maanantai 16. helmikuuta 2015

Retu ja Rahkis eksyksissä

Tällä hetkellä tunnen tekeväni suuren vääryden ihmisyyttä kohtaan, kun istun tietokoneen ääressä, vaikka oikeasti pitäisi kirmata tuolla kimaltelevilla hangilla auringonpaisteessa. Mutta aurinko paistaa  ikkunasta silmään  ja aion laittaa tähän kuvia eilisestä auringonpaisteesta, niin se varmaan ajaa saman asian?
Jo eilisen aamun keli lupasi mahtavaa päivää.
 Lauantaina töidenröiden jälkeen ajelin sinne, missä katuvalot ei paista silmään ja karhut ja sudet vaanii olohuoneen ikkunan takana, eli maalle vanhempieni luokse. Koskaan en siellä ole sutta saatika karhua nähnyt, mutta pieni liiottelu tekee tarinasta aina mielenkiintoisemman. Yksi metsän olio sinne sentään oli eksynyt, sillä Rahkaveli oli päästetty viikonlopuksi pois maanpuolutustehtävistä. Eli viikonlopun puheenaiheet käsitteli lähinnä punkan räjäyttämisiä ja pakista syömistä.
Alokas Rahkamuija valmiina kemialliseen rahkasotaan, jossa ei lusikoita ja mustikoita säästellä!
Rahkaveli siinä kortinpeluun lomassa taiteili kuvan meikäläisestä. Kaunis kun mikä, leuassa on kylläkin vähän tommosta teemuselännemäistä leveää linjaa.
Viikonlopun odotetuin tapahtuma oli edessä kuitenkin vasta sunnuntaina iltapäivällä. Pari viikkoa sitten sain sähköpostia eräältä blogin lukijalta ja siitä alkoi kiivastahtinen sähköpostipommitus molempiin suuntiin, koska juttua vaan riitti ja riitti loputtomasti. Koska molemmat on pyöräilijänaisia, punoimme viime viikolla juonen, että sunnuntaina kello 15 on yhteisen pyörälenkin aika. Niinpä mä istuin meidän keittiön ikkunan ääressä lähes puoli kolmesta asti ja odotin, että Reetta tulee. Ja vihdoin Reetta tuli ja hyökkäsin heti ulos vastaan kun pahinkin vahtikoira.
Vaikka pelkistä viesteistä ei koskaan voi tietää, että millainen tyyppi siellä toisaalla on, mulle tuli kaiken kirjoitetun perusteella olo, että meillä synkkaa loistavasti myös tosielämässä. Ja olin niin oikeassa! Kun talon miehet, eli Rahkaäijä ja kissat olit esitelty Reetalle, lähdettiin polkemaan. Reetan eli Retun pyöräksi valikoitui mun Rauski-täpäri ja mä otin läskipyörän.
Myös Retu ja Rauski tuli hyvin juttuun!
Mulla oli valmis reitti mielessä ja ajeltiin ensin pyöräteitä meidän peruspolun päähän ja lähdettiin ajamaan kohti Hervantaa. Reetta ei ollut ennen ajanut talvella maastopyörällä, mutta sitä ei huomannut mistään, enemmän mulla oli vaikeuksia pysyä polulla nastattomalla renkaalla.
"Ootas, nyt vähän tarkastan tätä reittiä, ettei kohta olla jossain Lempäälässä."
Erityisen sykähdyttävää oli päästä ajamaan Särkijärven jäälle, josta on tullut ihan mun lempipaikka näin talvella. Järven rannasta lähtee monta hyvää polkua moneen suuntaan ja tuntuu, että Särkijärven jäällä paistaa aina aurinko.
Tänään on lepopäivä, mutta kun katon tätä kuvaa, tekis mieli lähteä ajamaan taas.
Suolijärven polulle päästessä alkoi kuulua molemmilta kuulua pientä napinaa kylmistä varpaista ja sormista. Suolijärven uimarannalle päästessä päätettiin poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta ja ajaa lyhyempää reittiä tietä pitkin kotiin. Viimeiset kaksi kilometriä hoettiin vuorotellen, että oltaisko jo perillä, kun oli niin älyttömän kylmä, kun aurinkokin oli jo laskemassa.
Mutta mitä häh, eikö me sittenkään eksytty? Ei, keksin postauksen otsikon jo pari päivää sitten ja päätin käyttää sitä, pysyttiin me kartalla tai ei. :D
Suolijärven pyöräkieltokyltti on jo niin väsynyt, että sen pitää vähän nojata puuhun. Ei siis koske meitä!
Meille päästessä lyötiin saman tien saunan pesä tuleen ja teevesi kiehumaan, että ei tarvinnut suorittaa kotiamputaatiota kaikille kylmettyneille raajoille. Kuppi teetä ja pitkä sauna, niin jo oli taas lämmin! Lämmin oli olo myös siksi, että Rahkis ja Retu mätsäs niin hyvin yhteen, naurulle ja jatkuvalle pölinälle ei tullut loppua. Jutut jatkui siitä, mihin edellinen sähköposti oli loppunut ja jatkuu taas sähköposteissa siitä, mihin eilen lopetettiin. Meillä on ollut hämmästyttävän samanlaisia asioita elämässä ja monet ajatukset käy erittäin hyvin yhteen. Voin siis sanoa, että mulla on uusi ystävä! Ja voi hitsit, kuinka mahtavaa se on!
Retu toi Rahkikselle tuliaiseksi kortin. Siinähän on Rahkamuija ja Kananmunamuija!
Nyt mää meen ulos, koska tuo aurinko voi loukkaantua ja lähteä kokonaan pois, jos siitä ei nyt nauti!

2 kommenttia:

  1. Hurraa uudelle ystävälle, kyllä blogimaailma on huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaikenlaista kivaa se kyllä tuo elämään!

      Poista