sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kilo kerrallaan eteenpäin

Rahkamuijalta toivottiin tarinaa ja turinaa siitä, miten olen vuosien aikana kehittynyt salilla ja päässyt tähän, missä olen nyt. Tämä on ehkä aivan oivallinen aihe, ettei kukaan luule, että 130 kilon mave vedetään kahden viikon treenillä. Tai jos joku moisen tempun tekee, olen vähän kateellinen!

Satunnaiset salitreenit alkoivat loppuvuodesta 2010, tarkoituksena vain hävittää takaläskit eli allit käsistä. Noihin aikoihin kävin salilla lukemassa lähinnä Hesarin, mutta pääsin jo vähän hauiskäännön makuun. Haukkarireenit jatkuivat ja reeneille tyypillistä oli, että vastustin kaikkia reenivinkkejä, mitä Rahkaäijä yritti antaa. Jotain kuitenkin napsahti päässä syyskuussa 2011 ja päätin, että nyt alkaa säännölliset kuntosalitreenit neljä kertaa viikossa. Tästä pari viikkoa eteenpäin aloinkin käymään TTY:n alasalilla. (Huomasin muuten justiinsa, että kirjoitin viime syksynä tästä salitaipaleeni alkuvaiheista, eli ei tästä aiheesta enempää. Tää on tätä varhaisiän dementiaa. Huhhuh!)

Mutta siihen kehitykseen! Tärkein ja rakkain saliasia eli maastaveto on edennyt vähän kausittain. 100 kiloa tuli parin kuukauden kunnollisen reenin jälkeen joulukuussa 2011. Leuhkin sillä pitkin kyliä ja feisbuukkeja, kun oli niin hienoa. Mutta olihan se! Seuraava enkka eli 110 kiloa oli luvassa toukokuussa 2012. Sitten tulikin pitkä ja enkaton kausi. Noihin aikoihin aloin ensimmäisen kerran kyykkäämään, vaikka vastustin sitä viimeiseen asti polviongelmien vuoksi. Kyykyssä sarjapainot olivat luokkaa 30-40 kiloa, mutta varma en ole. En oikein edes muista mitä puuhailin salilla noihin aikoihin, mutta en varmaan mitään kauheen järkevää. Varmaan sitä hauiskääntöä.
Kyykkyharjoituksia vuodelta 2013.
Jonkinlainen käännekohta oli huhtikuussa 2013 TVN:n voimanostokurssi (jossa tutustuin meidän salin porukkaan, ja en tiä pääseekö niistä enää koskaan eroon), jossa sain oivallisia vinkkejä mavetekniikkaan. Asento kapeni ja tekniikka hioutui muutenkin. Samana kesänä aloin tekemään kaikkien aikojen parasta treeniohjelmaa eli Wendlerin 5/3/1-ohjelmaa, jolla lähtikin mave jäätävään kiitoon. Syksyllä nappasin 120 kiloa ja purskahdin itkuun sen nostettuani, kun se oli oikein unelmien täyttymys. Näihin aikoihin polvet alkoi olemaan tosi kipeet, ja kyykkääminen vähän jäi ja sen sijasta teinkin maastavetoa ihan urakalla. Ennen totaalista kyykkytaukoa taisin kyykätä kerran 70 kiloa. 125 markan maastavedon nostin ekan helmikuussa 2014, paikkana Peurungan kylpylän kuntosali, jossa paukkuu ennätykset aina. Suosittelen kokeilemaan! Johtuu varmaan siitä buffet-pöydästä.
Metodeihini kuuluu muun muassa seisoskelu, pitkät sarjatauot ja sonnan jauhaminen reenitovereiden kanssa. 
Viime keväänä jälkeen aloin kyykkäämään hiljalleen ja panostin siihen paljon aikaa ja vaivaa. Kesällä saavutin entisen 70 kilon ykkösen  ja siitä etenin hiljalleen eteenpäin. Joulukuun salikisoissa pyllistin 85 kilon taakan ja nyt alkuvuodesta otin nätin yhdeksänkymppisen. Maastavedossa 130 kiloa yritin nypätä ensimmäisen kerran jo viime kesänä, mutta ei mihinkään! Viime syksynä kyykkäsin paljon ja vedin maasta jonkin verran ja tämä kombo toi vihdoin sadankolmenkybän maastavedon muutama viikko sitten. Huomionarvoista maastavetourallani on ollut se, että järjettömät sarjaenkat on ollut enemmän alaani kuin maksimiykköset ja näitä videoita onkin Youtube-kanavani ääriään myöten täynnä. On siellä varmaan pari muutakin videota.
Toisinaan vedän maasta vain ajatuksen voimalla. 
Penkki ei ole koskaan ollut mulla mikään supervahva ja alkuaikojen penkkienkkoja en kauheasti edes muista. Onneksi on tää blogi, jonka arkistoista voin kaivella ennätysraportteja! Puolisataa eli 50 kiloa olen penkannut ekan kerran varmaan pari vuotta sitten ja uusia enkkoja on tullut hitaasti, mutta varmasti 2,5 kilon välein. 55 kiloa vuosi sitten ja kuuskymppiä joskus viime syksynä, Salikisoissa kylläkin putosin maan pinnalle, kun huomasin, että salipenkki on aivan eri asia, kun kisapenkki kunnon pysäytyksellä. Mutta kevään salikisoissa toivon päivittäväni kisaenkakin tuohon 60 kiloon.  Toisinaan haaveilen olevani mies ihan vain siksi, että penkkiennätys olisi jotain muuta kuin vähän vajaasti oma painoni.
Penapsyykkaus kesällä 2013. Olis jo kesä, niin sais tepastella noilla kengillä! Lopetin niiden käyttämisen salilla, kun nilkat vähän muljahteli kyykyssä. 
Nopealla laskutoimituksella yhteistulokseni (salilla, ei kisoissa) on 280 kiloa. SM-kisoissa tänä vuonna olisi päässyt kuuden parhaan joukkoon yli 300 kilon yhteistuloksella. Siinä mulle tavoitetta! Realistisesti kolmen satkun YT voisi tulla esimerkiksi satasen kyykyllä, 65 kilon penkillä ja 135 kilon maastavedolla. Näistä kovimman työn takana varmaan on penkki. :D
Fakta on varmasti se, että kolmensadan yytee tulisi paljon nopeammin, jos oikeesti keskittyisin vain voimanostoon ja jättäisin pyöräilyn lähinnä työmatkarullailuksi. Mutta arvaas mitä? En halua! Sitten kadottaisin jotain tosi tärkeetä, jos joutuisin priorisoimaan rakkaan harrastuksen vähemmälle. Mun juttu on tehdä asioita ihan just niinku haluan, ja siihen juttuun kuuluu se, että ajan pyörällä sillon kun siltä tuntuu, vaikka se ei olisi kovin optimaalista voiman kehityksen kannalta. Ja olen aika kauan tehnyt tätä, että treenaan salilla ja pyörän päällä, niin kroppa ei pidä kumpaakaan kauheana shokkina. Joskus pallottelen ajatuksella, että lopettaisinko pyöräilyn ja vai salitreenit, jos olisi aivan pakko. Toivon, että en joudu koskaan valitsemaan tai toista lopettamaan!

Vielä pieni palmusunnuntain loppukevennys. Meillä kävi tänään peräti neljä virpojaa ja sekös vasta Leksoja ilahdutti! (Rahkaväkeä lähinnä ilahdutti se, että päästiin vihdoin eroon pahoista joulusuklaista.)
Leoko arvosti erityisesti höyheniä.
Leon tuhovimma on toisinaan ihailtavaa.
Mukavaa ja voimakasta ensi viikkoa!

6 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Käyn aina välillä kamppailua itseni kanssa, kun haluaisin jo nostella isompia painoja. Ei ne vaan maksimiykköset ihan hetkessä kasva, muutenhan tää ois ihan liian helppoo! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olis kieltämättä ihanaa, jos maksimiykköset vois päivittää joka viikko, kelpais ainakin mulle. :D

      Poista
  2. Oishan toi sadan kilon kisakyykkykin aika kova! Mut jos sanot että 65 kilon pena on kauempana niin pakkohan se on uskoa :) Hyvää kehitystä eniveis.

    Mut mites sen hauiskäännön kanssa? Oisko jotain diagrammia sen kehityksestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pena vuodessa eteenpäin viis kiloo, kyykky yli 20 kg, eli penkki todellakin tulee oleen ongelmallisin, jos sama vauhti jatkuu kummassakin. :D

      Mulla on sellanen erillinen hauispäivä, jollon teen 47 eri liikettä hauista, enkä mitään muuta, en edes forkkuja! Silti ei kasva. :((

      Poista
  3. Jes tää oli munkin toivepostaus! Kiva et joku muukin on lähtenyt liikeelle kyykyn 30-40 sarjapainoista. Mut yli 20kg vuodessa on mulle kyllä niin kova kehitystavoite että oksat pois! Eli kyykkyynkin käytit wendlerin tekniikaa vai? Meidän nuorten sorjien naisten voimailu harrastukseen kannustaminen/eksyminen on kyllä niin alituettua että. Haluisin kokeilla oisko tää voimailu tähän elämäntilanteeseen kiva harrastus.
    Kiva et sulla on tommonen rautainen sali. itselläni täytyis maksaa maltaita et pääsee espoosta esim mayors gymille tai ajaa hirmuisen kauas että pääsee kunnon halvemmalle salille. Siksi oon jäsenenä ihan vaan pumppi salilla missä on lähes pelkkiä laitteita :(

    T. Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiva kun tykkäsit! Mää veikkaan, että varmaan 99 prosenttia naisista joutuu lähteen liikkeelle tosi maltillisista kyykkysarjapainoista. Tiedänpä niitäkin, jotka on alkuun käyttäneet kevyempää tankoa, kun normi kakskytkilosta, kun sekin on ollut turhan hevi.

      Tossa kyykyssä vaikutti paljon tietysti lihasmuisti ja sitten se, että olin takonut mavella voimaa jalkoihin ja keskikroppaan koko sen ajan kun en päässyt kyykkään. Mutta nyt on tullut kyllä hyvin kehitystä, olen tyytyväinen! Kyykyssä käytin ensin muistaakseni Wendleriä ja sittemmin Mad cow 5x5 -ohjelmaan, joka on toiminut aivan hulluna. Pitkän kyykkytauon jälkeen tarvitsin sitä, että pääsen kyykkäämään _paljon_ ja se toi tulosta.

      Se on aivan totta, että nuoret naiset on vähän vähemmistössä, mutta mää uskon, että homma on nyt jonkin verran nosteessa! Ja siitä tää on aika hyvä laji, että ei tarvii kauheesti mitään kalliita varustuksia, eikä tartte vatsapalikoitten näkyä. :D

      Tohon salihommaan tuli sellanen mieleen, että tsekkaa onko esim. Espoon kaupungin salit mistään kotoisin, täällä meinaan kaupungin saleilla on ihan asiallisia vermeitä voimailuun. Tai kysäse joltain paikalliselta voimailijalta, että missä ne käy, koska ne ei varmaan käy pumppisalilla eikä välttis edes Mayorsilla. :D

      Poista