lauantai 2. marraskuuta 2013

Maastopyöräily - haaste parisuhteelle

Monesti hehkutan, kuinka ihanaa, leppoisaa, parasta ja taas ihanaa on maastopyöräily, mutta toisinaan siihen liittyy myös varjopuolia. Kuten esimerkiksi se, että pyöräilykaverit sattuu olemaan naimisissa keskenään ja sen seurauksena tai siitä huolimatta saattaa tulla vähän huutoa. Keissi menee joka kerta näin, vaiheita voi jäädä välistä tai niiden järjestys saattaa vaihdella.
1. Rahkaäijä bongaa kartalta/Fillarifoorumilta/päästään uuden reitin, jota on pakko lähteä heti testaamaan.
2. Huomaan sanovani "Joo, oikein hyvä ajatus!"
3. Päätetään lähteä vasta iltapäivällä, mutta heeei, otetaan lamput mukaan, jos ehtii tulla pimeetä.
Valopää.
4. Lenkin lähtövalmistelut on työläät. "Missä mun hanskat on? Ei kai mun housut vaan ole pyykkikoneessa pyörimässä? Pakkaa palkkari mukaan, tuplana!" Ja kun muuten olisin jo aivan ready to race, Rahkaäijä muistaa, että pyörien ketjut pitää rasvata, hiluvitkuttimet säätää, renkaiden paineet tarkistaa, vempaimet kiristää, vehkeet tsekata... Argghhhh! Voitaisko jo lähteä? Mun on niin raivokuuma!! (Raivokuuma= tila, jossa tekisi mieli repiä kaikki vaatteet pois, koska ruumis kiehuu ja kaupan päälle heittää polkupyörä tai mikä tahansa esine parvekkeelta alas.)
5. Lenkki alkaa. "Ootas, katon tätä Openstreetmapia vähän, tuolla näyttäis menevän polkua. Ei se ollutkaan vielä tästä. No mennään tuolta.Tai ootas, se saattaakin olla vasta ton risteyksen jälkeen"
"Joo, mennääs sittenkin takas tonne hiekkatielle, ei pitänyt kääntyä vielä."
6. Osoittautuukin, että Fillarifoorumin juoru hyväkuntoisesta polusta olikin täysi uutisankka, tai sitten ne äijät siellä on jotain kaksipyöräisellä liikkuvia ninjoja. Polku on täysin ajokelvoton tai sitä ei ole. Jatketaan silti. "Koska se polku varmaan alkaa just ton mäen takana."
7. Neljäsosan matkasta pystyy ajamaan, muuten on pakko työntää. Rahkaäijä viipottaa 500 metrin päässä.
8. Släps. Lepän oksa osuu oikein mehevästi reiteen ja sitä kihelmöi ainakin kuus minuuttia. Hermo kiristyy.
Välileuatus. Oksalla ylimmällä.
9. Polku muuttuu vihdoin ajettavaksi. Mutta kappas, täällä alkaa tulla pimeää. Jee.
10. Päästään pimeällä metsäautotielle, ja Rahkaäijä alkaa höpöttämään jotain metsässä kiiluvista silmistä ja Halloweenista. Äääää!
Ovatpa nokkelan nimen keksineet metsäautotielle.
11. Äsken olisi päässyt kääntymään metsään vasemmalle, sanon, mutta edellä painava Rahkaäijä ei kuule. Kilometrin päästä käännytään takaisin, koska vähän aikaa sitten olisi pitänyt kääntyä vasemmalle metsään. Kappas.
12. Ajan polkua tosi keskittyneesti eteenpäin, etten vaan katso vahingossa sivulle metsään, etten vaan näe mitään mörköjä. "Käännytään jo takaisin, pliis"
"Mennääks tonne?"
13. Vihdoin me totta tosiaan käännytään takaisin, ja päästään jälleen sivilisaation pariin. "Eikun hei, joo katos tarviikin mennä tota samaa polkua vielä takasin päin." Joo, just sinne polulle mää juuri halusinkin. (Kts. kohta 6. ja 7.)
14. Rengas lipeää märän juuren päältä ja heittäydyn pehmeällä mättäälle niin, että kuola lentää suusta (oikeesti!), mutta keräilen itseni ja pyörän ylös, koska Rahkaäijä on jo jossain tosi kaukana edessä.
"Hehheh, onpas mulla nyt kivaa ajoa, hehheh"
15. Kolmesta lampustamme ensimmäisestä loppuu akku, mutta uskomatonta kyllä, päästiin juuri pois metsästä ja katuvalojen ihanaiseen valoon.
Tuleeko sieltä metsäkone? Ei, se on Rahkaäijä!
16. Taas vähän sitä Openstreetmapia auki, "missäs me ees ollaan? Onks tää Tamperetta enää ollenkaan? Joo, ei tästä ole kuin joku neljä kilometriä enää." Neljä kilometriä täysjuostomaasturilla asfaltilla on noin 3,9 kilometriä liikaa.
17. Pelastan takin taskussa olleen kameran sisimmäisen pyöräilypaidan taskuun turvaan, koska se on aivan märkä ja kurainen.
18. Pitkien kilometrien jälkeen ollaan takaisin autolla. Ei koskaan enää! Oli meinaan ihan paska lenkki, pimeenä, märkää, kamalaa ja pistän heti kotona pyörän myyntiin, halvalla lähtee ja vali vali vali.
Oi kyllä, en aja pyörällä enää ikinä! Paitsi taas ensi viikolla.
19. Saunassa kaikki unohtuu. Lauteilla maatessani huomaan sanovani, että olipas ihanaa, kun tuli tehtyä kunnon lenkki. Mitä?
20. Toista. Vähintään kuukauden välein.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 523

26 kommenttia:

  1. Ahhaha, kuulostaa just sellaselta parisuhteen laatuajalta! :D Me ollaan poikaystävän kanssa (poikkeuksellisesti) treenattu koko tämä viikko salilla yhdessä ja voin kertoa, että hetkeen ei tule toistumaan. Perjantaina jo sen verran kipinöi, että lähellä oli, ettei koko salin väki kuullut mun mielipidettä hänen arvostelustaan mun hengitystekniikkaan liittyen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteistreenaamisessa on aina varmat draaman ainekset! Huono varmistus, tsemppaus tai sen puute, väärä katse, toisen ajatuksien lukukyvyttömyys... Sota on valmis.:D Ja kanssatreenajat nauttii. Not!

      Poista
  2. Suoritus suoraan oppikirjasta, näin ne menee kutakuinnii meilläkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa olla ihan yleismaailmallinen kaava, jota sovelletaan jatkuvasti hyvällä tai huonolla menestyksellä. :D

      Poista
  3. Te ootte niin hulluja. Vois kattoo kotona jotain kivaa leffaa ja vetää irtokarkkeja ja valkkaria niin tyypit rämpii pimeässä ympäri metsiä.. :D Respect.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellanen oliskin aivan liian ihanaa ja leppoisaa meille, vähän täytyy olla jännitystä ja epämukavuutta elämässä. :D

      Poista
  4. Oot kyllä aivan mun idoli! Jatka samaan malliin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa olla sun idoli! Kiitos, parhaani yritän. :))

      Poista
    2. No todellakin! Pidän sulle peukkuja treenien ja opintojen suhteen! :) Minä olen kanssa asunut Mikontalossa ja opiskellut TTY:llä :D

      Poista
    3. Kiitos paljon tsempeistä! Hervanta on siis tuttu paikka. Ei vedä mikään vertoja Mikkikselle. ;)

      Poista
  5. Me kokeiltiin tuota parisuhdemaastopyöräilyä viime kesänä Itävallassa. Ja kumpikaan ei ees harrasta maastopyöräilyä. :D Olihan se ihan belsebuubista koko homma.
    Mäet oli niin jyrkkiä että joko ei jaksanu polkia tai pelotti, sekä asfaltilla että maastossa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, reppu paino, oli kauhia hiki ja outo satula ei sopinu minun persukselle. Mutta sen jälkeen sai paljon jätskiä, eli kannatti käydä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, siistiä että kokeilitte kuitenkin, maisemat oli varmaan aivan upeat.:) Mutta huh, mää en ajais siellä varmaan metriäkään, kun en uskaltais laskea mäkiä. Enkä varsinkaan lähtisi sinne koskaan laskettelemaan!

      Poista
  6. Just ton takia meillä on lopetettu yhteislenkit ja yhdessä kisaaminen. Kun toinen on kaksi metrinen hirvi ja toinen persjalkainen muurahainen ei lopputulos voi olla kovin hyvä. Mutta onneksi osataan tsempata toisiamme kunhan pysytään eri reiteillä :) Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitää ymmärtää, millon se yhdessä ajaminen kannattaa lopettaa, ettei mene koko harrastus ihan pilalle. Rahkaäijäki ajaa jonkun verran yksin, sillon se saa vetää ihan niin täysiä ja vaikeita polkuja, kun haluaa.
      Ja hengessä voi olla mukana, vaikka ei oliskaan polulla yhtä aikaa. :)

      Poista
  7. "Kaiken se kärsii, kaiken se kestää..." ;)

    VastaaPoista
  8. Hahaa, loistotarina! Meillä isäntä ei suostunut eilen lähtemään fillarilenkille, kun ei jaksanut raahata pyöräänsä ulos. Enkä edes näyttänyt sille tätä juttua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hauskaa, koska se on totta.;) Hehheh, teillä taitaa olla asetelma vähän toisin päin!

      Poista
  9. Kuulostaa meidän patikoinnilta metsässä. Oikeasti osaan kyllä itsevarmana eksyttää meidät urbaanissakin ympäristössä. Oltiin kerran Kampissa kävelemässä kohti asemaa ja sanoin että mennään huvin vuoksi metrolla rautatieasemalle, hyvin ehtii kun juna lähtee vasta kymmenen minuutin päästä. Ohjasin meidät toki suorilta käsin väärään suuntaan menevään metroon :-D Olen karttoineni yleensä aina enemmän hukassa kuin toinen osapuoli jollain ihmeen maalaisjärjellä jota en tajua. Kartat pitää olla!

    Rahkaäijä rules!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopa mää, juntti Pirkanmaalta, osaan mennä oikeeseen suuntaan Helsingin metrolla. :D onneks et siellä maratonilla eksynyt, siellä ne vieläkin etsis sua Ellivuoren rinteistä. Mulla on noissa kartoissa se hankaluus, että osaan lukea niitä, mutta sanon aina vasemmalle, kun tarkotan oikealle ja toisin päin. Eli mun neuvoihin ei kannata luottaa. :D

      Rahkaäijä on aika äjjä!

      Poista
  10. 150 mm joustoa, ootko mukavuushaluinen tai jotain? :p

    heii kyselin aikaisemmin siitä äijäsi pyörästä, miksi päätynyt just mondrakeriin, jos voi tässä tiedustella? vai osti vaan jonkun mihin törmäs?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin olen. :D

      Mondraker on ostettu käytettynä pari vuotta sitten, Rahkaäijällä oli täpärihaku päällä ja tuo sattui olemaan tosi hyvään hintaan myynnissä, niin osti pois. Ja on ollut tosi tyytyväinen! Keulan vaihtoi juuri tässä syksyllä.

      Poista
  11. Hahahah :'D Tää on jotenkin niin lohdullista tietää, että hulluja pariskuntia on muitakin.. meillä on vähän eri menopelit, mut kyllä se homma kutakuinkin samaa kaavaa aina etenee. Esim. viime talven hiihtolenkki:
    A: "joo, hyvin ehditään vielä ennen pimeetä takas."
    M: "et sitten muistanut voidella mun suksia"
    M: "eihän tässä mee edes latua"
    M: "et sitten muistanut ottaa taskulamppua?"
    M: "tää on ihan perseestä, en varmasti laske tota mäkeä, en varmasti hiihdä enää metriäkään.."
    M: "..ja missä hitossa me edes ollaan?"

    Ja silti se on aina niin ihanaa. Laatuaikaa :D ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menopelillä ei tosiaan ole väliä, kunhan kaksin lähtee liikenteeseen niin on mahdollisuus vähän kireään tunnelmaan. :D Mulla on kans aika yleinen toi, että en aja enää metriäkään. Mutta kukaan ei taida kantaa sitä pyörää tai suksiakaan pois sieltä mettästä. :D mutta totta tosiaan, en vaihtaisi mihinkään!

      Poista