lauantai 19. joulukuuta 2015

Elämä järjestykseen!

Mitä sitä odottamaan uuteen vuoteen asti, kun tällain jo ennen jouluakin voi jo ryhdistäytyä? Viime viikon kisoista molemmat sai mitalin lisäksi kevyen kesänuhan ja koko alkuviikko meni aika löysissä tunnelmissa. Ei tietoakaan mistään reenihommista, kämppä räjähti ihan sekasortoon ja jääkaapissa oli koko ajan PV eli pelkkä valo. Loppuviikosta nuha alkoi kuitenkin nujertua ja päätettiin pyhittää tämä viikonloppu elämän särmäämiselle. Ensimmäinen osa tätä suurta projektia oli totaalinen suursiivous, joka kylläkin oli mahdollisuus keskeyttää milloin hyvänsä "jos tulee vakava huonovointisuus tai laiskotus". Urheasti kuitenkin taistelimme laiskotusta vastaan ja kahdessa tunnissa pistettiin koti kuosiin. Siivouspäivinä kieltämättä kaipaan vähän Hervannan kaksioita, koska silloin työnjako kuului "Ota sä tää huone, mä otan ton toisen", kun taas nykyään siivousreviirit jaetaan lauseella "Ota sä alakerta, mä hoidan koko yläkerran."
Sillä välin kun me siivottiin, Leoko piti huolen, ettei vieraan valtion linnut pääse meidän tontille.
Leo sen sijaan antoi oman tärkeän panoksensa saunanpesu-urakassa. 
Siivousoperaation jälkeen elämä järjestykseen -projekti jatkui kauppareissulla, joka tietysti tehtiin urheilullisesti polkupyörällä, koska se kuuluu tällaiseen särmään elämään. Luovuttajat menee autolla. Päätettiin vähän muutenkin ajella pyörällä, koska oltiin niin reippaita. Matka kuitenkin katkesi pian, koska tappajasepeli hajotti TempoPonin renkaan. Kun kaks päivää on lunta joskus syyskuussa, ajetaan kaikki tiet täyteen hiekkaa, ettei vaan kukaan kaadu ja sitten odotellaan taas viis kuukautta lunta, eikä kukaan voi ajaa pyörällä kun renkaat hajoaa. 
Rahkaäijä oli tosi tyrmistynyt rengasrikosta. Hyvin muuten kukkii Ponin hortensia!
Mun kauppapyörä Shrek ei pienestä sorasta hätkähdä. Olen sanonut näin varmaan joka pyörästäni joskus, mutta tätä pyörää todella rakastan, ihan mun lemppari!
Mentiin sitten kuitenkin autolla kauppaan. Jännästi joku muukin halusi just tänään ostaa asioita Prismasta ja siellä sai luovia tietään kyynerpäätaktiikalla, että pääsi johonkin suuntaan. Ja kaiken lisäks oli ihan surkeet maistiaiset, lanttulaatikkoa! Ei tuo mulle ainakaan kovin suurta shoppailuhimoa. Toisin kuin jos olisi ollut vaikkapa juustoja ja suklaata maistatettavana, niin kukkaron nyörini löystyisivät kummasti,
 Kauppareissun draama ei suinkaan loppunut rengasrikkoon, vaan hurjat juonikuviot olivat vasta saavuttamassa lakipisteensä. Ajeltiin ihan rauhassa kotiin päin, kunnes suoralla tiellä toinen auto yhtäkkiä kääntyi meidän eteen. Auton kuski meni ilmeisen hämilleen virheestä ja jäi keskelle kaistaa suunnilleen paikoilleen, vaikka me oltiin justiinsa ajamassa päin. Oli vähän liukastakin ja Rahkaäijä veivasi rattia varsin ripeästi välttääkseen kolarin. Olin aika varma, että nyt tulee vähän osumaa. Mutta ei tullut! Heti kun tilanne alkoi näyttämään siltä, että pellit ei mene ryttyyn, Rahkaäijä karjaisi "Saatanan ämmä" ja painoi torven pohjaan. Jos tilanteen jälkeen meitä vähän tärisytti, toisen auton kuskia varmaan vieläkin enemmän, kun tämä oli liikkeellä jollain pikkuautolla ja massiivinen Rahkabiili painaa sentään kaks tonnia. Hyvä lauantai tuntui tavallaan entistä paremmalta, kun mietittiin, kuinka tympeäksti se olisi muuttunut kolaroimalla. Huh!
Välikevennyksenä kuva siitä, kun tänään tuijotin Stockmannin jouluikkunaa. 
Sen lisäksi, että tänä viikonloppuna on pistetty villakoirat ojennukseen, eilen laitoin myös mun kyykkytekniikkaa uuteen uskoon, kun pääsin salille ekaa kertaa kisojen ja nuhan jälkeen. Mä olen pitänyt kyykyssä tankoa aina aika ylhäällä niskassa, koska se on tuntunut helpolta. Mun kyykky on vähän semmonen Layne Norton -tyylinen eli aika kasassa oleva, kun välitykset eli kropan mittasuhteet on mitä on. Sitten kun pidän tankoa tosi ylhäällä niskassa, muuttaa kyykky aika etupainoseksi ja kaataa helposti eteen ja rasittaa keskikroppaa. Niinpä olen ajatellut kokeilla pudottaa tangon pari senttiä alemmas selässä. Tällanen "low bar -kyykky" käyttää liikkeessä enemmän lantion ja selän alueen lihaksia, kun taas tanko ylhäällä niskassa eli high bar -kyykky käy enemmän vaan reisiin. Tämän takia monet voimanostajat käyttääkin enemmän low bar -tyyliä. Eli siis suomeksi sanottuna tangon paikkaa muuttamalla pyrin saamaan kyykystäni tukevamman ja toivon pystyväni nostamaan enemmän.
Tämä on mun vanha tangon paikka eli enemmän high bar -tyyli.
Mutta voi morjes, että oli vaikeeta lähetä hakemaan uutta paikkaa tangolle! Tuntui, että se tippuu heti kyydistä ja selässä tuntui epämukavalta ja kädetkin oli vaikea asetella paikoilleen. Mutta yllättäen varsinainen kyykky tuntui melko tukevalta ja näyttikin kuulemma luontevalta. Jalkojen asentoa pitää varmaan hiukan leventää ja käsille löytää järkevä paikka, eli siis kasaan koko kyykkypakettia vähän uudestaan. Mulla on vähän erilaiset joulupaketit, höhö!
Tangon uusi paikka, pari senttiä alempana. Pieni muutos, mutta iso vaikutus. 
Yritin ottaa low bar -kyykkyä haltuun jo pari vuotta sitten, mutta silloin tanko takaolkapäiden päällä tuntui liian ikävältä. Nyt mulla on kuitenkin tahtotila oppia tämä ja varmaan parissa viikossa uusi asento alkaa tuntumaan järkevältä. Sitten jos tämä ei kuitenkaan natsaa, palaan takaisin vanhaan.

Huomenna uusi särmä elämä jatkuu pyörien huolloilla ja pyörähuoneen järjestämisellä. Tähän viikonlopun siivousurakkaan kuului myös lupaus, että nyt ei anneta kämpän räjähtää, vaan pidetään se siistinä helpolla ylläpitosiivouksella. Katotaan kuitenkin vaikka tiistaina, niin laiskuus on ottanut vallan ja Rahkaväen lukaali on jälleen aivan räjähtänyt ja autolla kauppaan kulkeminen on kivaa. :D Miten olisi joku arjen kaaoksenhallintaan liittyvä uudenvuodenlupaus? Kuka mukana?

12 kommenttia:

  1. Kun tässä vast'ikään nostohommat aloitin tositarkoituksella, mun valmentaja oli heti alkuunsa sitä mieltä että otetaan se low bar-tekniikka haltuun. Itse kauhistuin ja silmät pyörähteli päässä ja olin vähän asiat housussa sen suhteen, mutta kyllä se melkein heti kolahti kohilleen. Se on mulla ainakin tosi paljon tukevampi ja jotenkin, no, pakettimaisempi kuin jos tanko olisi ylhäällä. Varmana jollain hujopilla siitä on vieläkin suurempi etu, mutta tällainen persjalkainen ei niistä asioista tiedä mitään. Hyvä kun saitte sairausasiat pois niin maistaa sitten kaikki jouluruoat oikein hyvin kaikilla nystyröillä! Hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se tällain alussa hurjalta tuntuu, mutta kaikki hokee mulle, että se on paljon tukevampi ja näyttää paremmalta. Yritän uskoa niitä. Ainakin toivon, että pitkäjalkasena on tästä mulle etua! Sitä samaa, oikein mainiota joulua! :)

      Poista
  2. On se jännä tuon kyykyn suhteen miten kukin on tottunut tekemään. Minulle on ihan hirveää kyykätä tanko niskassa ja jalat kapeella, täyttä tuskaa suorastaan! No siihenkin olen jo vähän tottunut, kun on ollut pakko. Voimanostokyykyssä on silti kaikista tukevin olla. Tsemppiä kyykkytreeneihin ja eiköhän porukalla oteta seuraavaksi tavoitteeksi vaatimattomasti se 200kg? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tottumiskysymyksiä nää on! Jos olisin heti alusta ottanut enemmän low bar -tyylisen kyykyn haltuun, tuntuis tämä entinen kyykkytyyli varmaan aika typerältä. Uskoisin kanssa, että 200 kiloa on aivan paperia ensi vuoden aikana. :) :) :)

      Poista
  3. Kylläpä pisti harmittamaan Ponin puolesta, mutta onneksi teillä molemmilla on kuitenkin noita järeämpiä polkupyöriä varastossa jos huviretkipyörät ei kestä :)

    Sitten pisti ihan tosissaan sieppaamaan tuo rattiin kuoleman tehnyt mamma! Mä en kestä noita eteen ryykääjiä jotka eivät sitten siihen rynniessään tajua edes painaa kaasua. Koitan työmatkoilla pitää aina taloudellista ajotahtia yllä, mutta sitten on aina joku kiireellä tulossa eteen jonka vuoksi sitten pitää hidastaa ettei tule kolaria. Sitten ne hukkaa kaasupolkimen ja sutkutellaan kasikympin alueella pitkän aikaa sellaista leppoisaa kuuttakymppiä....mräääähhh! Pyöräily vastatuuleen tihkusateessa on ihanan rentouttavaa tuohon rattiraivoon verrattuna :D

    Mä oon muksusta asti ollut sellainen kaaoksenrakastaja, etten usko että olisi edes mun luonteelle mahdollista pitää kämppää järjestyksessä. Mun mielestä riittää kun vessanpönttö ja lavuaarit ei kehitä omaa elämää ja pöydillä ja lattioilla ei näy likaa. Koiran- ja kissankarvat sekä tavarat sikin sokin on vaan merkki siitä että talosta löytyy elämää. Mun mielestä yhden tutun asunto missä ei pöytätasoilta löydy mitään ja nurkat kumisee tyhjyyttään huonekaluja ja muutamaa mattoa lukuunottamatta, on surullisen pelottava. En oikein kylään mennessäkään tiedä että miten siellä pitäisi olla kun asunto on koko ajan ikään kuin asuntoesittelykunnossa koko ajan.

    Mun mielestä kämppä missä tavaroita on vähän siellä sun täällä antaa visuaalisia virikkeitäkin paljon enemmän ja tekee kyläilystäkin mielenkiintoisen, kun ei koskaan voi tietää että onko vessanlattialle jääneet lehdet vielä samoja vai löytyykö sieltä kenties jo uusin numero :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just mietin yks päivä, että Mari A ei ole kommentoinut pitkään aikaan, eli kiva kun kommentoit. :)

      Se oli ehkä Ponin vihje siitä, että se haluaa olla vain kesäpyörä!

      Tilanne oli kyllä ihan käsittämätön, kun oli vielä valoisaa ja kirkas keli. Varmaan joku kunnon ajatusvirhe tai sitten se oli kokonaan sokea. :D Mulle pahinta rattiraivoo aiheuttaa autoilijat, jotka ei käytä vilkkua, vaan ne yhtäkkiä lipuu kaistalta toiselle motarilla ilman mitään varotusta.

      En määkään tosiaan osaa asua missään sisutuslehdessä! Vähän pitää olla sellasta särmää kämpässä. Mutta kun jaksais tosiaan imuroida ja pestä vessat vähän useammin, niin kaikki olis hyvin. Eniten vihaan rappusten imurointia, siihen kuolee kaikki siivousinto. :D Ja joo, kyllä vessassa pitää olla jotain lehtiä! Meillä on yleensä joku pyöräilylehti tai Moottori-lehti!

      Poista
    2. Mä taas pidän kirjastotätien kauhuksi veskissä kirjastosta lainattuja Aku Ankan taskareita :D Mutta näiden puuttuessa ammattiliiton lehti PAM on myös mainiota vessaluettavaa.

      Oon joo harmikseni huomannut että mun kommentointitahti on nykyisin aina verrannollinen työtahtiin. Mut vannon että joka juttu on mennyt aina lukuun vaikka kommaamiseen ei aina olekaan aikaa :)

      Poista
    3. Joo, PAM-lehti on kyllä hyvää vessalukemista! Tuo Akkari-juttu on kunnon kauhukertomus jollekin, joka pitää kirjaston kirjoja epähygieenisinä. :D

      Sulla onkin aina niin pitkät kommentit, ettei niitä hutasta ihan sekunnissa tänne. :)

      Poista
  4. Voin niin samaistua tohon low bar -epätoivoon! Siirsin kanssa tangon niskaan tossa loppukesästä ja oli alkuun kyllä vaikeeta. Varsinkin kädet oli kovilla, ja rannesiteet oli pakko ottaa käyttöön. Mutta kyllä vaan nousee isommat raudat, että kannattaa tsempata jos se tekniikka sieltä loksahtais paikalleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sympatiasta! Me mietittiin tätä low bar -juttua jo syksyllä, mutta en viittinyt ennen kisoja muutella mitään. Kaks kertaa olen nyt tehnyt kyykkyä tällä tavalla ja voi hitsinpitsi, kun on vaikeeta! Mutta uskon kanssa siihen, että kyllä se vielä loksahtaa ja rauta alkaa keventyä.

      Poista
  5. En yleensä seuraile mitään blogeja, mutta tämä sinun blogisi lukeminen saa hyvälle mielelle.

    Tuossa kyykkäämisessäsi pistää silmään miten tanko painaa niskan nikamia. Ei varmaankaan pitemmän päälle tee hyvää nikamille. Ei asiasta tiedä mitään, mutta osui silmääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämän blogin parissa viihdyt!
      Joo varsinkin tossa vanhassa kyykkytyylissä, jossa tanko on ylempänä, painaa se varmaan vaikka mitä paikkoja. Ei tartte ihmetellä miksi on hartiat jumissa. :D

      Poista