Rahkamuija ♥ Rahkaäijä eli kuinka meistä tuli me

Mä oon just niitä ihmisiä, jotka aamulla tuijottaa peilistä kuumeisia silmiään ja nyökyttelee "joo, ihan terve oon, voin mennä töihin". Karu totuus valkenee vasta siinä vaiheessa, kun kaupan kassalla eväitä maksaessa on pakko nojata kortinlukijaan hetken, ettei kaadu, kun on niin huono olo. Eilinen kevytnuha on vaihtunut järeään kesäflunssaan. Mutta ei se mitään, kerrankin on aikaa lukea blogeja, eikä jauhelihaakaan tartte maustaa, kun sitä ei kuitenkaan maista.

Joskus edellisen kerran kun olin kipeänä, pyysin postausideoita ja nyt kävinkin vilkaisemassa, olisiko siellä ollut mulle jotain jutun juurta. Ja taisihan siellä olla! Joku lukijoista pyysi kertomaan, että miten me ollaan tavattu Rahkaäijän kanssa ja miten meistä tuli rahkapariskunta. Ensin ajattelin, että kuuluukohan sellainen blogiin lainkaan, mutta toisaalta tykkään ite lukea muiden blogeista henkilökohtasempiakin juttuja, joten ajattelin, että antaa nyt mennä tämän kerran!  Kaikkihan kuitenkin rakastaa sitä, että saa tietää lisää mehukkaita yksityiskohtia bloggaajan yksityiselämästä.;)

Syksy 2010, setämies ja sen uus tyttöystävä. Ainakin Rahkaäijä on tainnut nauttia jotain juhlajuomaa!

Mä ja Rahkaäijä tavattiin erinäisten sattumusten (nämä sattumukset liittyy erääseen internetin treffipalveluun ja siellä käytyyn hyvin lyhyeen viestinvaihtoon) kautta ensimmäistä kertaa 2010 elokuussa Hervannassa ja käytiin juoksemassa Suolijärvi ympäri. Jepjep, vieraan miehen kanssa metsään juoksemaan! Tähän lenkkiin liittyy hauskoja muistoja, joista ollaan paljon puhuttu jälkeenpäin. Mulla oli siinä vaiheessa vielä vika syksy lukiota jäljellä ja Rahkaäijä oli kuulemma vähän jäätynyt, kun kuuli että lähtee jonkun pikkutytön kanssa lenkille. Mä luulin, että Rahkaäijä on sellanen epäsosiaalinen teekkari, joka on ihan liian älykäs mulle. Olin kevyesti väärässä! Mä olin menossa vielä meidän lenkin jälkeen thainyrkkeilytreeihin, joten tästä Rahkaäijä päätteli, että olen vähintään joku lajin ammattilanen, joka käy kolme kertaa vuodessa Thaimaassa treenaamassa. Rahkaäijäkin oli kevyesti väärässä!

Rahkamuijan ylppärit syksyllä 2010

Tän ensimmäisen lenkin jälkeen suunniteltiin uutta tapaamista, mutta se meinasi kariutua siihen, että Rahkaäijä antoi mulle väärän puhelinnumeron ihan vahingossa. Siitä kuitenkin selvittiin ja kohta seuraavalla viikolla paistettiin kuhaa poikamiesboksissa. Silloin pääsin yli mun epäluuloista, ainakin Rahkaäijä osasi naurattaa mua, koska kikatin hysteerisesti koko illan ja vähän pelkäsin, että mies pitää mua ihan tyhjäpäänä.

Uusi koti ja sen nimikyltti talvella 2011. Nykyään täällä asuu enää Lauri ja Ann, kun i on hukkunut.

Kolmansilla treffeillä lähdettiin vähän metsään samoilemaan ja paistamaan muistaakseni maissia (olin vielä silloin kasvissyöjä) ja makkaraa. Olin aivan käsittämättömän pöyristynyt, kun Rahkaäijä lähti retkelle farkuissa ja lenkkareissa. a) Farkut ei ole mitkään vaellusvaatteet b) Farkut + lenkkarit on juntein yhdistelmä koskaan. Pääsin kuitenkin tästäkin ongelmasta yli ja jo seuraavalla viikolla käytännössä asuin Rahkaäijän yksiössä. Ensin kysyin joka päivä, että voinko jäädä yöksi ja jossakin vaiheessa huomasin, etten ole enää pitkään aikaan kysynyt sitä.

Kolilla keväällä 2011. Rahkaäijä on näköjään taas valinnut farkut vaellushousuiksi...

Lokakuussa meillä oli jo yhteinen taloustili ja laitettiin kaksiohakemusta eteenpäin, hommat eteni siis ihan todella nopeasti. Mutta ilmeisen nopeasti molemmille oli selvää, että tää taitaa olla tässä, mitä turhia jarruttelemaan. En muista missä vaiheessa ja kenen toimesta ajatus naimisiin menosta tuli, mutta helmikuussa 2011 vaihdettiin kihlasormukset tasan samassa paikassa missä tavattiin (mulla oli noin kuus kerrosta vaatetta päällä, mutta oli silti kylmä, pakkasta taisi olla -20 astetta) ja sen jälkeen alettiin pyörittelemään ajatusta häistä. Pian keksinkin, että meidän häät vietetään 10.11. 2012 Tampereella Haulitehtaalla (upea paikka, kannattaa tutustua!) Rahkaäijä ei ollut järjettömän innoissaan suunnittelemassa isoja häitä, mutta oli kuitenkin suunnittelussa mukana kun ajatteli, että se on mulle tärkeetä.

Syyskuussa 2012 Aamulehdessä oli yksi erityisen hieno hääkuva.

Mitä lähemmäs häät tulivat, sitä vähemmän niiden järjestäminen kiinnosti. Hirveä työmäärä ja rahanmeno yhden päivän takia. Pian keksittiin ajatus häämatkasta Kaliforniaan ja sen jälkeen priorisointi oli helppoa. Sillä rahalla mikä uppoaa yhteen päivää, matkustaa kolmeksi viikoksi Kaliforniaan. Käytännön syistä hääpäiväkin aikaistua pari kuukautta ja maistraattiin marssittiin viime elokuussa. Toimitus oli niin nopea, että tahdon ehti sanomaan, muttei juuri muuta. Seuraavana päivänä lähisuku oli kutsuttu syömään ja häät olivat sillä selvät. Olisin ehkä kuollut stressiin, jos olisi pitänyt järjestää isommat pirskeet, 40 ihmisen muonittamisessakin oli yllättävän iso homma.

Muscle Beach, tammikuu 2013

Jos pitäisi valita vain yksi sana, joka kuvaa mennyttä vajaata kolmea vuotta, se olisi munelämänparastaaikaa. En tiedä onko edes laillista, kuinka helposti elämä on soljunut yhdessä eteenpäin. En valehtele, kun sanon, että kertaakaan ei ole käynyt mielessäkään, että nyt menee lusikat jakoon.  Molemmat on tajunnut, että nyt on meinaan kasassa semmonen tiimi, ettei tätä voita mikään! Olen muutamankin kerran kuullut, väitteen että me ollaan ihan samanlaisia enkä lähde sitä kokonaan kiistämään. Erojakin toki löytyy sopivissa määrin, toinen on tulisieluinen meuhkaaja, toisella on pidemmät hermot.
Mä en suostu uskomaan, että avioliitto tai parisuhde on jotain ydinfysiikkaa, josta kukaan ei voi selvitä. Se on vaan ihan pieniä juttuja, sitä että Rahkaäijä tekee mulle pudding-annoksen valmiiksi ja mä paritan sen pyykistä tulleet sukat kaappiin. Silläkin pärjää jo aika pitkälle!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 284