Kaikkea muuta kuin asialinjalla

 Rahkaäijällä on ollut vähän vaikeuksia suhtautua maapähkinävoi-innostukseeni ja viimeinen niitti oli maapähkinävoin sotkeminen rahkaan. Tästä seurasi soitto päämajaan ja kuten ehkä tiedät, Hitler on kova ottamaan lämpöä kaikenlaisista ajankohtaisista aiheista. Eipä se tainnuut innoissaan olla peanutbutter-ilmiöstäkään... Sisältää voimakasta kieltä. Ja Annie, koska menit kommenteissa myöntämään rakkautesi maapähkinävoi-rahka -herkkuun, jouduit pieneen sivuosaan.:D

Ryhdikästä viikkoa kaikille!

Asiaa putkelta ja sen vierestä

Sisältää pitkäveteistä pyöräjorinaa. Ja yhden ammattimaisen tankotanssikuvan!
Eilen oli tarkoitus heittää pidempi lenkki Rauskilla, mutta jostain ilmestyi vaatimaton nuha ja takareidet ulisi lepoa, niin tyydyin vain suunnittelemaan pyöräaiheisia säilytysratkaisuja Ikeassa. Mutta niistä lisää myöhemmin, kunhan tuo remontti-Reiskani saa asioita aikaiseksi. (Jännä homma muuten tuo miehinen nuha. Heti kun nenä vähän valuu ja on vetämätön olo, tauti muuttuu suurieleisesti Ebolaksi ja ollaan jo hyvästelemässä läheisiä, koska flunssa voi korjata sadon ihan näillä keleillä. Ei muuten mitään, mutta kun tätä tosielämän taistelutarinaa saattaa kestää kaksikin viikkoa kerrallaan.)

Kaikki mun velosipedit. Vasemmalta oikealle: Ritu, Mervi ja Rauski. Kickbike ei mahtunut kuvaan.

Ensi näkemällä Rauskin ohjaustanko tuntui vähän liioitellun leveältä, mutta maastossa huomasin sen olevan täysin asiallinen. Enkä ole yhtään vielä puita katkonut sillä.;) Eli jätetään se rälläkkä-ajatus tällä erää. Tähän mennessä vain jäykkäperäisellä Meridalla ajaneena täpäri on ollut suuri nautinto. Suolijärven kielletty rantapolku tuntui varsinaiselta valtatieltä ja ajoin kaikki kohdat, joista olen aiemmin jäykkisperällä hannannut.
Rauskissa oli valmiina Nobby Nic -renkaat, joiden talviominaisuudet epäillyttivät. Eihän ne tosiaan Mountain Kingin veroiset ole, mutta kelvolliset! Mun Vuorikuninkaat on vielä koulumatka-Meridassa, enkä haluaisi vaihtaa nastoihin ellei ole pakko, niin en tiedä mikä voisi olla Rauiskin kevättalvirengastus. Ja sitä paitsi, omistan ainoastaan yhden kappaleen Icepiker Pro -renkaita ja yhden vanhan Rahkaäijän hylkäämän susipaskan Nokian WXC300, että niillä ei vielä juhlita. Eli jos nurkissa pyörii ylimääräinen Jääpiikittäjä Ammattilainen, myy se mulle!

En aiemmin ollut lainkaan käsittänyt Reverb-tolpan ihanuutta. Kuvittelin sen jotenkin hankalakäyttöiseksi ja rimpulaksi, mutta sehän on ehkä paras keksintö koskaan. Nappia vaan alas, niin satula laskee. Ja se oikeesti nouseekin  todella sulavasti ja ripeästi. Mutta korvaakohan kotivakuutus, jos oma aviomies kateuden puuskassaan varastaa Reverbin?:D
Voimansiirto Rauskissa on Shimanon XT:tä, kokonaisuutta vähän himmentää kahvoissa lukeva SLX. Vaihteisto on tuntunut hyvältä ja napakalta ja XT-kammet nyt vaan näyttää paljon järeemmiltä, kun Meridassa olevat SLX:t. Pyörässä on takana siis ratasta ja edessä kolme (30 vaihdetta) ja näillä ensilenkeillä on ainakin tuntunut, että siinä on vähintään kymmenen liikaa. Rahkaäijän Mondrakerissa on edessä vain yksi ratas, mutta se tuntuu olevan taas turhan vähän. Pidän itseäni melko sitkeänä mäkien kiipeäjänä, joten haluan, että on tarpeeksi pieniä vaihteita. Pitkässä mäessä mielummin ajan, kuin tunkkaan. 

Ostettiin Ikeasta kaksi kappeletta tankoja sulaviin koreografioihin... Eikun siis pyörien säilytykseen! Asiallisia kuvia luvassa myöhemmin.

Ollaankin siis spekuloitu, jos edestä ottaisi isoimman pois ja tilalle laittaisi bashringin eli sellaisen suojarenkaan, joka pitää rattaat ehjinä kivikoissa pommittaessa. Siis mä en sitä osaisi tehdä, eikä mun tekninen hahmotuskyky yhtään riitä tajuamaan, kuinka suuri työ siinä olisi tai miten vaihteisto sen jälkeen käyttäytyisi.Onko kolme liikaa? Vai pärjääkö yhdellä? Onko remontointi kahteen järkevää?

Jousituksen alkusäädöt oli melkoisen hankala tehdä,  painaumat taitaa nyt olla kohdillaan, mutta vaimennukset on säädetty vasta noin suurinpiirtein. Molemmista päistä löytyy säädöt alamäkeen, trailiin ja ylämäkeen. Perjantaina vääntelin niitä vipuja tohkeissani edes takaisin, mutta vielä en osaa sanoa, oliko huomattavaa vaikutusta. Rahkaäijä alkoi jo eilen haaveilemaan, kuinka ensi kesänä valloitetaan Messilä Bike Parkia, mutta vaikka kuinka olisi Descend-säädöt pyörässä, pysyn sieltä pois. Varsinkin niistä hisseistä.

Toistan itseäni, mutta olen todella tyytyväinen pyörähankintaani. Ja edelleen siihen väriin, se on ihan täydellinen. Tekisi mieli vaan kruisailla ympäri kylää ja esitellä pyörää kaikille vastaantulijoille. Olen siitä aika ylpeä!

Vuoden alusta syödyt rahkat: 50

Ruoka-aikaan kotona ja treeniaikaan salilla

Otsikko on mun tämän kevään slogani.

Kanaa, pastaa, avokadoa ja cantaloupe-melonia. Rock! Kaiken söin.

 Takana on nyt kaksi kokonaista viikkoa Muscle Challenge -ohjelmalla ja hyvältä tuntuu! Olen ilokseni huomannut, että osaan treenata paljon kovempaa kuin viime keväänä, jolloin myös tein MC-ohjelmalla. Silloin melko kova nelijakoinen oli ehkä vähän liioittelua sillä treenitaustalla. Nyt homma kulkee täysin eri tahdilla ja saan itsestäni huomattavasti enemmän irti. Aina voi tehdä paremmin  ja oppia enemmän, mutta nyt koen olevani jo parempi treenaaja, kuin vuosi sitten.

Lihaksiin saa paremman tuntuman, eikä tekniikkaan hajoa saman tien, kun alkaa vähän väsyttämään. Tältä viikolta nostaisin kaikkein onnistuneimmaksi maanantaina etureisi-pohje -treenin. Sunnuntain selän pumppailusta jäi fiilis, että vähän kovempaa voisin vielä yrittää, ja maanantaina en olisi sillä hetkellä paremmin voinut itse tehdä. Eilinen takareisijumppailukin meni perille, näen kuitenkin kristallipallostani, että huomenna on vasta parhaat tuntemukset luvassa.
Vasen ranne kiukuttelee edelleen, mutta mitäpä siitä stressiä ottamaan. Jos sattuu, silloin jätetään haban pumppailut syksymmälle ja jäinen vihannessekoituspussi saa järkevää käyttöä.

Hervannan alppiurheilukeskus

Rauski keräsi valtavan määrän ihailua esittelypostauksessaan, siitä kiitos kaikille! Tähän mennessä olen ehtinyt ajamaan kaksi lenkkiä ja on todellakin sellainen tunne, että tein hyvän hankinnan. Tänään ajeltiin yksi peruslenkeistä ja jopa alamäessä mulla oli kivaa. Ja ylitin ensimmäistä kertaa koskaan kaatuneen puun pyörällä ja voin ihan leuhkasti sanoa, ettei meinaan ollut mikään kitukasvuinen virvonvarvon-oksa, vaan kunnon tukki! Ilman Rahkaäijän yllytystä en ehkä olisi koittanut onneani, mutta nyt tiedän, että mä ja Rauski niin handlataan kaatuneet kuuset.

Pyykkiteline tyyriiseen makuun

Huomasin, että Maiju oli maistellut jotain uutta rahkaa, ja ihan meinasi tämä rahkaguru hätääntyä, että miten on voinut uusi Valion  rahka jäädä huomaamatta. Eilisen koipitreenin jälkeen pakotin treeniseurani kävelemään vielä S-Marketiin ja sieltä nappasin muutaman pinkin purkin mukaan. Joo-o, pinkki se on! Ei varsinaisesti tarvitse arvuutella kohderyhmää.:D

Pinkkirahka

Mä en syö rahkaa ikinä ilman lisukkeita, on se sen verran yksitoikkoista tavaraa. Tää pinkkirahka eroaa tavallisesta pehmeästä rahkasta siinä, että rasvaa on 2,3 %, kun pehmeässä sitä on 0,3 prosenttia. Ja huomasin eron, olisin voinut lusikoida pinkkirahkan ilman mehukeittoa! Muistutti Jenkeissä lapioitua Fage- jugurttia, jossa oli myös pari prosenttia rasvaa, happamempaa oli kuitenkin. Eikä tuo rasvan määräkään kohtuuton ole, päivän toinen rahka (tai kolmas) voisi olla tuota.

Suoraan purkista, ennennäkemätöntä!

Mutta... Niin, tässä on tosiaan yksi mutta. Ääs-Marketissa Pehmeä maitorahka maksaa 81 senttiä (Prismassa taitaa olla peräti 75 senttiä) ja tämä uutuspinkki oli 1,19 euroa. 38 sentin ero, eli jos päivän toinen rahka olisikin pinkki, vuodessa ero olisi lähemmäs 140 euroa. Toki Ehrmann tai Rainbow on vielä tavallista Pehmeääkin halvempaa, mutta niitä en oikein sulata. Rahkamuijan tuomio: Hywää! Ja pikaeväänä käyttistä, voi lusikoida suoraan purkista ilman lisukkeita. Oletko ja maistanut? Mitä mieltä?

Vuoden alusta syödyt rahkat: 46 (Nyt näitä alkaa uppoamaan entistä kiivaampaan tahtiin, kun huomasin, että maapähkinävoi on suorastaan luotu rahkan sekaan!)

Virallinen treenimusiikkipostaus

Mää olen musiikkinatsi. Myönnän. Se ilmenee niin, että muiden musiikkimaussa on yleensä jotain (pahaa) vikaa, 93 prosenttia kaupallisten radiokanavien musiikista saa mun korvat vuotaan verta ja ihmiset, jotka sanoo "kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, kaikki käy" ei tiedä mielestäni mistään mitään.
Näistä suvaitsevaisista ja ihmisystävällistä lähtökohdista on hyvä kertoa Rahkamuijan treenimusiikista. Mitä korvissa juoksulenkillä? Millä saa parhaat salilataukset ennen treeniä? Mikä tykittää parhaiten pyöräillessä?

Olen siitä onnekas, että meidän salilla soi yleensä vähintään kohtuullinen musiikki. "Äijäsalilla" ämyreistä pauhaa Radio Rock tai erinäiset rock-musiikkilevyt. Kerrain tein salilla lähes anteeksiantamattoman teon. Joku kävi vaihtamassa radion johonkin "tamppaus"- musiikkiin. Hetken yritin rimpuilla tangon alla, ja sitten oli pakko käydä vaihtamassa toinen levy. Sain niin sanotusti kuulla kunniani levyn soimaan laittaneelta herrasmieheltä. Melkein hävettää levyn vaihtaminen, mutta kyllä siihen on varmasti joku syy olemassa, että aina salille mennessä siellä soi jotain muuta kuin David Guettaa. Ja jos en minä olisi vaihtanut, joltain muulta olis varmasti mennyt hermo ennemmin tai myöhemmin. Tamppausmusiikillekin on paikkansa, mutta se ei mielestäni ole salilla.

Pieni ja viaton Rahkamuija Ruisrockissa ´09, Asan keikka. Mutta voitko kattoo tota tukkaa, onhan se nyt aika pähee?

Aloitetaan viime kesän henkilökohtaisella kesähitilläni. Kuuntelin tätä kappaletta helposti viisikin kertaa peräkkäin. Koska meillä asuu toinenkin musiikkinatsi, jonka mielestä tässä on sietämätön poikakuoro, niin tätä saan kuunnella yksinäni. Livenä Trivium ei varsinaisesti säväyttänyt, vähän liikaa showta ja liian vähän menoa ja meininkiä. (Minuutin tietämissä alkaa kappale.)

Takuuvarmaa salimäiskettä on In Flames. Toimii myös hyvin latarina! Pinball map on ehdottoman hyvä mukana örisemiseen.

Yksi puhtaasti salilevyistä bongattu tuttavuus on Insomnium. Käsittämättömän kovaa penkkausmusaa! Vähän harmittaa, kun missattiin tämä viime kesän Tuskassa, kun en ollut vielä keksinyt "sen tosi hyvän pändin" nimeä.:D

Yksi elämäni suurimmista mysteereistä on ollut se, että miten musiikki voi kuulostaa niin erilaiselta eri ihmisen korvaan. Miten joku voi palvoa Skrillexiä, vaikka itse en voi sietää sitä? Miten joku kehtaa väittää, että eräs kaikkien aikojen lempipändeistäni, Abduktio, kuulostaa melusaasteelta? Makuja on monelaisia, mutta miksi tietty kappale kuulostaa toisen mielestä upealta, toisen mielestä jätteeltä.

Yksi tällainen mielipiteenjakaja on toinen kaikkien aikojen suosikeistani, Raised Fist. Ruotsin poikain meininki sopii äärimmäisen mainioisti kovemmalle juoksulenkille tai vaikka Pyynikin rappusiin.

                                    

Nykyään mulla on enää vain yksi kysymys liittyen tähän yhtyeeseen. Missä on ollut itsesuojeluvaistoni teininä näiden keikoilla? Nykyään ei olisi varmaan saumaa pysyä hengissäkään. Meno oli hullua.

Pistetään vielä villi kortti Ruotsin maalta, kun tarvitsee äärimmäistä raivoa suoritukseen, Kall Värld toimii! Tähän bändiin perustuu myös osin ruotsin kielen taitoni. Ja sanomattakin selvää, että livenä aika kuumaa kamaa!

"Aikuisempaan" makuun sen sijaan on Lappeenrannan lahja maailmalle, Mokoma. Toimii missä tahansa treenissä, joka hetkeen löytyy sopiva kappale. Sydänjuuret on ihan feiforitti, siinä on jotenkin mukavan väkevä tunnelma.

Tästä on hyvä jatkaa -kappale on viime aikoina iskenyt erityisen kovaa.

Yksi kaikkien aikojen nostokappaleista on Diablon The Preacher. Eräänkin levyarvostelun mukaan Diablo on niitä pändejä, joiden musiikki kasvattaa kivekset jopa Minna Canthin patsaalle. Ja Rahkaäijä tässä kauniisti päivänä eräänä ilmaisi, että Rahkamuijan suurin tavoite taitaa olla kasvattaa mahdollisimman isot kivekset.:D
Niin, mikä tästä piisistä tekee niin hyvän? Tietenkin tuo alun "voi perkele!", siitä on täydellistä aloittaa sarja.

Erityisen tärkeitä hetkiä eletään juuri ennen salille lähtöä, silloin kappaleiden valinta on tarkkaa puuhaa ja naapuritkin saattaa tietää, mitä meillä paljon kuunnellaan.
Maksimaalisen latautumisen tarjoaa Hatebreed. Tarjosivat myös yhden viime kesän Tuskan parhaista keikoista. Destroy everything on myös täydellinen mukanahoilotusbiisi.

Live for this -kappaleen sanat sopii vaikka salielämään. "Live for this, Live, Live! If you don't live for something, You'll die for nothing." Tai mihin tahansa muuhunkin, johon on kovasti intohimoa.

Jos haluaa saada Rahkaäijän lietsottua täydelliseen treeni-moodiin, on Lamb of Godin Laid to Rest enemmän kuin oikea valinta. Jumalan lampaat pelasti myös meidän loputtomat automatkat Kaliforniassa, kun radiosta tuli pelkkää saarnaa joka kanavalta, marssittiin Best Buyhin, ja ostettiin koko kaupan ainoat "kunnon levyt". Oli sitten varmaan ensimmäinen kerta, kun Rahkaäijä maksoi kuuntelemastaan musiikista..........................

Joskus viime keväänä lataribiisien virkaa toimitti Matin saliräppi-kappaleet. Aivan loistavia! Muhun niin sanotusti osuu ja uppoo.:D

                                             
Tän hetkiseen elämään sen sijaan sopii Matin Bulk-kappale, sitä aina kuuntelen, kun syön! Ja ai niin, Matin kipaleethan tarjoaa herkkua myös Salkkari-faneille, kuuntele niin tiedät!

Näiden lisäksi esimerkiksi juoksulenkillä napeista kuuluu vaihtelevasti kaikenlaista Asasta Deathbediin ja takaisin. En ole rajoittunut, vain valikoiva. Olen myös avoin kaikenlaiselle uudelle musiikille (kunhan se ei ole dubteppiä), joten hyviä ehdotuksia saa heitelleä! Muutenkin vähän kiinnostaisi, millainen musiikki uppoaa muihin sporttaillessa!

Vuoden alusta syödyt rahkat: 42

P.S. Tämähän nyt on ihan yleisesti tiedetty totuus, mutta jos kaikki maailman pändit soittaisivat peräkkäin, saisi viimeisenä olla Slayer.

Mutta mikä olisi Slayerin lämppäri? Napalm Death?

Vihreä rakkaus

Tänään vaati todellista tsemppiä keskittyä olemaan töissä ja koulussa, kun kotona odotti "pieni" paketti Posti-Patelta tai tarkemmin sanottuna Saksan pojilta. Lauri ystävällisesti kasasi paketin sisällön sellaiseksi kuin kuuluukin ja mua odotti eteisessä kokonainen pyörä! Ja hei, millainen pyörä! Kauppakassi vaan putos mun kädestä ja kurkusta purkautua epämääräinen "öööäääärghhh", kun näin Radonin. Voin sanoa, etten ole ikinä nähnyt yhtä päheetä (ja mulle mätsäävää) pyörää ja kaikkein uskomattominta tässä on se, että se on nyt oikeasti mun!

Siinä se on, Radon Slide 150 8.0. Onko se sitten nimeltään Raili? Raimo? Rane?

Satula laskee nappia painamalla!

Polkimet piti tietenkin ostaa erikseen, väri täsmää!

Grippienkin väri täsmää!

Fillarispeksailijoille tiedoksi: 15 millinen akseli myös takana tukevoittamassa menoa

Climb - trail - descend

Välipalaakaan ei malttanut syödä pöydän ääressä, kun sitä ei voi päästää hetkeksikään silmistään.

Kerrasta oikea koko, ohjaustanko on leveemmän puoleinen, mutta sen saa kuulemma rälläkällä lyhyemmäksi...

Mää oon niin iloinen!

 Nyt mulla on enää yksi ongelma. Kuinka hennon ajaa sillä? Taidan lähteä kohta pienellä tutustumisajolle, vaikka etureidet on eilisestä jalkatreenistä melkein kosketusarat. (Voisko syynä olla esim. 80 askelkävelykyykkyä?)
Eihän nyt jäänyt epäselväksi, minkä värinen mun uusi täpäri on?

Vuoden alusta syödyt rahkat: 40

Anni Unchained

Tänään pyörähti toinen viikko käyntiin Muscle Challengessa selkätreenin merkeissä. Meidän team HKPP (hartkore podipilders) sai treenata melkein tyhjällä salilla ja vähän sääliksi kävi niitä paria kanssatreenajaa, jotka joutuivat luokattomia juttujamme kuuntelemaan. Tiimissä oli siis lisäkseni Rahkaäijä ja vahvan paluun salille tehnyt Ville. Ei varsinaisesti jäänyt epäilystäkään, etteikö selässä olisi huomenna rapsakat tunnelmat. Alkuun vähän pull-overia taljassa ja toisena liikkeenä ohjelmassa olisi ylätaljaa rusettiotteella, mutta koska olen Anarkisti-Anni, vedin sen sijaan leukoja rusettikahvan kanssa. Tämän jälkeen ihanuus jatkui kulmasoudulla tangolla ja alataljalla. Viimeisenä selkäliikkeenä olisi  maastaveto tempausotteella, mutta mä en ihan haltsaa sitä (voisin vaikka opetella ja lopettaa selitykset.:D) niin tein polven päältä vetoa leveällä otteella. Vaikka vedin selkätreenin kovaa, ensi viikolla on varmasti varaa tehdä vielä paremmin!

Päivän epistolaan kuului myös olkapäät. Kaksi- ja kolmijakoisissa ohjelmissa olen tehnyt ne yleensä samana päivänä rinnan kanssa ja se syö tietysti vähän olkapäävoimia. Pystypunnerruksia on treeniin kirjattu kaksi sarjaa ja edelliskerralla tein 14 kilon dumppeleilla, ja totesin, että seuraavalla kerralla vähän isommat kahvat. Progressio on hivenen kova, seuraavat on 16 kiloa, mutta ne on ihan hengenvaaralliset, kun toisesta meinaa paino irrota päästä. Niistä seuraavat onkin 17,5 kg, vähän niillä yritin, mutta haaveeksi jäi vielä. Viparit onneksi paikkasivat pystypunnerruskoomailun.Treenin lopussa on paikkosarjat hauiksia taljalla ja ranneongelma ilmestyi taas. Viime aikoina hauiksien tekeminen on mennyt aina siihen, että sarja jää vajaaksi, kun vasen ranne aloittaa kiukuttelun. Muissa liikkeissä mitään probleemaa ei ole ilmennyt. Hyvästi kesähaba.:(

Anonyymi lehtiaddikti ei pääse irti tavoistaan, heräteostos lähikaupasta. Mutta miten voisin dissata jumppalehtiä, jos en tietäisi niiden sisällöstä mitään?

Käytiin eilen katsomassa uusi Tarantino-pläjäys Django Unchained. Elokuva oli varsin huippu, tykkään kun  kiusaajia pistetään ruotuun. Myös toisella puolella istunut mies (ei siis Lauri) nautti elokuvasta täysin rinnoin ja räjähti hyeenamaiseen huutonauruun aina, kun veri roiskui. Elokuvan loputtua koittaa aina se hekumallinen hetki, kun voi aloittaa leffan ruotimisen. Hekuma oli kuitenkin kerrasta pilalla, kun ei päästy edes ovesta ulos, koska viereisen teinijuottolan laatuyökerhon narikassa muutama ehkä juuri mopokortin saanutta nuorta miestä päätti pistää painiksi. Hetken aikaa nämä Ed Hardy -lisppismiehet painivat mukaan liittyneiden järjestyksenvalvojien kanssa ja ympärillä känniset tyttöystävät kirkuivat. Ei varsinaisesti haitannut lähteä kotiin nukkumaan.

Ens viikosta tulee aivan ihana, sillä elättelen vahvoja toiveita, että fillari saapuu jo alkuviikosta. Sitten ei ole riemulla mitään rajaa, kun Radonilla ajaa! Näen jo päiväunia ensi kesästä, jolloin vaan pyöräilen tauotta, vuorotellen maastopyörällä ja maantiepyörällä, ah!

Syödyt rahkat vuoden alusta: 35 

p.s. Koska tukkimiehen kirjanpito on pitkän päälle vähän epäluotettava laskuväline Rahkanaisen rahkojen räknäämiseen, tilasi Lauri mulle tällaisen laskurin Deal Extremesta. "Muisti" riittää 9999 asti, eiköhän se ole tarpeeksi tälle vuodelle.

Päiväni Rahkamuijana

Jos olet pitkinä yön tunteina mietiskellyt, millainen on Rahkamuijan päivä, niin nyt saat eksaktin vastauksen.  Pitkä päivä = pitkä postaus.

Aamu on ihmisen julminta aikaa, on kylmä, kiukuttaa, on nälkä, mutta rahka on silti hidas syödä ja Rahkaäijältä oli taas kerran kaikki tavarat hukassa. Kunpa voisin kelata aamut pois!

Sama aamupala toistuu päivästä toiseen, rahka ja kaksi ruispalaa. Tänään oli extra-leipä, että jaksan polkea!

Kotimme sulokkain sisustusyksityiskohta, mömmö-torni

 En näe mitään syytä matkustaa bussilla kouluun, jos keli on siedettävä, joten fillari oli tänäänkin mun valinta. Vähän huolestutti, kun Meridassa on edelleen Mountain Kingit, jotka eivät siis ole nastarenkaat ja ulkona oli aikamoinen lentokeli. Työmatkatempo oli taattu, kun aamulla käskytin Laurin vielä vaihtamaan lukkopolkimet pyörään. Paikoin matkan varrella oli lähes hengenvaarallista takarenkaan heittoa, muuten polkeminen oli jälleen kerran aivan ihanaa.

Mahdutaan Meridan kanssa ihan kivasti hissiin, muita ei sitten mahdukaan

Toinen julmahko asia elämässä on perjantai-luennot, kun on ihan tottunut rötväämään (=tekeen töitä) aina perjantaisin, on haastavaa sopeutua ajattelemaan viisaita viikon viimeisenä tositoimi-päivänä.

Älä anna köyhälle kalaa, vaan koulutusta. Huomaa pirteä kansioni!

Iidan uudet tennarit. Tekeeköhän joku klossillisia Converseja, olis vähän päheemmät, kun noin Shimano-popot.

Rapuhanskat käteen ja menoks!

Nykynuoriso on muuten täysin holtitonta, sain lumipallosta kotimatkalla! En jäänyt kostamaan.

Haettiin auto huollosta, nyt määkin uskallan ajaa, kun neliveto toimii!

Viikonloppuostokset = ruokaa perjantaiksi, mennään taas huomenna sitten kauppaan

Me pidetään tämän karppaavan kansakunnan leipomot pystyssä. Sylillinen leipää Vaasan myymälästä!

Tänäänhän on tunnetusti suuri päivä, ensimmäinen helmikuuta, eli eilen loppui kaikkien tipaton ja vielä perjantain, eli hyvä syy lähteä Arjuskaan ottamaan koko viikon palautusohrapirtelöt. Kuten aina, se jäi nyt väliin ja sen sijaan tuikattiin appiukon sauna tuleen ja levytettiin mukavalla sohvalla. Siinä sohvalla kuuluu aina syödä jäätelöä, mutta tällä kertaa rikottiin sääntöjä.

Itse sauna-jedimestari työssään...

...ja Leksaakin kiuas vähän kiinnosti!

Imen kissaenergiaa Leksasta ja Lukasta, kun kissaneuvottelut polkee edelleen paikallaan

Luka, ocicat

Kollit kattoo Hauskoja kotivideoita, mutta Lukan ilmeestä päätellen ne eivät ole kovin huvittavia

Kotimatkalla bongattua. Jollain on ollut pettämätön mattomaku, kuka pystyy hyvillä mielin kävelemään puolutuskyvyttömän pupun päältä?

Päivän viimeinen askare oli Gekkosten ruuan ostaminen, pilkkitoukkasesonki on parhaimmillaan!

Kun eilen sain älynvälyksen tehdä Rahkamuijan päivästä postauksen, toivoin, että jotain järisyttävää tapahtuisi. Näin viihdearvo olisi lisäntynyt noin 472 prosenttia, mutta tästä tulikin tosi tavallisen hyvä päivä. Arkisia ja kivoja asioita!

Eilen sen sijaan kävi mainitsemisen arvoinen juttu. Tarinan juuret ovat ajassa vajaa puolitoista vuotta taaksepäin, kun aloitin treenaamisen nykyisellä salilla. Usein olin salin ainoa tyttö, mutta muutaman kerran osuin samaan aikaan treenaamaan erään naisen kanssa. Tämä pieni ja vaalea mimmi veteli leukoja ihan tosta vaan useita ja mä olin todella vaikuttunut tästä, en ollut varsinaisesti ajatellutkaan, että leukojakin on ihan mahdollista vetää. Mutta voin sanoa, että tämän tiukan leuanvetomimmin suoritusten jälkeen iski kova halu saada homma haltuun. En pitkään aikaan nähnyt tätä naista ja kun muutama kuukausi sitten huomasin hänet salilla, muistin uskomattoman inspiroivan vaikutuksen ja mietin, että ehkä pitäisi mennä kertomaan juttu tälle naiselle. Koska vieraille ihmisille puhuminen salilla on mulle sitä aitoa mukavuusalueelta poistumista, en vaan jotenkin kehdannut ja jätin asian sikseen.

Eilen illalla olin Rahkaäijän kanssa tekemässä takareisitreeniä, ja jossakin vaiheessa leuanvetomimmi ilmestyi paikalle. Taas ajatus avautumisesta tuli mieleeni, keräsin rohkeutta koko lopun treenin. Lopulta otin tiukan rohkaisuryypyn vesipullosta ja marssin tämän naisen luo vaahtoamaan, kuinka ihailin joskus tämän leuanvetoja ja siitä sain itsekin inspiraation sisäistää tämä jalo selkäliike. Nainen tuijotti ihan silmät selällään ja kommentti oli muistaakseni "Oikeesti?" ja taisi mun avautumista vitsiksikin luulla. Mä toivon, että leuanvetomimmille jäi hyvä mieli (eikä käänny seuraavan kerran sali ovella ympäri, kun friikki avautuja-akka on treenaamassa), koska mä olen jostain syystä tosi iloinen siitä, että uskalsin kertoa jutun innostuksen lähteelleni!

Oliko sulla kiva päivä tänään? Ahdistaako salilla avautuvat heikkopäiset naiset? Kerro!
Meinas unohtua! Vuoden alusta syödyt rahkat: 32