Koskenlaskua ja eränkäyntiä

Mielestäni on täysin kohtuullista, että kesän parhaimmat kelit on mun lomalla, vai mitä? Viikon puolivälissä kaahasin Jämsään mökille ja ohjelmassa oli vaativaa vadelmien syöntiä ja Valittuja Paloja. Tällä kertaa sain marjasaalista myös vähän pakkaseen, mutta ne taitaa sieltä jonnekin hävitä ennen kuin syyskuu koittaa.
Lapsena olin aivan hysteerinen, että soutuveneellä ei voida mennä läheiselle Kapalokoskelle, koska luulin, että jotain Niagaran putouksen luokkaa, ja vene törmää kiviin ja kaatuu ja kaikki hukkuu. No, nyt vähän isompana olen rohkaissut mieleni ja tein taas uhkarohkean pyhiinvaelluksen Kapalokoskelle soutaen.

Tässä hurja koski, taitaa siinä jopa vähän virtausta olla...

Kolmisen kilometriä soutelua oli yllättäen paljon raskaampi koettelemus, kuin aamuinen selkätreeni. Harjoituksen puutetta! Näin jossakin naistenlehdessä (niitähän tunnetusti rakastan) oli ohjeet, kuinka soudetaan ja miten venettä voi ohjata soutaessa. Herää vain yksi kysymys, kehtaako joku myöntää, ettei osaa soutaa..?

Kukkaistyttö 2013?

Mökkimaisemat ja mummin tarjoama täysi ylläpito herätti vasta todellisen lomatunnelman ja rentoilu jatkui kotiin päästessäkin. Heitettiin reppuun tulitikut ja erinäisiä syntisiä syötäviä ja poljettiin Meridoilla Lempäälän suuntaan. Pyörät hylättiin, kun taival muuttui liian juurekkaaksi ja käveltiin Kirskaanniemeen virittelemään nuotiota.

Oikea eränkävijä ei koskaan laittais shortseja metsään, koska hyttyset.

Jotta tästä "raskaasta" vaellustaipaleesta olisi kunnolla palautunut, nuotio-A la cartessa oli tarjolla kanaa, chorizomakkaraa ja vaahtokarkkeja.

Hyvät rasvat, mitä ne on, ei kuulu meille!

Saisiko olla vaahtokarkkia karsinogeenillä?

Erä-äijä

Tykkään tuosta paikasta tosi paljon, tuntee olevansa tosi kaukana metsässä, mutta oikeesti on lyhyt matka kotiin. Yleensä aina siellä on myös muita retkeilijöitä paikalla, mutta mainiosti mahtuu sekaan. Lisäks paikalla on historiallinenkin ulottuvuus, Rahkaväen kolmannet treffit oli kyseisessä paikassa. Mutta hyvät tyttäret, älkää nyt missään nimessä lähtekö tuikituntemattoman miehen kanssa rämpimään metsään, jotain itsesuojeluvaistoa! Mulla ei ollu ja hyvä niin.

Eväät auttoi jaksamaan pitkähkön taipaleen kotiin, polun varressa pysähdyttiin kylläkin etsimään hyviä leautuspaikkoja ja heitteleen leipiä veteen. Kumpikaan ei ollut menestys.:D

Tarpeeks iso leipäkivi?

Eka lomaviikko loppuu kohta, mutta sitä ennen on vielä kampaaja (aito tukkakriisi), pari salia, yhdet hautajaiset ja yhdet häät, ehkä huutokauppa ja luultavasti vielä paljon muutakin!