maanantai 19. joulukuuta 2016

Vähän jyskyttää nyt!

Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Tietenkin siitä, että alkaa voivottelemaan sairauksiaan julkisesti. Mutta tämä päänsärkypirulainen nimeltään migreeni on sen verran yleinen vaiva, että tämä olkoon vertaistukena muille, joilla vähän jyskyttelee päässä.

Tämä migreeni on siitä hassu juttu, että se on ollut jo vuosia elämässäni, mutta sain sille nimen vasta tänä keväänä. Kun puhun migreenistä, en voi olla puhumatta siihen liittyvästä pahoinvoinnista ja se tässä onkin ehkä hämännyt kaikki vuodet. Normaalit ihmiset voi pahoin Särkänniemen viikinkilaivassa tai autossa, mutta mulla ei ole koskaan ollut huono olo kummassakaan. Mutta laatta sen sijaan on lentänyt muuten mitä ihmeellisemmissä elämänvaiheissa. Kun olin lapsi, oli keskellä yötä alkava pahoinvointi aivan varma, jos valvoin liian myöhään ja join limsaa. Samoin aina oksetti, jos oli kova yskä ja senkin päivän iltana yrjötti, kun olin 9-vuotias ja meillä oli käynyt varkaita. Kun ikää tuli lisää, pahoinvointiherkkyys ei ole ainakaan helpottanut yhtään. Kerran söin savustettua poroa useamman vuoden kasvissyönnin jälkeen ja siitä tuli törkeän paha olo. Tai jos joskus on tullut pyöräiltyä pitkä lenkki ilman riittävää juomista, kotiin päästessä varmasti oksettaa. Tai jos olen joutunut ottamaan kaksi e-pilleriä samaan aikaan unohduksen takia, on pahoinvointi lähes kellontarkkaa. Ja joskus on käynyt niinkin, että herään keskellä yötä todella rajuun huonoon oloon ilman mitään syytä ja käyn pari kertaa oksentamassa ja sitten jatkan unia. (Näin jälkikäteen ajateltu tämä yöpahoinvointi ilman syytä on ollut aika varmasti migreeni.)
Sori tästä oksennuslitanniasta, mutta mua tämä ei yhtään inhota, koska se tuntuu olevan kehon luontainen reaktio asiaan kuin asiaan.
Ei varmana tarvitse mainita, että pahoinvointi kulkee käsi kädessä tämän migreenin kanssa ja sen takia en olekaan oikein osannut tunnistaa migreeniä aiemmin, koska olin ajatellut, että mua nyt oksettaa vaan ihan kaikki asiat, eikä päänsärky varmaan ole poikkeus.

Viime keväänä kävin kuitenkin työterveydessä valittamassa päänsärkyä, jota oli vähän liian usein. Kun sain valitusvirteni loppuun, lääkäri tokaisi "luettelit juuri kaikki tyypilliset migreenin oireet." En tiedä, miten en aiemmin vakavissani ajatellut, että tätä migreeniksi, vaikka meidän suvussa se kulkee melkein vakiovarusteena kaikilla.

Tältä lääkärireissulta sain mukaani reseptin Sumatriptan Sandoz -lääkkeeseen. Et varmaan kovasti ylläty, jos sanon, että aloin voimaan pahoin tästä lääkkeestä. Se kyllä helpotti päänsärkyä, mutta ensin siitä tuli paljon huonompi olo, kuin itse migreenistä. Sen takia lykkäsinkin aina lääkkeen ottoa ja toivoin vaan, että särky menisi tavallisella särkylääkkeellä ohi, eikä se koskaan mennyt. Oli siis ilmiselvää, että tämä ei ainakaan ole ratkaisu mun migreeniin. Nyt syksymmällä uudella lääkärireissulla tohtori ajatteli pelata varman päälle ja löi käteen reseptit peräti kolmeen eri lääkkeeseen, jos niistä jokin sopisi. Näistä olen kokeillut nyt Miranaxia, joka on särkylääke ja Maxalt Rapitabia, joka on migreenilääke. Miranax vaikuttaa aivan liian hitaasti toimiakseen migreeniin, mutta jos on sellaista pientä päänsärkyä, joka ei tunnut migreeniltä, se toimii, kunhan jaksaa odottaa. Mutta Maxalt, BUUM! Se pelastaa. Vaikka olo olisi jo siinä vaiheessa, että laatta lentää ja makaa puolikuolleena lattialla, Maxalt pystyy palauttamaan meikäläisen toimintakyvyn tälle puolen. Se vie päänsäryn pois ja tai vähintään muuttaa sen terävästä vaimean tylpäksi. Toki ei Maxaltinkaan jälkeen tarvitse lähteä salille kyykkäämään kovia ykkösiä, koska olo on vetelä ja väsynyt, mutta sen verran elävän kirjoissa pystyy olemaan, että voi vaikka seurustella muiden ihmisten kanssa tai puuhata jotain ihan pientä.
'

Mä olen vähän analysoinut tätä hommaa, että mistä migreeni tulee ja olen huomannut, että vähän kaikenlaisesta. Kun tein taannoin töissä joka arkipäivä töitä tietokoneella ja hartit meni vähän jumiin, se oli varma migreenimagneetti. Tähän kun lyötiin päälle viime kevään ja kesän hektinen tahti, tuntui päätä särkevän ihan koko ajan. Keväällä kävi pari kertaa myös niin, että migreeni iski, kun hengaili kirkkaassa auringonpaisteessa ulkona.  Kaikista pahin päänsärkytriggeri on kuitenkin nälkä ja matala verensokeri. Kävin viime kesänä verikokeissa ja ainoa arvo, joka ei ollut viiterajoissa, oli paastoverensokeri, joka oli hiukan liian matala. Nälkäkiukku ja heikotus ei ole siis mikään vitsi mun kohdalla. Liian nälkä ei saa tulla, tai tulee tosi huono olo ja migreeni vielä kaupan päälle. Tuntuu, että kroppa kestää verensokerin laskua vuosi vuodelta vaan huonommin ja välillä huomaan, että migreeni iskee aivan luvattoman helposti, jos vähänkään pääsee tulemaan nälkä.
Mulla on kameralaatikossa aina mukana pari energiageeliä, jos meinaa tulla heikotus kuvaushommissa. Toki jotain evästä on yleensä aina tarjolla, mutta geelit on hätätilanteisiin. Samoin energiageeli kulki usein mukana töissä, koska joskus tuli sellaisia keissejä, että asiakkaan kanssa meni aikaa tuntitolkulla, eikä tauolle pystynyt lähtemään. En varmasti voisi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jolle on aivan arkipäivää, että syömään ei pysty lähtemään, kun haluaa. Siinä jäisi joukkomurhaaja-myrkkyhoitaja kakkoseksi, kun alkaisin nälkäisenä hoitelemaan potilaita.

Ylipäätään kellontarkka elämänrytmi ja varsinkin ruokarytmi olisi varmaan parasta ennaltaehkäisyä migreeniin. Varsinkin nykyään se ei ole aina mahdollista, kun tulee reissattua jonkin verran ja työpäivät on vähän erilaisia. Mutta silti koitan pitää huolta, että tulisi syötyä säännöllisesti, eikä nälkä pääsisi yllättämään. Se mikä vielä tässä migreeniasiassa on mulle mysteeri, on se että miksi ne tulee aina peräkkäin? Jos muutaman viikon tauon jälkeen tulee migreeni, voin sanoa 99 % todennäköisyydellä, että se tulee uudestaan parin päivän sisään. Esimerkiksi viime ja edellisellä viikolla oli kolme migreenipäivää muutaman päivän välein. Sitten saattaa mennä kaksi viikkoa tai kuukausi, ettei ole ollenkaan ja sitten ehkä taas alkaa jyskyttämään.
Se on tietenkin selvää, että salitreeni jää varmasti tekemättä, jos särkee kovaa päätä ja rankan migreenin jälkeen seuraavanakin päivänä ei olo ole vielä terävin mahdollinen. Pyöräillessä tämä tarvitsee ottaa huomioon siinä mielessä, että juoda ja syödä pitää tavallistakin tarkemmin, muuten lenkin jälkeinen olotila on aikamoista horroria.

Nyt on kuitenkin siinä mielessä kiva tilanne, että osaan vähän ennakoida itse migreeniä ja siihen on lääkkeet, jotka tehoaa. En ole ollut varmaan vuoteen kunnolla flunssassa ja vaihtaisin tän migreenin ihan koska tahansa vaikka kolmeen vuosittaiseen räkätautiin. Mutta ei sitä varmaan saa valita.

Nyt vertaistukiryhmä pystyyn kommenttiboksiin! Onko siellä muita elämäntapaoksentajia? Piinaako migreeni elämääsi? Muututko kuolemansairaaksi ja raivohulluksi heti, jos ei ole ruokaa tarjolla? Oletko löytänyt migreeniin hyviä ehkäisykeinoja? Ole hyvä ja kerro, kokemuksien jakaminen varmasti auttaa monia!

14 kommenttia:

  1. Anni hyvä sulla on aika paha aivorappeuma ton kuvan perusteella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla onkin niin isot aivot, että ne on jakautunut tollain kahtia. :) :)

      Poista
  2. En muista luitko mun blogia silloin kun asuttiin Skotlannissa (siellä on paljon migreenijuttua). Enivei, mullahan tuli silloin migreeneitä niin, että jouduin sairaalaankin. Mullahan oli ollut lapsena migreeni, mikä jäi lopulta pois joskus myöhäisessä teini-iässä (aivan kuten äidilläkin aikoinaan). Sitten 11 vuoden tauon jälkeen niitä alkoi yhtäkkiä Skotlannissa tulla. Tiesin, että se johtui jostain, koska ei ne tuollaisen tauon jälkeen huvikseen ala. Mulla on siis aurallinen migreeni kaikkine näkö-, tunto-, kuulo-, ja puhehäiriöineen. Vasta niiden jälkeen alkaa se helvetillinen päänsärky.

    Kohtauksia tuli yli kaksikymmentä kuuteen viikkoon. Kokeilin ja mietin kaikenlaista, eikä mikään toiminut. Sitten vasta keksin sen syyn. Olin tullut ilmeisestikin allergiseksi kahville, mitä vedin ihan jäätävät määrät per päivä ja myrkytin vielä itteäni kofeiinilla siinä koko ajan. Lopetin kahvin. Migreeneitä tuli enää yksi sen jälkeen, ja sitten loppui. En ole juonut kahvia sen jälkeen, en ole saanut ainuttakaan migreeniä sen jälkeen. Toivottavasti ei koskaan enää tulekaan, menin niistä tosi huonoon kuntoon. Se toipuminen kestää mulla monta päivää jo yhdestäkin kohtauksesta. Saati sitten että niitä vain tulee ja tulee.. Yhtenä päivänä kun yksi loppui, alkoi toinen kohtaus heti perään. Tosin, mulle tuli sellainenkin kiva jälkioire välillä, mitä jotkut harvat saavat, eli kunnon euforia kohtauksen jälkeen. Se oli jo kivaa! :D

    Se on eniten perseestä, kun syitä migreenille on varmaan yhtä paljon kuin siitä kärsiviäkin. Se voi olla ihan mikä vaan ja se voi olla useat eri syyt samalla ihmisellä. Mulla se oli silloin lapsena useat asiat, se tuli ainakin kylmästä, se tuli vilkkuvista valoista, se tuli äärimmäisestä stressistä. Nyt aikuisena sitten kahvista. Onneksi kahvi, eikä kofeiini (en alkuun ollut varma), koska suklaata voin edelleen syödä levykaupalla ja olla kofeiinipöllyissä siitä ilman migreeniä, jesh.

    Kahvin poisjätön ohella mulla auttoi migreenin ehkäisyyn muutamat lisäravinteet. Käypä Hoito -suosituksessakin ne mainitaan, ja siksi ne otinkin käyttöön:

    - "Riboflaviini (B2-vitamiini) annoksella 200 mg 2:sti on osoittautunut tehokkaaksi migreenin estossa.."
    - "Hydroksikobalamiini (B12-vitamiini) on avoimessa tutkimuksessa vaikuttanut vähentävän migreenikohtauksia.."
    - "Koentsyymi Q10 on osoittautunut tehokkaaksi migreenin estäjäksi sekä lumekontrolloidussa tutkimuksessa suurella annoksella 100 mg x 3 että avoimessa tutkimuksessa annoksella 150 mg päivässä. On myös esitetty, että osalla lapsia ja nuoria joilla on migreeni olisi tämän aineen puutos.."
    - "Magnesiumia on kokeiltu migreenin estossa ristiriitaisin tuloksin. 24 mmol magnesiumia osoittautui kahdessa tutkimuksessa tehokkaaksi lumeeseen verrattuna.."

    Mulla oli silloin jo käytössä b12 ja magnesium, joten lisäsin vain beekakkosta ja kuukymppiä. Kun mulla loppui ensimmäinen Q10 -purkki enkä saanut ajoissa ostettua uutta ja olin päivän ilman sitä, mulle tuli migreeni. Siitä eteenpäin pidin huolen, että pillerit eivät loppuneet kesken. Söin niitä varmaan vuoden ennen kuin uskalsin kokeilla lopettamista. Kahvista oli luonnollisesti siinä vaiheessa jo niin kauan aikaa ja maakin oli vaihtunut taas Suomeen (en tiedä jos silläkin oli jotain merkitystä), että migreenit oli siltä erää ohi. Toistaiseksi viimeinen tuli 2013.

    Tsempit ton kanssa, se on perseestä. Sai mutkin välillä oksentamaan. Kipukohtaus saa sen aikaan. Mulla se oksentaminen tosin myös laukaisi sen kivun.

    Ja joo, kestän nälkää ihan kamalan huonosti. Aki voi todistaa :D Sen lisäksi että olen hangry enkä pelkästään hungry, mulla korventaa ja kramppaa vatsaa kun se on liian tyhjä. Mut meillä on ihan vakkarilause sellainen, että "I'm sorry for all the things I said when I was hangry.."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko tarpeeksi perusteellinen? :D

      Poista
    2. No nyt oli kyllä perusteellinen tarina! Heti kun otat tuossa ton kahvin esiin, tää tarina palautui hämärästi mieleen. Aika hurja juttu! Onneks en juo kahvia. Toisaalta olisi mahtavaa, jos voisi sulkea migreenin pois elämästä hylkäämällä yhden ruoka-aineen.
      Täytyykin tutustua noihin lisäravinteisiin, ei se ainakaan hukkaan menisi!
      Joo siis aviomiehet on aina niitä pahimpia nälkäraivokiukun vastaanottajia. :D

      Poista
  3. Hahaa pääsee avautumaan :D Mulla oli eka migreeni lukiossa äidinkielen tunnilla. Lähti taju. Sit se on vaan siitä vuosi vuodelta pahentunu ja lääkkeet voimistunut.

    Oon vetäny noita ihan samoja lääkkeitä btw. Miranax autto kerran ja se teki sellasen fiiliksen et elämä ois karuselli. Piti maata sängyssä ja pitää laidoista kiinni, ku tuntu et tippuu. Seuraavalla kerralla ei tapahtunu enää mitään. Maxaltit oli ainakin 10v sitten ihan perhanan kalliita varsinkin opiskelijalle. 3 kpl 32€ ;___; Sattu muuallekin, ku päähän aina, ku piti mennä ostaan niitä. Nenäsuihke autto, mut laattasin sit väkisin sen jämien takia, ku ne valu suuhun lopulta ja maistu niin pahalle. Sit oli välissä joku joka ei toiminu kauheen hyvin (migard?) ja estolääkkeinä triptyylit ja betasalpaajat hortonin stoppaamiseks ja nyt oli Relert monta vuotta. Raskauden takia laitettiin nyt sit sumatriptaaneja tabuina. Ne jysähti, 100 mg versiona varsinkin. Relertit oli vain 40 mg.

    Kuutisen vuotta sitten astui kuvioihin se Horton. Voin lohduttaa jos se nyt yhtään lohduttaa eli ei, että sen rinnalla migreeniä ei juuri noteeraa. Tuntuu, että sen kanssa on muutenkin kipuaistimus vähän vääristynyt. Sattuu, mut mitä sitten. Se vaivas niin paljon et pääsin magneettikuviin, ku olin melkein kk pois toistä jatkuvien hedareiden takia. Ei löytynyt mitään, ni todettiin psykosomaattiseks ja sain ne estolääkkeet kierteen katkasemiseks ja elämän hallintaan. Kevät/Kesä 2011 menikin vähän ohi sitten lääkehuuruissa, mutta ei sattunut päähän. Lopetin kyllä 6kk jälkeen, kun totesin, että ennemmin joskus pää kipee, ku aina koomassa.

    Mulla on laukasevina tekijoinä stressi (ahdistus, masennus mitä näitä nyt on ollut) ja väsymys lähinnä. Kovan treenin jälkeen, joka menee anapuolelle, lykkää 99% varmuudella migreenin jostain syystä. En nyt muista kuinka kauan on nyt ollut se, että ensin on migreeni ja seuraavana päivänä Horton. Lääkkeillä lähtenyt, mutta nyt kun sain nuo uudet helvetin liian vahvat äkkiseltään, niin ei tullut enää Hortonia seuraavana päivänä. Saa nähdä kauan sitä kestää.

    Kerran ollut aurallinen, kun luin englannin kirjotuksiin ja siihen auttoi raitis ilma lopulta. Oksentelut mahtuu yhden käden sormiin ja joskus kun kokeilin pillereissä Melianen tilalla Yasminea, niin meinasin kuolla turvotukseen ja jatkuviin migreeneihin. Heidi mainitsi euforian ja se tulee, jos kärsin migreenin läpi. Se huipentuu siihen, että olen ihan varma kuolemasta, itken hysteerisenä ja hakkaan päätä seinään suunnilleen ja snap it's gone. Se jälkeen leijun, kun on yllätys niin hyvä olo.

    Nälkä tekee vihaiseksi se on totta, mutta en ole huomannut, että sillä olisi vaikutusta migreeniini. Jännityspäänsäryllä kyllä. Raskauskaan ei tee autuaaksi. Ei ainakaan minua. Kerran kuussa migreenillä mennään vielä ainakin. Harvinaisen säännöllinen kyllä. Puolen kuun tienoilla ollut nyt viimeiset viisi kuukautta mitä tätä on nyt kestänyt.

    Tällainen vertaistuki setti minulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kunnon avautuminen mutta sitähän pyydettiin!
      Aika jännä sulla toi Miranaxin vaikutus, koska mä en huomaa suunnilleen mitään vaikutusta ekaan kahteen tuntiin. Nykyään noin Maxaltit ei oo enää kun jonkun 4-5 €/kappale, tai näin muistelisin. Mä ajattelen niin, että jos päänsärky lähtee, niin ei se haittaa vaikka se jotain maksaakin.

      Toi Horton on varmaan jotain ihan kammottavaa, toivottavasti ei osu koskaan omalle kohdalle.
      Mä tunnistan ton euforian siinä mielessä, että joskus kun menee nukkuun aivan järkyttävässä migreenissä ja ei melkein pysty nukahtaan sen takia ja sitten kun herää ja päänsärky on ohi, niin on ihan uskomaton olo.

      Kiitos tästä vertaistukisetistä, tän jälkeen kukaan ei varmaan enää valita jotain pikkupäänsärkyä. :D

      Poista
  4. Mulla ei oo kokemusta asiasta, mutta kaverini raju migreeni helpotti hänen vaihdettuaan e-pillerit minipillereihin. Hormonit varmaan sotkee tuota migreenihommaa myös.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, tätä asiaa pitääkin tutkia!

      Poista
    2. Kierukka varmaan paras, ei hormoneita.

      Poista
  5. Mulla ei ollut migreeniä nuorena mutta keski-ikäisenä pamahti pirulainen vakivieraaksi. Ne on nää vanhenevat hormonit päättelen. Mun kohtaukset tuntuu pahenevan koko ajan mutta ihan noin hurjiin olotiloihin en oo vielä päässy kuin mitä muut kuvailee. Toivottavasti en pääsekään. Mulla suurin oire on ihan järjetön väsymys. Käden ylös nostaminenkin on maratoniin verrattava urakka. Väsymyksen seuralaisena kuvotusta ja pahimmillaan pitää maata pimeessä peiton alla paossa valoilta. Mutta, mitään hillitöntä päänsärkyä ei ole. Kasvojen lihaksia kyllä jäytää ja silmiin koskee mutta ei mitään sellaista hillitöntä kipua. Lamauttavan oire on tuo totaalinen voimattomuus ja pahoinvointi. Tekee mieli vaan käpertyä johonkin pimeään nurkkaan. Outo tauti on tämä, ilmenee niin eri tavoin. Hauska blogi sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla tuntuu olevan omat juttunsa migreenin kanssa, mutta yhtä kaikki inhottava se on silti. Ja kantsii kyllä yrittää löytää hyvät lääkkeet kohtauksen varalle. Tuo väsymys on kyllä kanssa tuttua ja se usein jatkuukin migreenin jälkeen, että seuraavanakin päivänä voi olla vielä tosi vetelä olo.
      Kiitos!

      Poista
  6. Mulla on sama kokemus noista lääkkeistä, kärsin migreenistä mielummin kun siitä sumatriptaanin aiheuttamasta jumalattomasta pahoinvointipönttöseisvapinasta. Sen lääkkeen tarkotus taitaa olla ettei sitä särkyä huomaakkaan enää kun tulee niin kauhee olo muuten. Mutta sitten maxalt rapitab! Hetki vain ja särky on kadonnu, toki tulee siitäkin sillälailla höntti olo että pienet päikkärit tarvii päälle, mutta eipähän tarvii pelätä kuolevansa neitsytkrapulaan!

    VastaaPoista
  7. Migreeni on todella kurja vaiva. Itsellänikin sitä on. Olenkin miettinyt, että täytyy hakea apteekista lääkkeitä taas varalle. Tosin, ehkä se onnistuisi myös että saa lääkkeet kotiinkuljetuksella. Meillä kuitenkin on apteekkiin hieman matkaa. Voi olla, että täytyy myös tutkia ravintolisävaihtoehtoja, jotka voisi auttaa.https://www.tapiolanapteekki.fi/

    VastaaPoista