tiistai 25. marraskuuta 2014

Sellanen mukava syksy

Meidän salilla on vitsi, että maanantaisin kaikki tangot on loppu. Paitsi fatbar ja mutkatanko on vapaana. Oikeasti se ei ole vitsi, koska aika usein maanantaisin kuuden aikaan tangot on loppu. Mutta vitsin siitä tekee se, että kerran eräs lihapääroinaaja otti hirveät siepit, kun tangot oli loppu. Ja siitä jaksetaan repiä hauskaa varmaan maailman loppuun asti. Eilenkin oli tangot loppu, mutta kuin ihmeen kaupalla maastavetoon tarkoitettu tanko oli vapaana ja kuin ihmeen kaupalla mulla oli mavepäivä.
Vetäiskö vaiko eikö? Pojat siellä takana hihittää jo valmiiksi. 
Mavetangossa on merkit vähän eri kohdassa kuin tavallisessa voimanostotangossa ja pinta on niin rapea, että kämmenet saa mukavan syväkuorinnan reenin aikana. Mutta en mää syytä pullien palamisestakaan uunia, jos vika on leipurissa. Mave oli raskasta ja takkuilevaa ja 115 kg ei noussut, kun luovutin kesken kaiken. Mutta en ole ollenkaan huolissani, ainakin mulla maastavetoon vaikuttaa päivän kunto ja fiilis tosi paljon. Ja ahterikin oli ihan jumissa!
Rahkaäijä halkaisi etusormen kyntensä pyörän pinnojen väliin (!?),  niin mavehommat meni remmien kanssa säätämiseksi. 
Ja sitten asiasta ihan toiseen. Mulla on ollut jotenkin poikkeuksellisen mukava syksy. Yleensä pimeys ja musta maa ketuttaa ja töiden ja koulun yhteensovittaminen ressaa ja syö naista. Tänä syksynä karsin toisen ressitekijän eli koulun vähemmälle ja pyysin töistä lisää tunteja. Mulle ei ole millään tavalla selvää, että opiskelenko nyt oikeaa alaa ja pistin homman vähäksi aikaa mietintämyssyyn. Opintotukia olisi vielä kuitenkin vähän jäljellä, eikä niitä kannata nyt tuhlata, jos keksinkin jotain muuta. Kanditutkinto on viiden kurssin päässä ja sen ajattelin tehdä kesään mennessä loppuun, sitten on ainakin jotakin valmiina. Edelliset kolme vuotta olen käynyt töissä ja koulussa samaan aikaan, ja jokainen sitä tehnyt tietää, että se on aikamoista kuraa välillä. Parhaimmillaan tai siis pahimmillaan aamukasiksi kouluun ja iltayhdeksältä töistä kotiin. Kesällä päätin, että nyt kun meillä on uusi koti ja kissat, niin mulla ei ole mitään syytä tehdä mitään 13 tunnin päiviä, jos ei oikeasti ole pakko. Ja kappas vaan, ei muuten ole pakko.
Rahkaäijä alkaa selvästi kehittymään blogikuvaajana, koska se keksi eilen näin nerokkaan kuvakulman. 
Kouluhommia onkin nyt ollut lähinnä nimellinen määrä, joskin sain viime viikon ruotsin esitelmästä hirveän ressin aikaan, mutta se olikin sitten ihan ainut laatuaan. Arkivapaina, kun Rahkaäijä on töissä, olen kotoillut ihan huolella. Eilen vihdoin öljysin meidän keittiöön tulevan apupöydän ja tein kissoille hirveän satsin ruokaa pakkaseen. Ennen vuoden vaihdetta voisin vielä tehdä tentin tai kaksi, mutta en ota niistä suurempia paineita. 7 opintopistettäkin on enemmän kuin ei ollenkaan.
Etukyykyssä sen sijaan on tärkeää, että pysyy hyvin paineet keskikropassa. Parempi paina keskikropassa kun päässä!
Voin paljastaa, että tällainen downsiftaus (okei, on mulla niitä töitä keskimäärin 30 tuntia viikossa) on aikamoisen ajatystyön takana tällaselle neljän ällän (entiselle) himo-opiskelijalle. Ensin oli ihan hirveän vaikea myöntää itselleen tai kenellekään muulle, ettei unelma-alaksi luulemani sosiaalipolitiikka ihan hirveästi maistukaan tai ei mua huvitakaan mennä mihinkään hienoihin töihin jonnekin virastoon. Sen lisäksi olen kuullut päässäni elinkeinoelämän pamppujen hokemat siitä, kuinka pitää äkkiä valmistua ja mennä kunnon töihin ja mää vaan "lusmuilen". Auts. Mutta mulla on selkeä suunnitelma tähän lusmuiluun ja aion kuitenkin tehdä kanditutkinnon ihan kiltisti valmiiksi, niin Raimo Sailaksen ei tarvii hyökätä mun kimppuun heti.
Meidän salilta löytyy voimapyörä, jolla voi tehdä vatsoja vähän kivikkoisemmassakin maastossa. 
En koe, että mun tarvitsisi kenellekään kauheasti selitellä, että miksei opintopisteet ropise ja mitä ihmettä teen Ikean kattilaosastolla juuri silloin kun muut on luennoilla. Mutta selittelin silti. :D (Ja se Ikean kattilaosasto on ehkä paras työpaikka ikinä!) Olen vähän sitä mieltä, että ihmisen elämään mahtuu vaan tietty määrä isoja palasia, kuten opiskelua, töitä, harrastuksia, lapsia, luottamustoimia... Musta on välillä tuntunut, että jos viikossa on opiskelee 20 tuntia viikossa, on töissä 25 tuntia viikossa ja treenaa vielä kymmenen tuntia, siinä on jotain vähän liikaa. Totta kai on superihmisiä, jotka pystyy tähän vielä yhdistämään vaikka lapsetkin, mutta ei täällä kukaan taida jakaa sellasille superihmisille mitään palkintoja. Muuta kuin korkeintaan börnis-diagnooseja. Ja se ei taida olla kovin tavoiteltavaa.
Ja kissat tekee elämästä vaan entistä hauskempaa. Rahkaäijä-Rambolla on kissanheitin, jonka panoksena on huomenna puolivuotias Leoko.

Mukavaa ja stressivapaaata viikkoa!

10 kommenttia:

  1. "ei mua huvitakaan mennä mihinkään hienoihin töihin jonnekin virastoon." Toi vois olla mun suusta tullutta joskus 6-8vuotta sitten. Julkisoikeus ei ihan kuitenkaan ollut se mun juttu. Ja silti päädyin vakuutusvirastoon töihin. Huoh. Ei yhtään mun juttu. Nyt toista alempaa korkeakoulututkintoa tekemässä ja siltikään sitä ei tiiä mitä sitä haluais tehdä. Kai mäkin haen Ikean kattilaosastolle töihin, sieltä varmaan saa ainakin ihan kivat henksualet....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhästä vaihtaa suuntaa ihan täysin. Mutta nyt ainakin tiedät, ettei vakuutusvirasto ole ainakaan se sun juttu. Ikean kattilaosastoa tai mitä tahansa osastoa siellä voin kyllä suositella hyvin lämpimästi. ;)

      Poista
  2. Ihanaa löytää sielunsisko <3 Nimimerkillä yliopisto-opinnot aloitettu syksyllä -08, valmistuminen...ööö...siihen mennessä kun laitos potkaisisi muuten pihalle! Ei mut oikeesti tosi helpottavaa kuulla että meitä on muitakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että meitä on aika montakin, mutta harva sitä tunnustaa. Mistä ihmeestä sitä vois 19-vuotiaana tietää, että mikä on oma ala? Tai vaikka sillon luulisi tietävänsä, se voi mennä vähän vikaan. Mutta eiköhän mekin joku paikka löydetä tästä maailmasta. :)

      Poista
  3. Ei valmiissa maailmassa mihinkään oo kiire... ;) Mä päätin yliopistoon päästyäni, etten pidä kiirettä. Meni siihen 6,5 vuotta, mutta valmistuin, ilman kiirettä :D Nyt on 3 vuotta valmistumisesta ja mietin, että olis voinu hidastella enemmän :) Vaikka onhan tää "hieno" toimistotyö ihan kivaakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-i, vaikka siinä ei ole mitään järkee niin välillä tuntuu, että oon jo ikäloppu ja kaikki mahdollisuudet on menneet. :D Mun alalla on vähän se pelko, että ne hienot toimistotyöt ei oo erityisen hienosti palkattuja, vaikka vastuuta voi olla paljonkin. Tietenkin riippuu tosi paljon työstä!

      Poista
  4. Hyvin sä tota opiskelupuolta hoidat, kun olet jaksanu ainakin kolme vuotta pidempään ku minä ilman otsaan kasvanutta tattia :) Sain parikymppisenä kauppiksen ja lukion paperit käteen ja päätin että tää oli kyllä tässä ainakin toistaiseksi. 21 vee kauppaan töihin ja olin siellä siihen asti että pää meinasi hajota viime vuonna. Nyt opiskelen ja toivon kovasti pääseväni johonkin kivaan virastoon tai toimistoon töihin :D Otin kylläkin ihan opintovapaata, ei sitä meikäläisen pää kestäis että pitäis tähän päälle töitäkin tehdä, vaikkei koulusta mitää kotitehtäviäkään tule. Se on kauheeta kun aamusta iltaan pitäisi olla menossa. Kyllä sulla kuitenkin taitaa nuo opinnot olla voiton puolella, joten kyllä sitä voi vähän rennommin ottaa ja "lusmuilla" siellä töissä (kuulostaa jotenkin siltä että ne isot sedät luulee kaupan alan töiden olevan vain helppoa ja mukavaa ajanvietettä..) :)

    Kalenteri tuli perille ihan supernopeasti. Eilen oli jo postilootassa ja kivasta kortista sain hyvän kirjamerkin, ei tarvitse käyttää vanhoja kauppalappuja tai taitella kirjansivuja koirankorville. Lisäksi saa paremmalle mielelle kuin kauppalappu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän niinku ajauduin siihen, että teen koulua ja töitä samaan aikaan. Ekana syksynä se oli vähän tyhmä ratkasu, sillon olis pitänyt olla ehdottomasti vaan koulussa! Mun mielestä on hienoo, että on mahdollisuus opintovapaaseen, ettei tarvitse hajottaan päätään. :)
      Isot sedät vois yllättyä kuinka huonosti mikään kauppa olis auki, jos yhtäkkiä kaikki kymppituntiset opiskelijat lähtis meneen!

      Mä pistin sen heti maanantaina aamulla postiin ja kortin valkkasin erityisen huolella! Hyvä, että se saa jatkaa elämäänsä kirjanmerkkinä. :)

      Poista
  5. Sä oot työmarkkinoilla, töissä, Ikeassa. Sailas on eläkeläinen. Kandintutkinto on tutkinto - ja sehän sulla kohta on. Kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä, mitä muuta vois tehdä, jos tarttee tehdä.

    Sä muuten penkkaat tossa Bodytreenin uusimmassa numerossa yhden jutun kuvituskuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta silti Sailas huutelee mun takaraivossa säännöllisesti. :D Mutta ihan totta, ens kevään jälkeen on varmaan pienen aikalisän paikka koulunkäynnistä.

      Niinhän mää kuulemma penkkaan, mistään en ole vielä saanut lehtee käsiini, mutta uskotaan kuitenkin. :)

      Poista