maanantai 16. kesäkuuta 2014

Mummoslalomia ja mäkiä

Ajan yleensä useamman kerran viikossa saman reitin pyörällä, aina sama lähtöpaikka ja päätepiste. Ja yleensä samaa reittiä myös takaisin, mutta vasta 4-8 tunnin kuluttua. No sehän on tietysti työmatka! Tuo tasan seitsemän kilometrin ja parinkymmenen minuutin matka koostuu niin kevyen liikenteen väylistä kuin ulkoilureiteistä ja maisemat ei ainakaan vielä kyllästytä. Nyt esittelenkin työmatkani ja sen parhaat palat!
Näytän tukka auki ja noissa laseissa ihan Woodstockista karanneelta.
Matka alkaa hissistä, johon sekä pyörä että pyöräilijä mahtuvat yhtä aikaa, mutta muita ei sitten kyytiin otetakaan. Hissi kuitenkin pysähtyy yleensä ainakin kahdessa kerroksessa ja joku vaihtari pyrkii kiihkeästi sisään, kunnes hoksaa, että ei mahdu, ellei halua istua sikiöasennossa lattialla. Sorry!
Ja sitten varsinaisiin pyöräilyhommiin! Kartasta on nähtävissä reitti ja kuvat matkan varrelta on numeroitu.

1. (Slalom-radalla melko rauhallista.)
Matkan ensimmäinen haaste on Insinöörinkadun mummoslalom. Etenkin  keskellä päivää koko pyöräkaista on täynnä eläviä maaleja, joiden poukkoilu on täysin ennalta-arvaamatonta. Kukaan ei ylitä autotietä katsomatta ensin tuleeko jostain suunnasta autoja, mutta pyöräkaistaa ylittäessä vastaava ei ilmeisesti käy mielessä. Slalom-radalla keskinopeus tuleekin pitää kävelyvauhdissa ja varautua myös mahdollisiin pullon sirpaleisiin, joita toisinaan on kylvetty koko tori täyteen.

2. 
Opiskelijankadulle käännyttäessä vasemmalle jää ravintolakompleksi, jossa myydään pitsaa rehelliseen vajaan neljän euron hintaan, iltaravintola, joka saa ilmeisesti olla auki vain kuukauden kerrallaan, kunnes taas suljetaan ja Hervannan hienoin anniskeluravintola Wanha Seppä. Meninpä ohi milloin tahansa, aina Wanhan Sepän terassilla on kiireetöntä herrasväkeä nauttimassa mallasjuomaa. Terassi on varmasti myös mukavan viileä, sillä ravintolaa joka suunnasta ympäröivät jättimäiset kerrostalot estävät tehokkaasti epämiellyttävän auringon häikäisyn. Jokaisen kerran mieltäni kutkuttaa liittyä terassikansan seuraan nauttimaan betonilähiön maisemista.

3.
Harmaa betoni kuitenkin loppuu pian, sillä Opiskelijankadulta sukellan metsän vehreyteen.  Tästä alkaa paras osuus, metsäteillä voi ajaa holtittoman kovaa ja nauttia vihreän värin yliannostuksesta. Ah! Asfaltilta poistuessa maastopyörä lunastaa paikkansa parhaana työmatkapyöränä, pehmeä hiekka tai kuopat ei hidasta mun matkaa.
4.
Hervannasta Lahdesjärvelle on suora hiekkatie, jossa on ladut talvisin. Koska edes kesällä hiihtäjät malttavat pysyä pois ladulta, on reitti hyvin käytetty pyöräilijöiden ja muiden ulkoilijoiden keskuudessa lumettomaan aikaan. Jotta hiihtäjillä olisi hauskaa, reitti sisältää paljon lyhyitä, mutta jyrkkiä mäkiä, joita on hauska kaahata myös pyörällä. Kuvassa kauimmaisena näkyvän mäen päällä vietin muutamia viikkoja sitten pidemmänkin aikaa, kun kotimatkalla vastaan osui mies, joka makasi ojassa pyörän kanssa (Ehkä Wanhan sepän terassilta tulossa?) ja paikalle osuneiden mummojen kanssa soittelimme ambulanssia miehelle. Hätäkeskuksessa oli hieman vaikeuksia ymmärtää selitystäni paikasta "täällä hiihtoladulla Hervannan ja Lahdesjärven välissä", mutta kaikesta huolimatta ambulanssi saatiin paikalle. Miehen pyörä valitettavasti jäi ojaan ja siitä olen vähän harmissani, mutta toivottavasti se kohtasi omistajansa myöhemmin.

5. 
Ylämäki-alamäki-osuudelta pois päästessä alkaa ainakin kilometrin loiva alamäki, jonka aikana voi esimerkiksi ottaa selfieitä kulmahampaistaan ja woodstock-tukastaan, ihmetellä Karkuvuoren tunnelityömaalta kuuluvia ääniä, bongailla metsään lähteviä polkuja, puhua puhelimessa tai juoda. Tai mietiskellä sitä, miten kiva tästä on ajaa ylämäkeä kotiin päin työpäivän jälkeen.
6. (Jos eväät unohtuis, ABC voisi pelastaa.)
Jälleen sivistyksen parissa! Kun ylitän moottoritien, tulee monesti sellainen vähän omahyväinen olo siitä, että olen pyörällä liikenteessä enkä saastuta maailmaa ja pilaa elämääni autossa tai bussissa istumalla. Mutta sitten kun on huono keli ja lähden autolla töihin, nauran kaikille, jotka polkevat kaatosateessa. No en oikeesti naura. Mutta sen lisäksi, että työmatka pyörällä on kätevää, se on myös elämän pieniä valintoja, joilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin (ja ympäristöön myös!). Olo on paljon fressimpi töissä, kun on tullut pyörällä.

7.
Maalisuora! Viimeisen kilometrin voi ajaa täysiä tai leppoisasti riippuen siitä kuinka paljon liian myöhään on lähtenyt kotoa. Viimeisellä suoralla on loistava asfaltti ja siinä pitääkin harjoitella ilman käsiä ajamista. Kesän lopussa voinkin sitten ajaa koko matkan ilman käsiä. Kato äiti, ajan ilman käsiä! Kato äiti, ajan ilman hampaita!

Tällainen ja aivan sopiva on mun työmatkaEi yhtään liian pitkä tai lyhyt, ja matkalla riittää nähtävää ja äksöniä. Mutta millanen on sun työmatka? Pyörällä vai kävellen vaiko autolla tai bussilla? Mitä matkalla näkyy? Onko reitin varrella sattunut koskaan mitään jännää? Kerro!


Rahkalaskuri: 877 (Tänä aamuna jääkaapissa ei ollut yhtään rahkaa, yhyy ja argh!)

19 kommenttia:

  1. Mä ajan autolla rauhaisesta pikkukaupungista toiseen rauhalliseen pikkukaupunkiin. Matkaa kertyy noin 40km ja tie on pientä mutkaista asfalttitietä. Lähinnä matkalla on näkynyt eläinbongauksia, onneks ei vaan bongauksia eikä osumia :D Jäniksiä, hirvi, kettuja, koiria, supikoiria, kurkia, peuroja... Eräänä aamuna viime kesänä kun ajoin töihin, niin ensin tien ylitti siili, sitten jänis ja sitten kettu. Loppu matkan jännitin, että voi jösses jos nää vaan isonee nii mitä on seuraavaks luvassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bongaukset on kieltämättä paljon mieluisempia kuin osumat. :D Mulle on jäänyt lähtemätön trauma, kun kerran lapsena löysin ojassa kuolleen supikoiran ja luulin, että se on tyyliin pieni susi, hrrrr! Toivottavasti isot eläimet pysyy jatkossakin metsässä tai ainakin visusti tien laidalla, että työmatkat on turvallisia. :)

      Poista
  2. Toi hiekkatie on kyllä paha, joskus viime kesänä menin sitä kautta sun työpaikallesi ja ajattelin, että tästähän on lyhyt matka.. joo, lyhyt on, mutta ihan hirveä matka! Vaikka olikin vaihdepyörä niin kyllä oli tekemistä, että pääsin mäet ylös... nyt pitäis käydä kokeilemassa miten cyclolla pääsee :)

    Mun työmatka on 2km kalevasta rauhaniemeen :D tulishan siitä pidempi jos kiertäisin pyhäjärven kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kieltämättä paikoin aika haasteellista ajettavaa. Mä aina koukkaan sellaselle lyhyelle kiertotielle vasemmalle (Hervannasta päin katsottuna), joka kiertää ne pahimmat nyppylät. Cyclolla siellä voiskin olla mukava päästellä, voit tulla taas vaikka mun työpaikalle. :D

      Siitähän saa mukavan aamulenkin, kun koukkaa ensin Pyhäjärven ympäri. :D Tai vaikka miksei Näsijärvenkin!

      Poista
  3. Työmatka on 500-600 m, kesällä kuljen pyörällä, talvella yleensä kävelen (koska en jaksa vaihtaa talvirenkaita pyörään tuon takia). Paljoa ei matkalla ehi tapahtua... Valehtelematta yleisin aatos on just matkan lyhyys, ja että onko se niin lyhyt, että vois sanoa sen olevan "yks kullin luikaus" (meidän isän määritelmä lyhyelle matkalle/ajalle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan lyhyt työmatka! Mutta sehän mahdollistaa erilaisten tyylien kokeilun, toisena päivänä kontaten töihin ja toisena vaikka kierien tai käsillään kävellen. :D
      Meillä käytetään myös "kullin luikausta"! Sen mitta vaihtelee tilanteen mukaan 5 metristä 20 kilometriin, mutta se on aina sellanen naurettavan lyhyt matka.

      Poista
  4. Onko tuo se tie mikä menee myös jostain Annalan vierestä? Anoppi asui muutama vuosi sitten Annalassa ja aina kyläilemässä käydessa tapasin samoilla koiran kanssa siellä jossain metiköissä. Joskus sitten löysin tommosen jännän hiekkatien ja lähdin kattomaan mihin mahtaa mennä. Kaks ja puoli tuntia tarvottiin koiran kanssa eikä loppua näkynyt, joten täytyi kääntyä takaisin. Anoppi on muuttanu pois Tampereelta ja vieläkin mietin että mistä mahdoin aikoinaan kävellä?

    Edellisen työpaikan työmatka oli 5km suuntaansa, ilman kovaa liikennettä. Matka kiva ja sujuva, mutta päätepiste kamala. Nyt sotken kouluun sen 9km suuntaansa, kaupungin läpi. Nyt päätepiste on ihan ookoo, mutta matka on yhtä pysähtelemistä ja autojen kuikuilua, varsinkin kun arki alkaa taas kesän jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annala on vähän kauempana, mutta sieltäkin pääsee tonne melko helposti, että hyvin olet saattanut seikkailla tuolla. Mulla on vähän vastaava kokemus, kerran lähdin juoksemaan kun olin juuri muuttanut Tampereella ja sitten eksyin tonne jonnekin noille hiekkateille ja siitä tulikin parin tunnin lenkki enkä vieläkään tiedä missä kaikkialla olin.

      Tiedän tunteen, on tosi ärsyttävää kun matka katkee koko ajan johonkin liikennevaloihin ja risteyksiin, oli liikkeellä sitten pyörällä tai autolla. Oodttelen edelleen sitä, että autot alkaa lentämään, niin sitten on teillä rauhallista pyöräillä. :D

      Poista
  5. Mä oon vasta nyt tajunnut ton oman työmatkani täydellisen pituuden. Oon alkanut kävellä töihin (3,6 km) ja JUOSTA kotiin. Kesäkeleillä onnistuu vallan mainiosti, kun vaihtovaatteet mahtuu pientäkin pienempään camelbackiin, eikä häiritse juostessa yhtään. Toki eilen ois vähän voinu miettiä sitä vaatevalintaa.. shortsit ja toppi 10 asteen lämmössä. Hahahah :D Siihen vajaaseen neljään kilsaan mahtuu lähinnä tasaista asvalttia, mutta joudun mä lopussa pari järjetöntä ylämäkeäkin ravaamaan viimeisillä voimillani. Yli puolet matkasta kuluu junaradan vieressä - ensin rautatiesiltaa pitkin joen yli, sitten rautatieaseman läpi. Onneks iltakasin ja -ysin välillä ei junia kulje, niin ei tarvii naama punaisena viilettää ihmisjoukon läpi :D

    ps. mä niin varastan tän idean sulta ja kuvaan oman työmatkani! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä aika täydellisen mittainen työmatka kävely- ja juoksuhommiin! Ja kun pääsee illalla töistä, niin pieni sporttihetki vierottaa hyvin siitä työpäivästä. On kieltämättä aika ankeeta, jos kesällä on kymmenen lämmintä, mutta tämän aamuinen raekuuro oli vielä sitäkin ankeampi.
      Kai vilkutat aina iloisesti, jos juna menee ohi radalla?;)

      Saa varastaa, kiinnostaa muidenkin työmatkamaisemat!

      Poista
  6. 32 askelta pytingin rappusilta työpaikan eli navetan ovelle. Pistääköhän kukaan vielä paremmaksi?

    ps. Joko Rahkamuija on ilmottautunut toistoleuanvedon SM-kisoihin kun ne siellä Tampereella kisataan ensi heinäkuussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onko 32 askelta laskettu ja virallinen pituus? Siinä ei haittaa, vaikka taivaalta satais vihreitä miehiä, kun pääsee niin nopeesti töihin sisälle.

      En oo ilmottautunut, kun musta tuntuu, että mun 7-8 leualla ei taida olla paljon jakoa niissä mittelöissä... Mutta katsomaan voisin ehkä mennä!

      Poista
  7. 32 laskettu on. Tossa olis vielä kuva todistusaineistoksi https://onedrive.live.com/?cid=8C1B6B8DCBC87610&id=8C1B6B8DCBC87610!1858&v=3
    Näkyyköhän toi linkki.

    Ei sinne kisoihin naisten sarjoihin varmaankaan mitään suurta ryntäystä ole joten mukaan vaan. Siitähän saisi varmaankin tosi hyvää juttua blogiinkin.

    Ja pitää nyt vielä kehua kuinka hauskaa ja mielenkiintoista blogia kirjoitat, kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi räkä, en saa linkkiä auki!
      Kyllä mää luulen, että kovat krosvitti-muijat vetää niin paljon, että meikä jää ihan rannalle ruikuttaan. :D
      Hei tosi mukava kuulla, että viihdyt täällä, kiitos!

      Poista
  8. 12km matka työpaikalle, olen polkenut helmikuusta alkaen jolloin aloitin. Torniojoen ylitys, kaunista omakotitaloaluetta, peltoja (joskus poro, jänis, kettu, hevonen pellolla), tehtaalle katu jossa ei ole muita kuin työmatkapyöräilijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai, kuulostaa tosi komeilta maisemilta! Ja sen pituinen matka, että ehtii lämmin tulemaan vaikka olisi vähän kylmempikin keli.

      Poista
  9. tuun sun (teijän) kanssa maltaille wanhaan seppään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voidaaks juoda jotain muuta, kun mää en tykkää maltaasta? :D Joku päivä mää vielä konahdan ja jään vaan notkuun tohon terassille loppuelämäkseni. Tai sitten en.

      Poista
    2. haha! ei tietenkään!

      Poista