perjantai 23. syyskuuta 2016

Taidetta ja tv-kuvauksia

Keskiviikkona meillä oli luvassa hieno ja jopa hieman juhlallinen tilaisuus, koska olimme saaneet kutsun taidenäyttelyn avajaisiin. Hetkinen, Rahkaväki ja taidenäyttely, ei jotenkin sovi yhteen? Mutta tää olikin aivan spesiaalia taidetta, nimittäin murskaustaidetta! Keväällä meihin otti yhteyttä helsinkiläinen taiteilija Reija Meriläinen, joka ehdotti yhteistyötä prässäämisen merkeissä. Sehän sopi! Toukokuussa nainen saapui meille auto täynnä tekoraajoja eli ballistisesta geelistä tehtyjä käsiä ja jalkoja, jotka näyttivät inhottavan paljon ihan oikeilta raajoilta. Teimme videon näiden murskaamisesta ja Reija kuvasi materiaalia omaan työhönsä.
Taitelija ja muusa. Reija on aivan mahtava ja kiva tyyppi!
Meidän videon kanssa kävi lopulta niin, että jouduimme poistamaan sen melkein heti julkaisun jälkeen Hydraulic press channelilta ja siirtämään Beyond the Press -kanavalle pienemmän yleisön saataville, koska tunsimme kakkamyrskyn nousevan päällemme ennätyksellistä vauhtia. Harmi sinänsä, koska video oli mielestäni hyvä ja hauska, mutta kyllähän sen nyt ymmärtää, että joillekin jalkaterän murskaaminen voi olla jollekin vähän liikaa. Varsinkin jenkeille, ihme mielensäpahoittajia.
Koko seinän skriini, hypnotisoiva jumputusmusiikki ja mössöksi hajoavat sormet. Lumouduin.
Reijan näyttely on siis esillä vielä pari viikkoa Turun Titanik-galleriassa ja se oli yllättävän vaikuttava kokemus. Seinänkokoisella näytöllä pyöri nonstoppina video käsien ja jalkojen musertumisesta ja tämä oli suorastaan hypnoottista. Olisi ollut helppoa istua videon edessä vaikka tunnin ja vain tuijottaa ruutua. Näyttelyssä on esillä myös meidän alkuperäinen HPC-video ja yhdellä näytöllä pyöri videoon tulleita kommentteja.
En tiedä onko Suomessa ennen Youtube-videot päätyneet taidenäyttelyyn ja se tästä tekeekin mielenkiintoisen, ikään kuin joku tekisi mäkkärisafkasta fine diningia. Ihan mitenkään meidän videoita vähättelemättä ne on kulutustavaraa, joita mennään katsomaan videosta toiseen hyppien aivot off-asennossa, että on jotain tekemistä iltapalan aikana. Videoinstallaatio taidenäyttelyssä on taas sitä varten, että ajan kanssa mennään fiilistelemään teosta ja funtsimaan mitä tunteita se herättää. Ja nyt siellä on meidän video. Oikein näen kuinka hipsteritaitelijat vaeltaa joukolla Turkuun ja hieroo partaansa ja pyörittelee samalla mielessään ja keskenään, mitä yhteiskunnallisia piiloviestejä meidän videosta löytyy ja onko prässin vihreällä värillä jokin symbolinen merkitys. Mene siis Titanik-galleriaan, jos haluat pohtia tätä asiaa.

Tänään pohdin taas, että tämä opintovapaa etenisi aivan huippuhyvin, jos joskus ehtisi luennolle. Tällä kertaa syynä lintsaamiselle oli kuvaukset NBC:n kanssa. Pojat tuli vähän tekemään pätkää Caught on Camera with Nick Cannon -ohjelmaan. Googletin muuten just äsken vasta, kuka edes on Nick Cannon ja se on näköjään ollut joskus naimisissa Mariah Careyn kanssa. Hyvin mää oon perillä.
Kuvausporukan toimittaja sanoi, että ohjelmalla on noin 5 miljoonaa katsojaa plus nettikatselut päälle. Ainakin meidän tämänpäiväiset haastattelut menee tuohon ridiculous -osastoon, oli meinaan sen verran naurettavaa toimintaa, kun koitin englanniksi kertoa miten hydrauliprässi toimii. Kuvakaappaus on NBC:n nettisivuilta.
Jos jotain olen viime aikoina oppinut, niin sen, että kaikki kuvataan aina vähintään viisi kertaa uudestaan. Omat videot vedetään aina ykkösellä purkkiin, niin on pieni shokki, kun Amerikan pojat tulee käymään ja yhden muutaman minuutin pätkän kuvaus vie tuntitolkulla. Ei ollut muuten Cannonin juoksupojat ihan pikkubudjetilla liikkeellä, kun kuvausryhmän toi paikalle oma autonkuljettaja, joka oli ollut porukan palveluksessa koko Suomen vierailun ajan. Ihan perus.
Haastatteluasemissa. Mun haastis kuvattiin lopulta sisällä. Yleensä ketään ei kiinnosta mun haastatteleminen ja olin aivan shokissa, kun tajusin että tällä kertaa meikäkin joutuu vastailemaan kysymyksiin. Olisi voinut vaikka tukan pesaista, jos olisin tämän ennakoinut. :D
Kuvaukset kesti viisi ja puoli tuntia, eikä ukkeleille meinannut mennä millään jakeluun, että pajalla pitäisi sorvin pyöriä, eikä siellä voi koko päivää kuvata. Kuvauskalusto siirtyi siis meille sisälle mun haastattelun ajaksi ja siinä vaiheessa jo hieman kiehutti koko homma ja käskyttävä toimittajaheebo. Teroitin tympeälle äänimiehelle varmaan kolme kertaa, että ulko-ovea ei jätetä auki, koska meillä on kissoja. Voin sanoa, että Nick-pojalta olisi saattanut mennä vähän sisu kaulaan, kun olisi saanut laskun kissan katoamisesta. Lisäksi tein varmaan jonkun megaluokan etikettivirheen, kun käskin äijiä ottaa kengät pois meillä sisällä. Porukka oli tepastellut ensin tunteja pajalla metallilastujen seassa ja sitten ne tulee kengät jalassa meidän olkkariin. Excuse me? Olkkarin Jaffa-matto tuli pesusta kuukausi sitten, ja nyt valkoisen A-kirjaimen kohdalla on juntin mikrofonimiehen jalanjäljet. Edes siitä voisin pistää laskun Marieh Careyn exälle. Mutta siis sellaiset kuvaukset tällä kertaa, sotkeentuneen maton sijaan yritän miettiä, että viis miljoonaa jenkkiä näkee meidän hölmöilyjä. En tiedä, oliko se kovin lohduttava ajatus. :D
Vasemmalla näkyy matonsotkija-äänimies. Sillä ei muuten ollut sukkia, kun lopulta otti sitten kenkänsä pois. Nyt sen jalkasilsa varmaan seikkailee meidän olkkarissa. 
TV-hommat jatkuu huomenna, mutta tällä kertaa kotimaisen viihteen parissa. Huomenna illalla ollaan mukana Possen suorassa lähetyksessä. Käyn tässä suurta keskustelua itseni kanssa, että mitä ihmettä telkkariin kuuluu laittaa päälle. Jos mua ei näy huomenna, en varmaan keksinyt mitään päällepantavaa ja jänistin ja työnsin vaan Rahkaäijän lähetykseen. :D Elämme jännittäviä aikoja. Hyvää viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Kattelin Possen tänään boksilta ja kun prässäsitte ekana sen styroksimallinuken pään laseineen niin tuli heti mieleen että tuollainen prässäys olisi varmaan just sellanen mistä jenkit ei tykkäis :D Kiva kun on sitten tuo toinen kanava mihin voi laittaa nämä "raaemmat" prässäykset.

    Ei näköjään ollu kuvausryhmälle teroitettu käytöstapoja. Äänimies näyttää kyllä just sellaselta miestyypiltä jolla on jo unohtuneet äidin opettamat hyvät tavat :D Ja onneksi kissatkin pysyivät sisällä vaikka matto vähän kärsikin :) Ja toivottavasti tuosta kaikesta hössötyksestä nyt sitten poikii lisää videohommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en ihmettelis vaikka sekin olisi ollut liikaa. Mutta se prässäyty nätisti, sopi tuohon juttuun!
      Siis tuo äänimies oli kyllä aikamoinen, en haluais jäädä sen kans kahden mihinkään. :D Kyllä ne kovasti kissoja ihmetteli, Leo pilkkuineen herättää aina ihastusta. Mä uskon nyt siihen, että mitään ei tehdä turhaan, vaan mikä vaan voi poikia jotain uutta, siksi yritetäänkin sanoa mahdollisimman monelle asialle "kyllä".

      Poista
  2. Pakko vaan kommentoida että hyvä meininki! Mulla on naama jumittunut hillittömään hymyvirneeseen kaikista näistä sun stooreista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti Bea! On tää aikamoista tämä elämä!

      Poista
  3. Oikein suuren maailman meininkiä, nääs. Hauska juttu.

    VastaaPoista