Mä oon aina asunut Tampereella kosken itäpuolella ja se toinen puoli on mun mielestä sama, kun joku asuis Kuussa. Ihan yhtä kaukana ja ihan yhtä vierasta aluetta mulle. Eilen tein pyöräretken sinne väärälle puolelle, kun lähdin käymään Sarin luona aivan kaupungin länsilaidalla. Ennen kun tarkistin kartasta, arvelin, että sinne täytyy olla ainakin 25 kilometriä matkaa. Totuus olikin reilut 14 kilometriä, eli oikein näppärä matka sähköpyörällä matkustettavaksi. Lopulta kyllä paljastui, että sinne Kuuhun olisi ollut varmaan helpompi mennä.
Rahkaäijä, joka kävi pyöräilemässä jo aamusta, varoitteli, että siellä on sitten märkää. "No ei siellä pyörätiellä ny mitään märkää oo!". Kuuluisia viimeisiä sanoja. Pukeuduin kuten keväiselle ja aurinkoiselle pyörälenkille kuuluu, eli varsin kevyesti. Housun persus oli aivan läpimärkä jo yliopiston kohdalla ja vesi vaan valui säärtä pitkin nilkkoihin. Ihanaa! Maps arpoi nopeimman pyöräreitin kulkemaan Tampereen keskustan läpi, mutta kaikentietävä Google unohti, että siellä rakennetaan ratikkaa ja juhlitaan vappua jo huhtikuun alussa. Pienen junan työmaan takia pyöräilytilaa on muutenkin erittäin niukasti, mutta vielä ahtaampaa tulee, kun koko keskusta on täynnä kännistä haalarikansaa, joka huojuu tölkit kädessä puolelta toiselle. Onnekkaasti en teilannut yhtään teekkaria ja Pispalaan noustessa mietin, että nyt tää alkaa sujumaan ja ihan kohta olen jo Haukiluomassa. Olin tarkastanut reitin tosiaan etukäteen eikä siinä pitänyt olla mitään kummallista, koko ajan suoraan vaan, mutta vartti myöhemmin löysin itseni Tesomalta, jonne mun ei todellakaan pitänyt mennä.
Ööö, missä mää oon? Oonko mää Tesomalla?! Ainakin kurassa mää oon päästä varpaisiin. :D
Ihailin siinä sitten ohimennessä Tesoman uutta koulua ja mietin, että olen käynyt ehkä kolme kertaa aikaisemmin Tesomalla. Ensimmäisen kerran joskus vuonna kivi ja kirves kattomassa pikkuveljen jalkapallopeliä ja toisen kerran heti perään vuonna miekka ja kirves lukion lukulomalla Tesoman uimahallissa, kun Kalevan uimahalli oli kiinni. Välteltiin parhaan kaverini kanssa ylppäreihin lukemista ja käytiin vähintään kerran viikossa uimahallissa. Kolmannella kerralla tein yhden vuoron Tesoman Tiimarissa, jossa ei käynyt viiden tunnin aikana varmaan yhtään asiakasta. Mutta nyt olin siis jälleen Tesomalla, kuin vanha konkari konsanaan ja taas se pääsi mut yllättämään. Ajelin ihan rauhassa pyörätietä, kun se yhtäkkiä muuttui hiihtoladuksi?!? Kuussa sentään ei olis hiihtolatuja, vaan sais ihan rauhassa polkea eteenpäin pelkäämättä vihasia hiihtäjiä. Tien toiselta puolelta löytyi sentään ihmisille tarkoitettu väylä ja matka jatkui ja pian olinkin jo perillä. Ihan ihme paikka toi Länsi-Tampere, en voi muuta sanoo! Itäpuolella on asiat niiiin paljon paremmin!
Hei, pääsin perille!
Vietettyäni riittävästi aikaa Kuus... Haukiluomassa lähdin polkemaan kotiin päin, tällä kertaa kaikista menomatkan mokista viisastuneena. Kotiintulomatka kestikin peräti 6 minuuttia vähemmän kuin mennessä. Ei tarvinyt harhailla Tesomalla ja väistellä haalarikansaa. On tuo sähköpyörä kyllä aika mahtava peli, vasta Pispalanharjun päälle tajusin, että jaa, eipä juuri hengästyttänyt nousta mäkeä ylös, vaan poljin sen 25 km/h nopeudella heittämällä ylös. Yhteensä noin 30 kilometrin matkaan kului tunti ja 25 minuuttia. Liikennevaloissa pysähtely hidastaa aika paljon matkantekoa kaupunkialueella. Cyclocrossissa reissu olisi ollu varmasti hitaampi ja ainakin vielä leveät maastorenkaat nastoilla lunasti ihan paikkansa, koska jäätikköä löytyi vieläkin yllättävän monesta paikasta.
Teri-koira tervehti mua perillä Kuussa.
Muutama postaus takaperin mietiskelin oman sähköpyörän hankkimista, mutta nyt ainakin olen siinä mielipiteessä, että en tarvitse sitä. Katotaan uudestaan vaikka ensi talvena. Kohta on kesä ja sitten voi ajaa millä vaan pyörällä.
Tää nyt ei liity mitenkään mihinkään, mutta yks päivä treenattiin salilla.
Pieneksi kevätpiristyksesi mä ja Sari lähdetään toukokuussa Tukholmaan Macklemoren keikalle ja mä sain neronleimauksen, että meidän pitää olla fillarit sinnekin mukaan, tämmösiä sporttisia pyöräilytyttöjä kun ollaan! Laivassa ne on ihan iisipiisi viedä ja perillä ehtii näkemään niin paljon enemmän, kun matkaa voi taittaa pyörällä, eikä ole sidoksissa mihinkään julkisten aikatauluihin yms. Tulee kyllä huippuhauska retki, kiva kun pääsee vähän pyörimään oikein Stokikseen ja ennen kaikkea Macklemoren keikalle. En tiedä mikä siinä Ameriikan räppärissä oikein viehättääkin tämmöstä hevimuijaa.
Kaikki ny tietää, että mikä on kevään tilanne ja kuinka se ei tuu tänä vuonna ikinä jne, niin en nyt sanonu siitä mitään, mutta mä alkaisin oleen jo ihan valmis harjatuille pyöräteille ja vihreydelle. Me ollaan jo Rahkaäijän kanssa suunniteltu, että otetaan myöhemmin keväällä taas 31 päivän pyöräilyhaaste, joka oli viimekin keväänä (ja jonka Rahkaäijä mokas jo jossain päivän 6 kohdalla. :D) Täytyy ehkä tehdä siitä vähän isompi projekti ja haastaa kaikki lukijatkin mukaan! Hyvää ensi viikko tai tätä viikkoa, riippuen siitä koska luet tämän! Hyvää viikkoa joka tapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti