perjantai 13. helmikuuta 2015

Perjantain kissakuulumiset

Rahkamuija-blogin innokkain fani asuu kanssani samassa taloudessa ja Rahkaäijä aina vaatiikin uutta postausta julkaistavaksi. Äsken Rahkaäijä taas kävi kärttämässä, että kai bloggaat tänään, että on jotain lukemista töissä. Vastasin, että ei mulla ole mitään kuvia, eikä sanottavaa, mutta kävin kuitenkin kameran läpi ja se oli täynnä kissakuvia, joita olen räpsinyt pitkin viikkoa. Kukaan ei vihaa Leksoja, joten niistä on aina kiva laittaa kuvia!
Vasemmalla Leoko ja oikealla Leo. Älä välitä, sekaisin ne menee meilläkin.
Leoko on kasvanut ihan hirveästi ja antaa jo ihan kunnon vastuksen Leolle painimatseissa. Kun Leoko tuli meille, se oli kahden kilon rääpäle, ja painit oli aika hurjia, kun Leo painaa viisi kiloa. Nyt pentu on kuitenkin jo tuplannut painonsa, niin Leo on menettänyt ylivoimansa.
Meille tullessaan Leo oli tosi nirso ja väisti aina ruokakupilta, kun Leoko tunki apajille, mutta Leolla on ilmeisesti joku massakausi menossa, koska nyt se syö ihan kaiken ja vielä murisee mennessään, ettei kukaan vaan koske sen ruokaan.
Leolla on myös tapana kipata pöydiltä kaikki juomalasit, joissa on nestettä. Ihan muutaman kerran vesiä ja limsoja on pyyhitty lattialta, mutta nyt me aletaan jo oppia, eikä jätetä juomia vartioimatta.
Tässä eräänä päivänä tunsin joutuneeni salajuonen kohteeksi, kun Leo määrätietoisesti kaatoi vesilasini (kynnelle lasin reunasta kiinni ja kumoon) ja kun lähdin hakemaan rättiä, molemmat riiviöt hyökkäsi ruokalautaselleni varastamaan kanaa. Kurittomia kakaroita!
Mä alan hiljalleen epäilemään, että Leokon massiiviset kivekset on täynnä ilmaa tai sitten kollitouhut antaa vielä odottaa itseään ja kevättä. Toisinaan on kuitenkin jo kuultavissa hyvin äänekästä mouruamista ja ulos lähteminen houkuttaa Leokoa tosi kovasti.
Pyörän kanssa ulos lähteminen onkin aina vähän taiteilua. Täytyy olla tosi nopea liikkeissään, mutta parempi on kuitenkin teljetä veljekset pesuhuoneeseen siksi aikaa, että saa pyörän turvallisesti ulos. 
Kun kevät koittaa, tehdään ulos kissoille ulkoiluhäkki, johon on suora kulku alakerran pyörähuoneesta, niin sitten petokissat pääsee haistelemaan ulkoilmaa ihan luvan kanssa. Se on paljon simppelimpää, kuin narussa ulkoilluttaminen.
Kissat kyllä tietää, keneltä täällä saa ruokaa ja morjesta sitä kuorossa huutamisen määrää, kun mä saavun illalla töistä kotiin ja avaan jääkaapin. Kissoille ei aamuisin myöskään kelpaa Rahkaäijän seura (koska siltä ei saa ruokaa), vaan molemmat päivystävät makuuhuoneen oven takana ja odottavat, että mä herään.
Nytkin Leoko päivystää tietokonepöydällä ja vahtii, etten vaan lähde mihinkään sen huomaamatta. Jos haluaa kissan, joka ihan tosi paljon rakastaa sua, kannattaa ottaa abessinialainen. Välillä tuntuu, että hukun Leokon rakkauteen ja kuolaan. :D
Löysin uudesta kamerasta panorama-kuvaamisen ja nyt elämä vilisee silmässä laajakulmana, kun yritän saada kaiken panorama-kuvaan. Yllä on seesteinen iltapäivähetki olohuoneessa, alla talvinen takapiha. Grilli on tärkeä säilyttää tossa hangessa, koska ihan koska hyvänsä voi tulla pakottava tarve lähteä käristämään makkaraa.
Välillä kuvista tulee vähän hassuja, kun alueelle osuu joku liikkuva olento. Kuten Leoko, tuossa se näyttää siltä, että sen naama on silpoutunut jossain moottorisahaonnettomuudessa ja kursittu jotenkuten kasaan. Kuva kannattaa klikata isommaksi.
Huomenna on ystävänpäivä ja vaikka se on vähän hömpötystä, niin silti mulla on yksi ystävänpäivälahja hankittuna. Etsin lahjaa vaikka kuinka monesta kaupasta, kun muistin sen jossain nähneeni, mutta en muistanut yhtään, että missä. Lopulta S-Marketista tärppäsi! Saaja on 2-vuotias ja tiedän, että varmasti aivan vilpittömän ilahtunut lahjastaan. Nämä laitetaan varmaan aika monta kertaa järjestykseen jääkaapin oveen, sohvan reunalle, lattialle, pöydälle tai mihin hyvänsä muumeja nyt yleensä järjestellään. (Rahkaäijä muuten luuli, että eilen oli ystävänpäivä. :D Miten näistä kaikista päivistä nyt pysyis perillä!)
Söin aamupalan poikkeuksellisen aikasin, kun heräsin samaan aikaan kuin Rahkaäijä ja söin välipalaks vähän maapähkinävoita, ettei vaan nälkäkuolema iske ennen lounasta. Mulle kelpaa kaikki pähkinävoit, mutta tällä hetkellä lemppari on Amonan makeuttamaton (ja suolaamaton) maapähkinävoi. 
No niin, nyt kameran sisältö on tyhjennetty tänne ja kissakuulumiset kerrottu. Mulla on vielä kaksi lyhyttä työpäivää ennen viikonloppua, mutta silti lasken, että viikonloppu on jo täällä. Perjantaissa on aina perjantain tunnelmaa!

Oikein miellyttävää viikonloppua ihan jokaiselle! Miau!

12 kommenttia:

  1. No prkl, eikö se edellinen kommentti näy (poista tää, jos tulee tuplana). Ehdottelin vaan, että kannattaa varmaan hankkia semmoiset kannelliset nokkamukit, niin ei tartte vahtia juotavia? Se 2-vuotias voi varmaan antaa suosituksia hyvistä mukeista.
    (Mä ostin noi samat Muumi-magneetit 2-vuotiaalle joululahjaksi, ja oli hitti!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli vaan tää kommentti! Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu kaappas ehkä ensimmäisen!

      Joo, nokkamukit! Rahkaäijä kyllä tykkää juoda aina litran sheikkeristä, niin sekin olisi hyvä, jos pitäis siinä aina kannen.
      Hyvä, tää vahvisti mun uskoa entisestään, että 2-vuotias saaja ilahtuu!

      Poista
  2. Muistathan, että tänään on Talvipyöräile töihin -päivä :) https://www.facebook.com/WinterBikeToWorkDay

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en ollutkaan kuullu tästä, mutta pyörällä olen menossa töihin! :)

      Poista
  3. Hyvin toimittu Rahkamuija, kunnon pläjäys kisuja on aina vaan yhtä ihanaa katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kissapläjäyksen tekeminenkin tuo aina hyvän mielen!

      Poista
  4. Täälläkin kiittelee edellisen postauksesi kommenteissa jokapostauksellisia kissakuvia pyydellyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että juuri sinä ainakin ilahdut. :)

      Poista
  5. Mä taas sanoisin, että jos haluaa eläimen joka rakastaa ehdoitta, ota koira :) Musta tuntuu, että kissan rakkaus ja huomio ailahtelee sinnepäin kuka sitä kulloinkin ruokkii. Meillä vaihdettiin ruokkija isännästä emäntään, koska mä en taivu kerjäämisen ja kiehnäämisen alla, vaan odotan kärsivällisesti että kissa hiljenee ja luovuttaa. Meillä oli aika massiivinen mouruamisongelma täällä ennen tätä ratkaisua, hermo meinas mennä. Nyt on kyllä meikäläisen suosio huipussaan kun tulen kotiin ja mies saa olla rauhassa. Ja kun entinen isäntä käy visiitillä vanhainkodista, Mirkku ei näytä naamaansa lähelläkään. Kaksinaamaista touhua, mutta sellaisia ne kisut on, sitä vähän niinkuin pyytää tällaista kohtelua kun kissan ottaa :) Mut on ne söpöjä ja hauskoja otuksia, eli plussia enemmän kuin miinuksia.

    Panoraamakuvat on hienoja! Vähän kuvakäsittelyllä Leokolle lisää korvalehteä, niin ihan hyvä sekin olis ollu :)

    Lisäksi toivotan oikein hyvää ystävänpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä taas kissoissa on loistava sellanen vaiva-viihdyttävyys -suhde, eli niistä on aika vähän vaivaa (ei tarvi esim. ulkoilluttaa joka aamu ja ilta) siihen nähden, että ne on niin hauskoja ja jakaa ystävyyttään meille ihmisille. Totta kai eläin tuottaa aina työtä, mutta siihen koiran vaatimaan huomioon en haluais sitoutua, vaikka koirat kivoja onkin. :)

      Totta! Panorama-kuvissa tarvii malttia ja sopivan valon, että niistä tulee järkevän näkösiä.
      Tällain ihan myöhässä sanon, että kiitos samoin, mutta onneks ystävänpäivää voi viettää joka päivä. :)

      Poista
  6. Hyvä blogi, innostuin lukeen koko hässäkän, kun teillä tuntuu olevan niin hyvä meininki, mukava myös nähdä hymyileviä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh, sulla on ollut aikamoinen urakka. Kiva, kun oot tykännyt! Ja kyllä sitä hymyilee mielellään, kun on niin monia syitä hymyyn. :)

      Poista