perjantai 2. maaliskuuta 2018

Vastoinkäymisiä, voittoja ja vanteita

Kylänraitilla liikkuu jo huhuja, että Rahkamuija on hylännyt bloginsa ja lähtenyt Bulgariaan kirnuamaan maapähkinävoita, mutta nämä huhut voi kumota nyt, koska Rahkis on täällä taas! Kaikki suuret taiteilijat tarvitsee välillä luovia taukoja. Mitäpä on Rahkaväen maailmaan mahtunut tässä muutaman viikon aikana, jolloin ei tullut eetteriin Rahkis-reportaaseja? Voisin vaikka luonnehtia näin, että kun vanhuksena Floridan lämmössä muistelen elämäni huippuaikoja, ei ehkä mieleen ensimmäisenä palaudu helmikuu 2018. Ei tehty oikeastaan mitään muuta kun töitä ja meillä oli vastoinkäymisiä ja huonoa tuuria monen projektin kanssa ja tähän suurena syyllisenä oli jatkuva ankara pakkanen. Kameroita tai mitään muitakaan laitteita ei ilmeisesti ole suunniteltu käytettäväksi täällä jossain Pohjoisnavalla, kun pakkasta on 22 astetta. Yritä siinä sitten tuottaa laadukasta sisältöö YouTubeen, kun kameran akku tsippaa viidessä minuutissa.
On tullut ainakin ulkoiltua!
Lisäksi mua piinasi pari viikkoa mystinen kylkivamma, joka teki nauramisestakin tuskaa ja määhän en juurikaan naura muuta kun koko ajan. Kipu esti oikeastaan kaiken treenin salilla ja maastopyöräillessäkin siihen vihloi. Paraneminen lähti käyntiin vasta, kun en tehnyt kolmeen päivään yhtään mitään, mikä olisi ärsyttänyt sitä. Rahkaäijällä taas selkä kiukutteli viikon verran, joten Voltaren-voide oli ahkerassa käytössä koko helmikuun tässä taloudessa.
Näitä laiskimuksia ei paljon pakkaset nappaa!
Mutta nyt. Nyt on onni kääntynyt! Keskiviikkona ja eilen saatiin hyvät videot purkkiin ja tänään tuli merkittävä työvoitto, kun iso ja meille tärkeä videoprojekti vihdoin onnistui. Tehtiin videota kuukauden päivät ja siihen upposi rahaa ja aivan tolkuttomasti aikaa. Kertaalleen kahden viikon työ valui kirjaimellisesti Näsijärven jäälle ja eikun koko homma alusta. Mutta tänään se meni kuin elokuvissa (tai YouTube-videoissa) ja olen ihan täydellisen tyytyväinen. Kun me tehdään videoita, sillä ei ole enää mitään tekemistä työn kanssa, vaan se alkaa olemaan jo ihan elämäntapa. Sen takia tuntuu erityisen karvaalta, kun isoin odotuksin valmisteltu projekti pissaa pahasti nilkoille, mutta toisaalta taas onnistumiset tuottaa äärimmäistä tyydytystä ja iloa.
Niin kauniita iltoja ja auringonlaskuja!
No niin, mutta loppu se jauhaminen ja asiaan! Alkuvuodesta haikailin jotain uutta harrastusta ja sen seurauksena ilmoittauduin ilma-akrobatian alkeiskurssille. Ilma-akrobatia on hautunut mielessäni ja pari vuotta, koska 2016 GoExpossa kokeilin rengasstrapetsia. Rengasstrapetsi oli myös ohjelmassa kurssin ensimmäisellä kerralla ja koin aivan uskomattoman rakastumisen. Heti kotiin päästessä aloin katselemaan YouTubesta ilma-akrobatiavideoita ja selailemaan nettikauppoja, että mistähän saisin oman vanteen. Yllättäen vanteet olikin varsin hintavia. Halvin (ja ainoa) Suomesta löytämäni maksoi 250 euroa ja ulkomailta edukkain 160 euroa.
Ei ne ihan roskaa puhu, kun sanovat, että kissat menee aina ympyrän sisään istumaan. :D
Mietin, että tossahan mulla on konepaja pihassa, onnistuisiko siellä yhden vanteen tekeminen? Rahkaäijä lupasi kyllä hitsata vanteen yhteen, mutta konepajan kattavassa konevalikoimassa ei valitettavasti ole putkentaivutuskonetta ja taivutus pitäisi hoitaa jossain muualla. Käännyin appiukkoni puoleen, joka tuntee varmaan kaikki Tampereen metallimiehet ja tietää varmasti, jonkun joka pystyy putken taivuttamaan. Timppa se vetikin sirpin säkistä ja ilmoitti taivuttavansa vanteen itse isolla sorvilla. (Toim. huom. Sorvi ei siis todellakaan ole mikään putkentaivutuskone, vaan yleensä sillä työstetään isoja metalliosia, kuten teloja yms. ja tollasen putken taivuttelu siinä voi olla aika hasardia touhua.) Eikun hakemaan Rautasoinilta pitkä pätkä putkea!
Minä, vanne ja iso sorvi. Tää kuva otettiin YouTube-videota varten, ihan vaan selvennyksenä.
Menin lupaamaan, että kokkaan konepajan ukoille lounaan, jos putki taipuu ja vanne saadaan tehtyä. Liekö hetkellisesti pulaa oikeasta töistä, kun niin kovin innoissaan miehet ryhtyivät vanneoperaatioon. Niin se vaan putki taipui sorvin pakan ympärillä! Sen jälkeen Rahkaäijä rälläköi putken poikki ja hitsasi sen kasaan tarkasti ja silotteli pinnan. Ja tadaa, rengastrapetsi oli valmis ja mä olin lounaan velkaa.
Vanne on valmis ja pöytä katettu!
Appiukon toiveena oli saada Lamminpään lumous -nimistä ruokaa, joka oli legendan mukaan Juice Leskisen lempiruokaa. Soosiin tuli possun lihaa, tomaattimurskaa, kermaa, paljon valkosipulia ja muita mausteita, kuten kanelia. Sitä sitten nautiskeltiin rehellisen perunamuusin kanssa ja vaikka itse sanonkin, oli erittäin hyvää!

Teippasin vielä vanteen ja ostin siihen puhtaan köyden Biltemasta. Köysi kestää muuten 1000 kiloa, että on varaa isompaankin bulkkaukseen. Projektin kustannukset olivat seuraavanlaiset:
Rautasoinilta putkea 13 €
Prismasta erkkateippiä kaks rullaa (yksi olisi riittänyt) 8 €
Köysi tai mikä roikotin onkaan Biltemasta 6 €
Lounastarpeita Prismasta 8 €
Yht. 35 €
Yritin tehdä Leosta sirkuskissaa ja saada sitä hyppäämään vanteen läpi.
Se on muuten noin 150 euroa vähemmän kuin halvin vanne ulkomailta postikulujen kanssa. Ja mitä laatuun tulee, on muuten aivan todella hyvin tehty ja kestävä, vähintään yhtä hyvä, ellei parempi kuin "oikeasta kaupasta ostettuna". Tässä oli myös se hyvä puoli, että saatiin operaatiosta tehtyä video, koska "aerial hoopin" tekemisestä ei ollut oikein yhtään kunnon videota tubessa.
Rahkaäijä on ehkä vähän kateellinen mun vanteesta!
Vielä en ole oikein ehtinyt temppuilemaan hienolla renkaallani, mun pitää ehkä käydä oppimassa lisää temppuja kurssilla. :D Huomasin jo, että ilma-akrobatiassa pääsee kyllä yläkroppa ja keskivartalo kunnon treenin makuun ja ennen kaikkea se on ihan älyttömän hauskaa. Mulla on aina ollut tarve roikkua, apinoida ja vetää leukoja, kun siihen tulee tilaisuus ja sen takia toi sopii mulle kuin nenä päähän!

Tämä olkoon opetuksena kaikille siitä, että jos on mahdollista tehdä jotain itse tai teettää paikallisella, se kannattaa ja että appiukko tekee mitä vaan, kun sille laittaa ruokaa!
Me mennään sunnuntaina GoExpoon ja odotan sitä jotenkin aivan älyttömästi. Koko viikon olen fiilistellyt, että pääsen sinne Rahkaäijän ja kaverini Sarin kanssa katsomaan hienoja pyöriä ja syömään maistiaisia. :D Jos olet myös siellä, tuu moikkaan!

Kivaa viikonloppua!

8 kommenttia:

  1. Luulin aiemmin, että ilma-akrobatia on sitä missä taiteillaan lentävän lentokoneen siipien päällä, mutta näköjää sitä voi tehdä myös renkaalla lähes maankamaralla.. Kieltämättä nerokas idea toi sorvin käyttäminen taivutukseen, thumbs up!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, en kyllä tiä mikä laji se semmonen on, jossa temppuillaan lentokoneen päällä!
      Siinä kieltämättä appiukolla välähti, ei olisi tullut kovin monella muulla mieleen. Tai muiden itsesuojeluvaisto estää moisen. :D

      Poista
  2. Sä et sitten varmaan tiedä kuka oli legendaarinen Anneli ”Luumu” Penttilä. :D
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Anneli_Penttil%C3%A4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pakko kyllä sanoo, että ikinä kuullukaan. :D

      Poista
    2. Tuskin kukaan muukaan. :D :D Joten ilma-akrobatia tarvitsee ilmeisesti uuden johtotähden. Rahkamuijan, ehkä?

      Poista
  3. No mutta missä resepti??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein tällä reseptillä: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/38939/Lamminp%C3%A4%C3%A4n%20lumous/

      Hyvää tuli!

      Poista