Kattidraamaa

Pari viikkoa sitten Leoko sai taas päähänsä tyttöjuttuja ja tällä kertaa kiima koetteli meidän kaikkien hermoja aika huolellisesti. Kolli huusi yötä päivää, ei syönyt kunnolla, merkkaili pitkin seiniä ja Leo oli aivan hermona, kun kaveri oli niin omituinen. Eräänä iltana kun siivosin nurkista kolmet merkkailukuset, niin tuli jotenkin mitta täyteen. Tällä hetkellä Leokolle ei myöskään ole sopivaa morsianta valmiina, joten päätös piti tehdä. Pallit lähtee! Ihan viimeiseen asti mietin, että jos kissa taas kohta rauhoittuisi ja jaksettaisiin odottaa sopivaa narttua. Mutta ei, joku roti siihen kuinka paljon sekopäinen kolli voi haitata arkielämää.

Jaa mää vai, kenenkäs elämää mää nyt haittaisin?

Eilen Leokolle oli sitten kastraatio varattuna ja melkein itketti, kun oltiin lähdössä. Harmitti, etten näkisi ikinä Leokon pentuja ja huoletti myös, kuinka sekaisin poika olisi leikkauksen jälkeen. Leoko palautti mut tehokkaasti maan pinnalle, kun se merkkasi kuljetusboxin heti eteisessä. Kiitti hei, nyt on todellakin aika lähteä sinne eläinlääkärille.

Enks mää pääse mukaan?

Vein Leokon Nekalaan Vet4cat-klinikalle, joka on nimensä mukaan vain kissoille. Eläinlääkäriin meno on tarpeeksi stressaavaa ilman aulassa räksyttäviä koiriakin ja haluan muutenkin suosio tämmösiä juttuja, jotka on vaan kissoille. Musti ja Mirri -kaupoissakin aina ärsyttää, kun koirille on vaikka mitä lelua, ruokaa ja virikettä monta hyllymetriä, ja sitten kissojen asioille joku pieni nurkkaus. Käytin Leokon rokotuksella Vet4catissa aiemmin syksyllä ja olin tyytyväinen palveluun ja hintoihin, niin valinta ei muutenkaan ollut vaikea.

Hei, täällä ei oo yhtään hauskaa!

Ajattelin, että Leoko voisi leikkauksen jälkeen mennä lepäämään pesuhuoneeseen ja lämmitin saunankin, että kylppärissä olisi lämmin ja tein Leokolle oikein supermukavan pesän lattialle, jossa se saisi rauhassa huilata. Kun menin hakemaan Leokoa kotiin, sillä olikin jo ihan täysi vauhti päällä. Se melkein tuntui huutavan eläinlääkärin häkistä, että nyt äkkiä kotio täältä, kyllästyttää!! Ei siis sanakaan siitä, että Leoko oli käpertynyt tekemääni pesään nukkumaan. Laitoin sen kuitenkin pesuhuoneeseen, kun jalat ei ihan vielä kantanut, mutta silti se karkasi oven raosta yläkertaan keittiöön etsimään ruokaa. Suvujatkamiskyvyn ne ehkä onnistui viemään, mutta ei tosiaankaan ruokahalua!

Mä oon ihan hyvässä kunnossa jo!

Tänään Leoko on ollut jo ihan pösilö oma itsensä, ja ilmeisesti pahimmat hormonihöyryt on alkanut jo laantua, koska merkkejä kollisekoilusta ei ole enää näkynyt. Paitsi että kissa tietty haisee oudolta eläinlääkärireissun jälkeen ja sekös Leoa ahdistaa!

Miks toit tommosen haisevan inhotuksen kotiin?

Aamulla täällä oli ihan kolmas maailmansota meneillään, kun Leo murisi kaikille, sekä Leokolle että ihmiselle, ja Leoko uskolliseen tyyliinsä ei välitä siitä, vaan haluaa hieroa kaveruutta, mikä tietysti johtaa äänekkäisiin tappeluihin. Kun toinen on ollut eilen leikkauksessa, ei hirveät reviiritappelut ole kauhean toivottava juttu. Mää oon ihan ressissä tästä kissadraamasta ja odotan vaan. että Leoko alkaisi pian taas tuoksua omalta itseltään ja tältä kodilta, että Leo voisi lopettaa rähinät. Leo on ollut aiemminkin samanlainen riitapukari ja kun tultiin keväällä näyttelystä Leokon kanssa, seurasi myös päivän kestänyt murina ja sähinä.

Jos tuut tänne, niin saat pataan ihan heti!

Hei kaveri, mikä sulla oikein on? Mehän ollaan vanhoja kamuja. 

Tällä hetkellä on menossa ilmeisesti kylmän sodan vaihe, koska Leoko nukkuu vakiopaikallaan kiipeilypuun päällä ja Leo tuijottaa sitä sinnikkäästi muutaman metrin päästä keittiön pöydältä. Mutta tällä kertaa ihan hiljaa, koska jatkuva matala murina on lakannut ainakin vähäksi aikaa. Toivottavasti tää kissasota pian loppuu, tai mää haen turvapaikkaa jostain vedoten siihen, että saan kohta hermoromahduksen. :D

Tähän on hyvä tulla piiloon, tässä on turvassa kaikilta murinoilta ja sähinöiltä.