Hyvin tuhlattu viikonloppu

Nää on tää näitä viikonloppuja, kun mitään ei sitten tehdä kahteen päivään ja hups vaan, koko viikonloppu on täynnä ohjelmaa.
Metsän pikkulinnut toi meidän korviin uutisen, jonka mukaan ahkerat lapiomiehet olisi rakennellut Karkuvuoren moottoritietunnelin päälle metsään freerideradan lumesta. No se oli nähtävä ja ajettava! Pyörät ja lapio autoon ja etsimään polun päätä. Polku löytyi, samoin syvältä metsästä selvästi ihmisen tekemä ajorata.

Mummot, ihan omalla vastuulla täällä sitten!

Vähän piti lapioida irtolunta pois, että rata on mahdollisimman vauhtikas. No dig, no ride!

Joskus lapsena lapioitiin suojakeleillä lumirännejä, jotka sitten jäätyivät kovaksi ja niitä laskettiin liukurilla ja muilla  hengenvaarallisilla vehkeillä. (Pahin oli se sellainen pyöreä "ufo", ihme kun ei koskaan pää haljennut!) Tämä on vähän sama juttu, mutta isojen poikien tyyliin. Rata oli tosi hauska ja juuri sopiva vaikeustasoltaan (kiersin hyppyrit), mutta hauskuus loppui mäen alla, kun pyörä piti työntää mäkeä ylös. Vähän huhuilin hiihtohissien perään, mutta silti yksikään riuska mies ei tarjoutunut kantamaan mua ja pyörää mäkeä ylös. Vaikka alamäkipyöräilykin on rankkaa puuhaa, kävi kuuden laskun jälkeen pyörän tunkkaaminen vielä raskaammaksi ja päätin, että nyt on väistelty puita tarpeeksi tälle päivälle. Rahkaäijä tietysti otti vielä sen jälkeen yhden bonuskierroksen!

Mun "alamäkitykki".

Täähän on melkein kun jostain Lapin matkailumainoksesta!

Viime keväänä me huomattiin, että Ratareisi-tapahtumaa on kaikkein paras mainostaa muissa urheilutapahtumissa ja Karkuvuoren rännittelyiden jälkeen lähdettiin ajamaan Kuruun. Siis sinne missä lapset kasvaa kieroon metsässä susien ja karhujen seassa ja linnutkin lentää väärin päin, kun ne ei kestä katsella sitä kurjuutta. Noh noh, olipas luokatonta läppää! Kurussa järjestettiin siis tänä viikonloppuna 24 tunnin hiihtotapahtuma ja jos joku haluaa hiihtää vuorokauden, voi olla myös haluja samanlaiseen pyöräilykoitokseen. Nostalgisia muistoja ylästeen liikuntatunneista tulvahti heti mieleen, kun päästiin Kurun urheilutalolle. Jako kahteen ja kaikki hakee sählymailat varastosta! 

Joukkuekisatapahtumassa suksetkin saa aina välillä vähän levähtää!

Morjestelin siinä monet tutut ja lyötiin jokaisen auton tuulilasiin Ratareisi-mainokset ja vielä pariin käteenkin. Se on aina plussaa, jos joku edes menee nettiin tutkimaan, että mikähän tämäkin juttu oikein on!

Loin tänään lumet trukilla! Kuten arvata saattaa, kuva on lavastettu, koska lumen lisäksi olisin kolannut varmaan postilaatikon ja autotallin kumoon. 

Lisäksi yllätin itseni ja tein kerrankin jotain muuta ruokaa, kuin bataattia ja paistettua kanaa. Herkullisen pastakastikkeen salaisuus oli valkosipuli, parmankinkku, ruokakerma ja aivan överisti homejuustoa. Syön nykyään vain nalle- tai sydänmakaronia, koska elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi rumiin ja tylsiin makaroneihin. 

Tänään "ei tehdä mitään"- viikonloppu on jatkunut hyvin epärauhallisesti. Kauppareissun, kotihommien ja ruuan laiton lisäksi pyörähdettiin vähän treenaamassa salilla. En tiedä, onko koskaan ennen vielä käynyt niin, että treeni ei kiinnosta lainkaan, mutta silti homma kulkee ja kovat sarjat tulee helposti ja tyylikkäästi. Fiilistelin jo, että tämä on varmasti joku sellainen treenaamisen korkeampi zen-taso, johon pääsee vaan ne, joilla on tarpeeks säkrifaissia ja lahjoja. Höhöhöh, niin varmaan!

Tosta naamasta niin paistaa tää omistautuminen ja säkrifaissi! 

Yllä olevan kuvan jälkeen tapahtunutta:

Meidän pokkari tosiaan meni rikki viikko sitten ja tänään salikuvien ottaminen puhelimella sai niin kireät tunnelmat aikaan, että suoraan treenin jälkeen lähdettiin Verkkokauppaan ja ostettiin uusi kamera. Kriteereitä oli kompakti koko ja hyvät kuvat liikkuvasta kohteesta. Päädyttiin Sonyn RX100 -pokkariin, joka vaikutti siltä, että vastaa hyvin meidän tarpeisiin. Olis siellä ollut myös joku Olympuksen timanteilla ja tekokynsillä koristeltu vehje, jota mainostettiin bloggaajan kameraksi, mutta se ei olut meidän valinta. Kotona Rahkaäijä pisti heti kameran vireeseen ja mä päätin, että eka kuva tulee blogiin, oli se millanen tahansa.

Sonyn ensimmäinen tyylinäyte ei vielä ihan vakuuttanut. Se on muuten Leoko mun sylissä, eikä mikään saunaklapi.

Toinen yritys oli jo paljon parempi!

Vaikka olen ihan superlaiska opiskelemaan mitään teknisiä vehkeitä, yritän vähän tsempata ja etsiä kamerasta ainakin laukaisu- ja virtanapit. Mutta jos ne ei löydy, siirryn vaan kokonaan Paint-kuviin ja Rahkaäijä ottakoon kuvat kameralla.
Nyt "ei tehdä mitään"-viikonloppu huipentuu poppareihin ja leffaan. Nyt ei enää oikeasti tehdä mitään! Mutta onneksi kalliit viikonloppupäivät on tuhlattu oikein hyviin ja mieleisiin juttuihin!