Nyt on takana sellanen viikonloppu, ettei muuten koskaan ennen. En oikein edes tiedä mistä alottaisin ja miten saa kaiken kerrottua mutta yritetään.
Torstai ei luvannut kovin hyvää mun juhannukseen, koska illalla kuumemittari näytti 38 astetta ja olo oli niin karmea, että hyvä kun pystyssä pysyin. Sillon kieltämättä itketti, että nyt on kaikki pilalla ja sääennustekin näytti niin rumalta, että en suostunut enää kattomaan sitä. Keräsin kuitenkin itteni perjantaihin ja hirveen lähtöhässäkän jälkeen me päästiin matkaan puolen päivän aikaan Tampereelta.
 |
Karavaani valmiina lähtöön! |
Meillä oli kyydissä
Kauramoottori eli Lasse ja hänen ystävä Anne. Pakettiautossa oli tunnelmaa ja ensimmäisenä perille päästyä tsekattiin rata ja mökki, molemmat loistavia! Kohta Alastaroon saapuivat toinen meidän järkkäriporukan ydinpariskunnista eli
Jaanaba ja härre. Ja oli niillä mukana myös yksi kappale valokuvaajia eli
Timo "Tinke" Kananoja, joka photografeerasi meitä myös Extreme Runissa toukokuussa. Kurikasta saapui paikalle vielä yksi pakettiauto, jonka kyydissä oli ajanottoporukka
Timehoiska. Ajanottajat perheineen majoittui meidän kanssa samassa mökissä. On kyllä pakko sanoa, että oli aivan viimestä päälle mukavia pohjalaasia koko sakki! Tästä lähtien kaikki kuvat on Timo Kananojan ottamia.
 |
Perjantaina tyyntä myrskyn edellä. |
Perjantai-illalla puuhailtiin radalla ja viljeltiin muovitötsiä joka paikkaan merkiksi milloin mistäkin. Älä aja tästä, aja tästä, lasten rata ja mitä vielä. Lauanta-aamulle ei ollutkaan kohtuuttomasti hommaa ja pistettiin kaikki kuosiin ilmottaumisia varten. Osa osallistujista oli saapunut paikalle jo perjantaina tai peräti torstaina viettämään juhannusta.
 |
Huoltoteltta pystyyn! |
 |
Tälläkin mentiin. |
 |
Vettä ja urheilujuomaa, vettä ja urheilujuomaa! |
 |
Rahkaäijä, kisakeskuksen aivot. |
 |
Paparazzi iski! |
 |
A-P-U-A! |
Kun kaikki oli saaneet ajanottochipit ja numeron ja pyörä oli "katsastettu", pidettiin ajajakokous, jossa mää ja Lauri meuhkattiin kuinka pitää käyttäytyä. Aja myötäpäivään radalla, ohitukset ohittajan vastuulla, älä pysähdy keskelle ajolinjaa, roskat roskiin ja sitä rataa. (Hehehhe, ilmaisu "ja sitä rataa" sopii tähän juttuun nyt melkein liiankin hyvin!).
 |
Ajetaan sitten kunnolla perkele! |
 |
Nää ei vielä tiedä, mihin ovat lusikkansa työntäneet. ;) Aivan loistavia tyyppejä hirvee määrä. |
Mua jännitti koko aamun niin paljon, että ei varmaan koskaan ennen. Olin miettinyt päivää ihan sata ja miljoona kertaa ja tuntu ihan epätodelliselta, että se vihdoin oli ja kaikki tapahtuu.
Ennen lähtöä testattiin, että kaikkien chipit toimi ja tasan kello 12 juhannuspäivänä 2014 oli yhteislähtö, missä meikä heilutteli vihreää lippua lähdön merkiksi. Rataa kiersi vuorokauden aikana yhteensä 60 ajajaa. Poljettavaa vehjettä oli joka lähtöön aina kinneristä riatlonipyöriin ja sinkulasta Jopoon.
 |
Joko mennään? |
 |
Start! |
 |
Appiukkokin tuli polkemaan! |
Koska en päässyt polkemaan, päivyvstin kisatoimistossa ja fiilistelin tunnelmaa. Rahkaäijä pääsi ajamaan ja sitä kannustin kovasti ja hain kaupasta sille lisää karkkia illalla. Kahden aikaan päivällä lauantaina oli melko lannistava sade, joka kasteli monta pyöräilijää alusvaatteita myöten läpimäräksi, mutta se ei kuitenkaan vienyt ajamisen intoa ja neljästä eteenpäin oli hyvä keli ainakin 12 tuntia. Ja silloin muuten ajettiin! Rata ei ollut 24 tunnin aikana hetkeäkään tyhjä pyöräilijöistä, vaikka välillä tuli rakeita ja vastatuuli teki menosta välillä vähän tahmaista. Nukuin vajaat neljä tuntia kello 24 ja neljän välillä ja kun heräsin, katsoin ensimmäisenä radalle ja siellä polki ainakin 10 ihmistä. Uskomattomia höyrypäitä, niin hienoa!
 |
Välillä pitää syödä, että jaksaa! |
 |
Päämaja. |
 |
Aina tasatunnein haettiin ajanottoautolta väliaikatietoja. Juha kuriirina. |
 |
Tälle miehelle kellotettiin Alastaron kovin kierrosaika polkupyörällä, 3.47. Moottoripyörällä radan enkka on 1.18. Kova äijä tuo Tommi! |
Kuuden aikaan aamulla jopa paistoi aurinko hetken ja keli oli parhaimmillaan, mutta päivän edetessä alkoi taas satamaan. Tänä aamuna nähtiin vielä äärimmäisen sitkeitä nousuja, kun jäljellä oli enää parikymmentä kierrosta sataan, niin pakkohan se oli hoitaa homma loppuun. Vähän ennen kahtatoista kaikki paikalla olijat kerääntyi radan varrelle ja tsemppasi viimeiset kolme ajajaa viimeiselle kierrokselle. Kinnerimies Tero sanoi perjantai-iltana, että 600 kilometriä olisi hieno juttu ja viimeisellä eli kierroksella numero 221 tuo 600 kilometriä tuli täyteen ja se oli aivan superhieno juttu! Siitä vaan kokeileen pyöräilyä Helsingistä Ouluun! Yhteensä tapahtumassa ajettiin 4527 kierrosta, joka tekee 12313 kilometriä. 75 kierrosta eli 205 kilometriä per henkilö. Ei ollut meinaa mitään ihan turhaa porukkaa!
 |
Go Lasse! |
 |
Juha ja Jaana, joita ilman tästä(kään) ei olisi tullut mitään. |
 |
Vihdoin maalissa! |
Meillä oli hienot loppuseremoniat, kun annettiin kaikille paikalla vielä olleille kuskeille kunniakirja ja eniten kierroksia veivannut sai spesiaalipalkinnon. Rahkaäijä sorvasi viime viikolla raudasta jättimäisen mitalin, johon mä hakkasin kaiverrukset. Kinnerimies Tero todella ansaitsi mitalinsa, mutta mötikkä lähtee postissa saajalle, koska lähemmäs kymmenen kilon mötikkä olisi ollut vähän liioiteltu lisäpaino kinneriin.
 |
Kauramoottori ansaitsi kunniakirjansa 130 kierroksella. |
 |
Suomalaisena käsityönä tehty arvomitali vaihtaa omistajaa. |
 |
Mikäs olikaan lopullinen kierrosmäärä? |
Oltiin tänään jo kolmen maissa takaisin Tampereella ja olo on kieltämättä, kun kuolleista nousseella, vaikka moista en ole ikinä kokeillut. Vedettiin Rahkaäijän kanssa kevyet neljän tunnin päikkärit, mutta näkisin, ettei nukkumatin kanssa juuri tule riitaa hetken päästä. Huomenna voisi myös palata tuttuun rahkaruokavalioon viikonlopun turkinpippuri ja c-vitamiinijuoma -dieetin jälkeen.
 |
Tärkein kuva viimeisenä. Maailman johtavat leuttajat eli meikä, Minttu ja Kauramoottori leuattaa porukalla. Kuvan nappasi Juha. |
Tapahtuma meni aivan loistavasti kaikilta niiltä osilta, joihin itse pystyttiin vaikuttamaan. Säälle ei voi mitään, mutta tätä pöytää koputtaen väitän, että ensi juhannuksena ei vaan voi olla näin huono keli. Ei varmaan tarvitse paljon miettiä, että tuleeko Ratareisi myös vuonna 2015. Ihan varmasti, jos se on minusta kiinni!
Mää oon aivan liikuttuneessa tilassa siitä, kuinka mun Ratareisi-unelmasta tuli totta ja vielä näin hienosti. Kiittelyitä tuli jo paikan päällä ja feisbuukissa yhä edelleen. Kiitos kuuluu kaikille jotka tuli paikalle ja iso käsi myös teille kaikille, jotka kannustitte ja autoitte tässä matkan varrella.
Nyt nukkuun!