljaton ja gluteeniton ruokavalio keliakian takia jo monta vuotta ja huolestuttavaa on se että nykyään niin monet kysyy multa vinkkejä viljattoman aloittamiseen kun tietävät että mulla sellainen on. En ymmärrä miksi ihmisten on mentävä niin muodin mukana ja seurattava näitä joskus todella vinksahtaneita kirjoituksia naistenlehdistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneks niitä tervejärkisiä on yhä enemmän koko ajan. :)

      Tuntuu, että tuo gluteeniton ruokavalio on tällä hetkellä sellanen taikatemppu, millä yritetään ratkasta kaikki ongelmat pieruista päänsärkyyn. Siis ihan varmasti on niitäkin, joille se on hyvä ratkaisu, mutta järkee kannattaa käyttää tässäkin.
      Ja pahinta niissä naistenlehdissä on se, että ne on niin ihana ristiriitasia. Ensin on juttu tiukasta dieetistä, jota kannattaa ehdottomasti noudattaa ja sitten seuraavalla sivulla on mutakakun ohje. :D

      Poista
  11. Olen niin samaa mieltä sun kanssasi ruokailusta sekä siitä miksi treeniä tehdään. Mullekin tuli ahaa-elämys omasta vahvuudesta kun olen joutunut lykkimään lumet omalta sekä vanhempieni pihoilta. Ja sitä lääniä riittää... Tuli sellainen ihana fiilis, että mä jaksan tehdä tällasia ihan voimaa vaativia töitä enkä ole heti pulassa jos sellaisia hommia joutuu tekemään. Olen kaksi vuotta käynyt salilla kolme kertaa viikossa ja johan jaksaa pinnistellä isojenkin lumimassojen kanssa =D
    Pyöräily on myös minun lajini niin kesällä kuin talvella. On kiva kikkailla talvisilla keleillä menemään työmatkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri, mitä järkeä käydä salilla, jos sitä ei tosipaikan tullen voi hyödyntää? Määkin on pidetty työkaveri aina kun jotain painavaa täytyy nostaa. :D
      Lumella on aina hauska ajaa, vaikkakin välillä hidasta. Mutta kuinka parhaalta se tuntuukaan kun ensimmäisen kerran pääsee ajaan sulalla tiellä, niin helppoo ja nopeeta matkantekoa!

      Poista
  12. Mulla on tänään blogipäivä - luen nyt urakalla vanhoja ja uusia bloggauksia, ja voi olla, etten tästä Rahkamuijasta muualle pääsekään. (Meinaan, jos ihmettelet, että kommentoin viimevuotisiakin bloggauksia :-D ). Ennen kuin keksin tämän tärkeämmän ajankulun, ehdin katsoa vähän Jutan superdieettejä ja erehdyin katsomaan sen pikkupätkän, jossa Jutta neuvoo, mitä "naisten" pitäisi syödä. Alko kiristää panta päätä. Ensinnäkin kaikki ruokavaliot, joissa on jokin määrä miehille ja toinen naisille on lähtökohtaisesti pielessä. 40-kiloinen nainen ja 90-kiloinen nainen ei varmaan voi syödä samaa määrää ja tulla sillä samalla tavalla toimeen. Siinä esimerkkiruokavaliossa oli sentään noin 1600 kcal per päivä, mutta se on noin 1000 kcal liian vähän meikäläiselle ja ehkä vielä vajaampi, jos liikkuu useampana päivänä viikossa. Niin että kannatan Rahkamuijan linjaa; vähintään 3000 päivässä tarvitaan, jos nostellaan rautaa ja vielä liikutaankin niillä lihaksilla :-) ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogipäivät on aina kivoja! Jutta-ohjelmat on kyllä aikamoista höpöhöpöä, mutta silti niitä tulee katsottua. Ja todellakin tulisi suhtautua aika kriittisesti näihin ruokavalioihin, jotka sopii kaikille. Täsmälleen sama ruokavalio ei varmaan sovi kenellekään. Mä kans varmaan kokoisin jonkun nälkäkuoleman, jos pitäisi jollain puolellatoistatuhannella kalorilla tulla toimeen. En tulisi! Me reippaat naiset tarvitaan kunnolla ruokaa ja meitä ei voi Jutta tai kukaan estää syömästä. ;)

      Poista